Jokainen maanviljelijä tietää, että siemenet määrittävät sadon. Hyvästä maasta huolimatta rikkakasvit valtaavat alaa, jos pelto jää kylvämättä. Nyt Ukrainan mustaan multaan on kylvetty sodan siemeniä. Venäjän hyökkäys on tehnyt maasta julman taistelukentän, jossa pellot on muutettu haudoiksi ja kylät raunioiksi. Maan anti on nyt verta ja kyyneleitä, ei viljaa.
Historian kirjoissa on lukemattomia esimerkkejä siitä, miten sota jättää jälkensä sukupolvien ajaksi. Kylvetty viha kasvaa vuosikymmenien ajan, ja sen juuret ulottuvat syvälle yhteiskuntaan. Sodan arvista kärsivät ne, jotka ovat kokeneet sen itse, kuin myös heidän jälkeläisensä. Lapset, jotka ovat syntyneet sodan varjoon, kantavat sen painolastia koko elämänsä.
Onko mahdollista parantaa haavat, jotka sota on jo aiheuttanut? Voiko kasvattaa jotain muuta kuin kaunaa ja katkeruutta? Vastaus on vaikea, mutta yksi asia on varma: sotien siemenet eivät tuota kestävää satoa. Rauhan rakentaminen on pitkä ja vaikea prosessi, mutta se on ainoa tie kohti tulevaisuutta, jossa kaikki voivat elää turvallisesti ja vapaasti. Ukrainan mustamulta on nyt veren tahraama, mutta joskus tulevaisuudessa se voi jälleen tuottaa elämää ja toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!