Oletteko koskaan pysähtyneet valosaasteettoman sametin tumman yötaivaan alla ja tunteneet pientä ihmetystä? Sitä samaa tunnetta, joka saattaa lapsi tuntee katsoessaan satukirjan kuvitusta. Antoine de Saint-Exupéryn sanat, "Ihmettelen, sanoi hän, ovatkohan tähdet valaistuja sitä varten, että löytää omansa" on lainaus hänen tunnetuimmasta teoksestaan, Pikku Prinssistä." Ne osuvat juuri tähän ihmisen perimmäiseen kysymykseen. Eikö olekin jotain lohdullista ajatuksessa, että jokaisella meistä, aivan kuten sadun sankarilla, olisi oma tähti johdattajana?
Tuo ajatus tähdistä omana valopilkkuina tuo mieleen myös vanhan, tunnetun sadun "Koivu ja tähti" jonka on kirjoittanut Zacharias Topelius. Siinä sisarukset etsivät kotiaan, eikä polku ole aina selkeä. He kohtaavat monia ihmisiä ja kokien erilaisia vaiheita, aivan kuten meidän kaikkien elämä on täynnä yllätyksiä ja käänteitä. Mutta sadussa, aivan kuten Saint-Exupéryn ajatuksessa, on aina jokin toivo. Ehkä se on se koivun juurella oleva koti, ehkä se on se oma, tuikkiva tähti taivaalla. Molemmat vihjaavat, että vaikka matka olisi kuinka mutkainen, on olemassa jokin ankkuri, jokin suuntaa antava valo.
Kuka meistä ei haluaisi uskoa, että on olemassa jotain suurempaa, joka ohjaa meitä? Että jokainen askel ei olekaan sattumanvarainen, vaan osa jotain suurempaa ohjattua suunnitelmaa? Ajatus omasta tähdestä, joka on sytytetty juuri meitä varten, tuo lohtua epävarmuuden hetkiin. Se antaa meille tunteen, että emme ole yksin pimeydessä, vaan että jossain kaukana on valo, joka opastaa meitä. Samalla tavalla "Koivu ja tähti" -sadussa ei luovuta, vaan kaipuu ohjaa eteenpäin, kunnes he löytävät kotiin.
Joten, kun seuraavan kerran katsotte yötaivasta, muistakaa Saint-Exupéryn sanat ja "Koivu ja tähti" -satu. Ehkä se oma tähti ei ole kirjaimellisesti taivaalla, vaan se voi olla unelma, ihminen tai jokin muu merkityksellinen asia elämässä. Etsitään sitä omaa valoa, sitä mikä saa sydämen sykkimään ja antaa suunnan elämälle. Ja joskus, kun tuntuu siltä, että olet eksyksissä, muista, että ehkä juuri silloin on lähimpänä löytämistä. Se saattaa vain odottaa meitä seuraavan mutkan takana, aivan kuten satujen onnelliset loputkin.
Kirjoituksesi herätti paljon ajatuksia. On niin totta, että kiireen ja tekemisen keskellä unohtuu helposti pysähtyä miettimään, mikä oikeasti on tähdellistä. Kiitos, että muistutit tästä tärkeästä asiasta! Arjen pyörteissä tulee helposti tartuttua siihen, mikä vaatii huomiota heti, vaikka pitkällä tähtäimellä merkityksellisemmät asiat saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Tekstisi sai minut miettimään omia prioriteettejani ja sitä, miten tärkeää on välillä pysähtyä, hengähtää ja tarkastella suuntaa. Kirjoitustapasi on lempeä mutta samalla terävä – se todella osuu ja jättää jäljen. Kiitos, että jaoit nämä ajatukset ja sait pysähtymään hetkeksi tärkeiden asioiden äärelle!
VastaaPoistaKiitos kommentista!
VastaaPoista