17.4.25

Sitoutumisen mustavalkoisuus

Sitoutumisen suhteen on olemassa hyvin mustavalkoinen maailmankuva. Ei mitään harmaasävyjä, ei "ehkä myöhemmin" -tyyppisiä lauseita. Minun mielestäni on vain kaksi tilaa: joko olet sitoutunut, varauksettomasti, tai sitten et ole. Eihän mitään muuta ei ole olemassa.

Tämä ei ole mikään julistus, vaikka se siltä saattaakin kuulostaa. Kyse on ihan arkisista asioista. Olen huomannut tämän piirteen ihmisissä. Jos sovitaan, että rakennetaan majaa, silloin rakennetaan maja, täydellä teholla ja innolla. Ei mitään "vähän katsotaan" tai "ehkä huomenna jatketaan". Maja pitää saada valmiiksi, mielellään heti.

Työelämässä se tarkoittaa sitä, että kun otat projektin vastaan, ole siinä sataprosenttisesti mukana. Ei mitään puoliteholla tai "sinne päin". Suorastaan ärsyttää ajatus siitä, että jokin asia jätetään roikkumaan eikä siihen ei panosteta kunnolla. Eikö ole paljon tehokkaampaa tehdä asia kerralla valmiiksi? Tämän päivän maailmassa on hyvä seurata vaikka presidentti Trumpin ponnisteluja: saako hän maailmaa valmiiksi jatkoaikoja käyttämällä?

Ehkä mustavalkoisuus kumpuaa syvältä ihmisten halusta saada asioita aikaan. Haluamme nähdä konkreettisia tuloksia, eikä niitä jakseta odottaa loputtomiin. Jos joku asia on tärkeä, siihen pitää panostaa nyt, eikä lykätä sitä hamaan tulevaisuuteen. Tämä koskee niin politiikkaa, harrastuksia kuin myös ihmissuhteita. Jos olet ystävä, ole kaveri täydellä sydämellä. Ei mitään satunnaisia kaljottelua "muistetaanhan pitää yhteyttä" -tyyppisiä tyhjiä lupauksia.

Totta kai tämä ehdoton lähestymistapa aiheuttaa joskus myös haasteita. Maailma ei aina ole mustavalkoinen, siksi joskus joustavuus ja kompromissit on vain hyväksyttävä. Moni joutuu opettelemaan hieman ja pehmentämään ehdottomuutta. Sisimmässäni tietäen kuitenkin, että sitoutumisen suhteen on vain kaksi tilaa. Joko on mukana, täysillä, tai sitten ei ole. Mitään välimuotoa ei yksinkertaisesti ole. Ja loppujen lopuksi, eikö se ole aika selkeää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi!