Ikkunalaudan herra

 

Chian versot kasvussa

 – eli kuinka aloin rakastamaan ituja

Oletteko koskaan pysähtyneet miettimään keittiön ikkunalaudan syvintä olemusta? Useimmilla siellä nököttää kuivahtanut kaktus tai pölyinen tulppaani, mutta minun valtakunnassani käy kuhina. Olen nimittäin hurahtanut – en enempää enkä vähempää kuin – viherhössötykseen.

Mutta ei, tämä ei ole mitään amatöörien puuhastelua. Tämä on tarkkaa tiedettä, intohimoa ja eloonjäämistaistelua lasipurkissa.

Kaksilla korteilla pelaaminen

Keittiössä vallitsee herkkä harmonia kahden eri koulukunnan välillä: idätyksen ja versotuksen. Purkeissani mungpavut ja linssit suorittavat hiljaista akrobatiaansa venyttäen valkoisia häntiään kostean harson alla. Samaan aikaan vieressä nousee uljas herneenversojen viidakko multapediltään, kurkottaen kohti kevätvaloa.

Se on elämän kiertokulku pienoiskoossa: toiset uivat vedessä, toiset seisovat tukevasti mullassa. Minä taas seison siinä välissä suihkupullo kädessäni kuin kasvimaailman hyväntahtoinen diktaattori.

Referenssiä rasiasta

Aina välillä minut kuitenkin tavataan marketin hevi-osastolta. En ole luovuttanut, vaan kyseessä on puhdas laadunvalvonta. Ostan niitä kalliita, muovirasioihin kahlittuja kaupan ituja puhtaasti referenssimielessä.

Pureskelen kaupan itua kriittisesti, kurtistan kulmiani ja totean vaimolle: ”Ihan kelvollinen rapsahdus, mutta kotona on kyllä intensiivisempi aromi ja parempi suutuntuma.” Onhan se tärkeää tietää, mitä kansa syö, jotta osaa arvostaa omaa satoa. Se on vähän kuin viiniharrastaja maistaisi kyykkyviiniä muistaakseen, miksi on myös ne paremmat vuosikerrat.

Käännytystyö on kansalaisvelvollisuus

Suurin missioni on muiden pelastaminen ankealta leivänpäälliseltä. Kun ystävät tulevat kylään, he eivät saa vain kahvia. He saavat elämyksen –ja pienen luennon.

”Katsopa tätä retiisinversoa. Tässä on enemmän potkua kuin sinun koko elämässäsi tällä viikolla. Ja tämä mungpapu? Se on proteiinia, joka ei huuda lautasella, vaan kuiskaa lupauksia terveydestä.”

Yritän parhaani mukaan tartuttaa tätä itukuumeen siementä jokaiseen vastaantulijaan. Miksi ostaa lakastunutta jäävuorisalaattia, kun voi hallita omaa viidakkoa tiskipöydän kulmalla? Se on halpaa, se on ekologista ja se saa tuntemaan itsensä vähintäänkin omavaraiseksi selviytyjäksi, vaikka lähin Prisma on vajaan kilometrin päässä.

Joten, ennen kuin unohdat koko ”hössötyksen”, tule katso minun purkkejani. Varoitan vain: kun kerran aloitat, huomaat pian puhuvasi herneenversoillesi ja vertailevasi alfalfa-itujen kasvunopeutta Excel-taulukossa. Mutta onpahan ainakin rapsakkaa!
Tietoa: https://sproutpeople.org/pages/greening