Ihmisen ollessa valveilla hiljaa puhumatta, lukematta ja kirjoittamatta, olettaisin hänen ajattelevan jotakin. Hiljaisuudessa ei kuulu mitään, joten ajatukset saavat tehdä kaikessa rauhassa työtään. Harkinta on jotakin samankaltaista, silloin ajatukset työskentelevät, tekevät ehkä joitakin päätöksiä.
Liikkuessani luonnossa kävellen, olen usein kulkenut kuulokenapit korvilla ja seurannut radio- tai jotakin muuta ohjelmaa. Kuunnellessa ajatukset ovat kuitenkin niin vahvasti keskittyneet noihin viesteihin, että esimerkiksi mukana oleva kamera kulkee vain painolastina repussa. Rauhallinen kävely kameran kanssa taas on aivan toista, silloin erilaisia kuvauskohteita löytyy tuhkatiheään. Onko se sitten niin, ettei mies putkiaivoinen pysty samanaikaisesti keskittymään moneen asiaan.
Pitänee istahtaa tuhon penkille toviksi ja miettiä millainen tämä maailma oikein on, ja mitä kaikkea mukavaa on edessäpäin.
Minä lienen putkiaivoinen nainen sillä minulta radion kuunteleminen ja pyöräily eivät suju ongelmitta. Toki minä tiellä pysyn, mutta esim. risteyksissä saatan törttöillä ajatusten ollessa jossakin muualla.
VastaaPoistaOlenkin luopunut kokonaan tuosta vaarallisesta yhdistelmästä.