Kurren kanssa kasvimaalla

Puutarhaharrastus keventää kummasti kesää, kun voi kokeilla kaikenlaista, jopa sellaista, joka ei onnistu. Joskus käy halla pihalla ja silloin taimet, joita on vaalittu kasvihuoneessa aikaisesta keväästä alkaen, muuttuvat kompostimullan raaka-aineeksi. Epäonnistumiset kuuluvat tähän harrastukseen, jos toisin olisi, kyseessä olisi ammattimainen toiminta. Epäonnistumiset opettavat kantapään kautta ja sillä hyvä.

Tänään lapioin vielä viimeisiä kasvipenkkejä saviselle maapohjalle, Hiekkaa, kompostia Kekkilän puutarhamultaa, sekä kiviä. Suuret kivet varaavat itseensä lämpöä päivällä ja luovuttavat sitä kylmään aikaan vieressä kasvaville herkille kasveille.

Siinä multaa lapioidessani tuli viereeni orava ja katsoi anovasti silmiin. Ruokaa oli Kurre vailla, niinpä annoin kourallisen auringonkukan siemeniä. On se vain niin hellyttävä tuollainen ison hännän varjossa siemeniä nakertava. Oravien puuhia on mukavaa seurata, kun vanhemmat kiertävät kuusta neljän pikkuoravan kanssa.