Ikkunasta avautuva kevät:

 Tikan touhut ja luonnon äänet

Kevätaurinko kutitteli minun, siitepölyallergisen ukon nenänpäätä, kun katselin ikkunan takaa pihan heräämään eloon Jyväskylässä. Lumi on jo lähtenyt, onhan nyt Vappuaatto. Maa alkaa hiljalleen vihertää. Linnut visertävät kilpaa aamun valjetessa, ja pihalla tuoksuu mullan ja uuden elämän lupaus.

On kirkas aamu; kahvia siemaillessani huomasin keittiön ikkunasta, tutun vieraan piha ruokinnalla, johon ei tosin enää siemeniä lisätä. Mustavalkoinen höyhenpuku, kirkkaanpunainen pyrstön alus ja terävä nokka – se on suuri käpytikka, ahkera vierailija talven mittaan. Nyt kevään korvalla sen olemuksessa oli kuitenkin jotain uutta, levotonta energiaa. Se tarrasi tukevasti ruokinta laudan reunaan, käänteli terävää katsettaan ympärilleen ja naposteli siemeniä nopeasti. Kuvasin sitä ikkunan lävitse, sillä ikkunan avaamisesta tuleva ääni säikäyttäisi valppaan tikan.

Kevät on lintujen pesimäaikaa. Tikkakoiraat rummuttavat innokkaasti puunrunkoja houkutellakseen naaraita ja ilmoittaakseen reviiristään. Ehkä tämäkin yksilö on jo löytänyt kumppanin tai ainakin etsimässä sellaista. Sen nopeat ja hyvin vilkkaat liikkeet ja tarkkaavainen käytös viittasivat pesintään ja uuden sukupolven turvaamiseen. 

Aurinko nousi korkeammalle, ja pihalla alkoi käydä vilinä. Talitiaiset sirittelivät, punarinnat pomppivat maassa ja harakat lensivät äänekkäästi nauraen oksalta toiselle. Käpytikka lennähti ruokintapaikalta pihakoivuun ja alkoi takoa innokkaasti sen runkoa. Rumputus kaikui keväisessä ilmassa.

On mukavaa seurata näitä pieniä, mutta niin eloisia luontokappaleita oman keittiön ikkunasta. Kevät on todella saapunut, tuoden mukanaan uuden elämän ja toivon.

Kuntosaliseikkailuja

AI-kuva

 Kyykkyjä 

Valmistautukaa nauramaan, mutta älkää tukehtuko aamun proteiinipirtelöön! Tänään otan teidät jännittävälle matkalle kuntosalin maagiseen maailmaan, paikkaan, jossa lihakset ja sosiaaliset taidot joutuvat koetukselle – joskus hilpeällä tai joskus häpeän punan tullessa poskiin.

Olin juuri lataamassa tankoon itselleni sopivaa painoa, kun vieressä olevalle telineelle ilmestyi kaveri, joka näytti siltä, että hänellä oli enemmän itseluottamusta kuin kokemusta. Hän lisäsi tankoon sellaiset määrät rautaa, että pienellä traktorilla olisi tullut toisenlaisia ajatuksia. Seurasin sivusta, kun hän asettui tangon alle, ilme täynnä päättäväisyyttä.

Hän lähti laskeutumaan syvään kyykkyyn, ja kaikki näytti sujuvan aluksi hyvin. Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Ehkä se oli eilisen lounaan hernekeitto, tai ehkä vain liiallinen ponnistelu, mutta yhtäkkiä hänestä pääsi ääni, joka muistutti tyhjään hunajapurkkiin juuttunutta nälkäistä Nalle Puh karhua.

Kuntosali oli ollut siihen asti täynnä kunnioittavaa hiljaisuutta, jonka vain keskeytti painojen kolina ja satunnainen murina. Mutta hänen purkauksensa käänsi päät. Jopa kehonrakentaja, jonka ilme oli yleensä eloisa kuin kivi, yritti hillitä nauruaan. Näin häpeän punan leviävän kaverin kasvoille nopeammin kuin aurinko laskee kesällä etelän maissa – nopeasti.

Hän yritti peittää hämmennystä yskimällä teatraalisesti ja jatkamalla kyykkyjä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta arvatkaa mitä? Seuraava toisto oli tasaista... no, sanotaanko ainutlaatuista. Tällä kertaa se kuulosti siltä, että pieni possu yrittäisi laulaa oopperaa.

Lopulta en voinut muuta kuin pidätellä omaa nauruani. Koko kuntosali katsoi huvittuneena hänen esitystään, ja jopa kivinaamainen kehonrakentaja antoi hänelle ylävitosen harjoituksen jälkeen. – Hyvä yritys, oopperalaulaja! hän sanoi hymyillen.

Tähdellistä

 Oletteko koskaan pysähtyneet valosaasteettoman sametin tumman yötaivaan alla ja tunteneet pientä ihmetystä? Sitä samaa tunnetta, joka saattaa lapsi tuntee katsoessaan satukirjan kuvitusta. Antoine de Saint-Exupéryn sanat, "Ihmettelen, sanoi hän, ovatkohan tähdet valaistuja sitä varten, että löytää omansa" on lainaus hänen tunnetuimmasta teoksestaan, Pikku Prinssistä." Ne osuvat juuri tähän ihmisen perimmäiseen kysymykseen. Eikö olekin jotain lohdullista ajatuksessa, että jokaisella meistä, aivan kuten sadun sankarilla, olisi oma tähti johdattajana?

Tuo ajatus tähdistä omana valopilkkuina tuo mieleen myös vanhan, tunnetun sadun  "Koivu ja tähti" jonka on kirjoittanut Zacharias Topelius. Siinä sisarukset etsivät kotiaan, eikä polku ole aina selkeä. He kohtaavat monia ihmisiä ja kokien erilaisia vaiheita, aivan kuten meidän kaikkien elämä on täynnä yllätyksiä ja käänteitä. Mutta sadussa, aivan kuten Saint-Exupéryn ajatuksessa, on aina jokin toivo. Ehkä se on se koivun juurella oleva koti, ehkä se on se oma, tuikkiva tähti taivaalla. Molemmat vihjaavat, että vaikka matka olisi kuinka mutkainen, on olemassa jokin ankkuri, jokin suuntaa antava valo.

Kuka meistä ei haluaisi uskoa, että on olemassa jotain suurempaa, joka ohjaa meitä? Että jokainen askel ei olekaan sattumanvarainen, vaan osa jotain suurempaa ohjattua suunnitelmaa? Ajatus omasta tähdestä, joka on sytytetty juuri meitä varten, tuo lohtua epävarmuuden hetkiin. Se antaa meille tunteen, että emme ole yksin pimeydessä, vaan että jossain kaukana on valo, joka opastaa meitä. Samalla tavalla "Koivu ja tähti" -sadussa ei luovuta, vaan kaipuu ohjaa eteenpäin, kunnes he löytävät kotiin.

Joten, kun seuraavan kerran katsotte yötaivasta, muistakaa Saint-Exupéryn sanat ja "Koivu ja tähti" -satu. Ehkä se oma tähti ei ole kirjaimellisesti taivaalla, vaan se voi olla unelma, ihminen tai jokin muu merkityksellinen asia elämässä. Etsitään sitä omaa valoa, sitä mikä saa sydämen sykkimään ja antaa suunnan elämälle. Ja joskus, kun tuntuu siltä, että olet eksyksissä, muista, että ehkä juuri silloin on lähimpänä löytämistä. Se saattaa vain odottaa meitä seuraavan mutkan takana, aivan kuten satujen onnelliset loputkin.

Banaani päivässä

 – voisihan sitä kokeilla?

Kun on diabetes 2, koholla oleva verenpaine ja housunkaulus, ettei kevät tuuli ei ihan heti kaada. Tuttuja  ongelmia monelle meistä miehistä. Ja sitten se ikuinen kysymys: voiko tässä tilanteessa edes vilkaista banaania, tuota makeaa ja keltaista hedelmää, vai pitäisikö se suosiolla unohtaa muiden syntisten herkkujen joukossa?

Apinat, nuo viidakon veijarit, tuntuvat rakastavan banaaneja intohimoisesti. Luonto-ohjelmissa ne popsivat niitä huoletta, kuorivat taitavasti ja näyttävät nauttivan jokaisesta suupalasta. Mutta hetkinen, apinoilla onkin hieman erilainen biologia kuin meillä ihmisillä. Niiden ruuansulatuselimistö on sopeutunut käsittelemään suuria määriä kuitupitoista prosessoimatonta ravintoa, sellaiseen meidän moderni vatsamme ei ole tottunut. Vertailu apinoiden banaanin kulutukseen onkin vähän kuin vertaisi dronea avaruusrakettiin – molemmat ovat toki olemassa, mutta käyttötarkoitus ja rakenne ovat hieman eri planeetalta.

Mutta palataan kysymykseen. Yksi tai kaksi banaania päivässä, kun mittari näyttää diabetes lukemia, verenpainetta ja peilistä katsoo takaisin hieman pyöreä olemus. Onko se viisasta vai silkkaa hulluutta?

Banaani itsessään on monipuolinen hedelmä. Se sisältää kaliumia, joka voi olla hyväksi verenpaineelle. Siinä on myös kuitua, joka voi auttaa verensokerin hallinnassa ja pitää nälkää loitolla. Lisäksi banaanista saa energiaa, vitamiineja ja antioksidantteja. Näyttää hyvältä, eikö?

Mutta kuten aina, "se riippuu". Diabeteksen kanssa verensokerin nousu on kriittinen tekijä. Banaanin sisältämät luonnolliset sokerit varmaankin nostavat verensokeria, erityisesti jos banaani on hyvin kypsä. Kypsässä banaanissa tärkkelys on muuttunut enemmän sokereiksi. Annoskoko on myös olennainen. Yksi pieni tai keskikokoinen banaani voi olla eri asia kuin kaksi isoa banaania.

Kohonneen verenpaineen kanssa banaanin sisältämä kalium on plussaa, mutta koko ruokavalio ja muut elintavat vaikuttavat verenpaineeseen paljon enemmän kuin yksittäinen hedelmä. Ylipainon hallinnassa taas banaanin sisältämät kalorit on hyvä ottaa huomioon osana päivittäistä energiansaantia.

Mahdolliset haittavaikutukset voivat liittyä verensokerin hallintaan diabeetikoilla ja kokonaiskalorimäärään painonhallinnassa. Joillekin herkkävatsaisille suuret määrät banaania voivat aiheuttaa myös vatsavaivoja.

Joten, mitä tästä pitäisi ajatella?

• Yksiselitteistä vastausta en tiedä. Jokaisen ihmisen aineenvaihdunta on yksilöllinen, ja se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi sinulle.
• Kohtuus kaikessa: Yksi pieni tai keskikokoinen banaani osana tasapainoista ruokavaliota ei välttämättä ole haitaksi, joten mitä jos kokeilen? 

Linkki: antaa lisätietoa 

Olla mieltä vai mieletön

Metsäpolku,  AI-generoitu kuva

  – metsäpolku viisautena

Juice Leskinen, oli suomalainen sanailun mestari, joka osasi tiivistää elämän ytimen yllättävänkin yksinkertaisiin lauseisiin. Hänen ajatuksensa "On olla mieltä mieltä, on olla mieletön, vaan enemmän löytää, kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön". Ajatus kutsuu meidät pysähtymään ja pohtimaan polkujamme – niin elämän konkreettisilla kuin myös ajatusten tasoilla.

Ensimmäinen osa, "on olla mieltä mieltä", muistuttaa järjen ja arkisen ajattelun tärkeydestä. On hyvä omata mielipiteitä, analysoida ympäröivää maailmaa ja muodostaa omia perusteltuja näkemyksiä. Tämä on se turvallinen, tallattu polku, jota pitkin suurin osa kulkee.

Sitten Juice heittää kehiin jotain aivan muuta: "on olla mieletön". Tämä ei välttämättä tarkoita hulluutta sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan rohkeutta heittäytyä pois totutuista kaavoista, kykyä ajatella lateraalisesti "laatikon ulkopuolella". Mielettömyys tässä yhteydessä voisi olla uteliaisuutta, leikkimielisyyttä, jopa pientä hassuttelua, joka auttaa meitä näkemään asioita uudesta perspektiivistä.

Mutta se todellinen oivallus piilee lauseen lopussa: "vaan enemmän löytää, kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön." Tässä Juice maalaa eteemme kuvan seikkailusta, riskinotosta ja siitä, että todelliset löydöt eivät useinkaan odota meitä valmiiksi kuljetulla polulla. Metsikkö symboloi tuntematonta, ehkäpä kivikkoista, vaikeakulkuista maastoa, mutta juuri siellä, missä ei ole valmiita opasteita, voimme löytää jotain ainutlaatuista.

Oikaisu läpi metsikön ei välttämättä ole aina helppoa. Se voi vaatia rohkeutta jättää tuttu ja turvallinen reitti. Se voi tarkoittaa eksymistä, kompastumista, esteitä ja uusien näkymien etsimistä. Mutta juuri näiden haasteiden kautta on mahdollisuus löytää jotain sellaista, mitä emme koskaan olisi löytäneet polkua pitkin kulkien. Ehkä se on uusi näkökulma vaikeaan ongelmaan, ehkä se on yllättävä oivallus itsestämme tai maailmasta, ehkä se on kokemus, joka rikastuttaa elämäämme tavalla, jota emme osanneet edes kuvitella.

Juicen sanat kannustavat ihmistä olemaan avoin yllätyksille ja luottamaan siihen, että joskus on uskallettava poiketa tieltä. Ei välttämättä hylätä normeja kokonaan, mutta antaa uteliaisuuden ja intuition johdattaa kulkemaan välillä uusilla poluilla. Ehkä juuri se vaikeampi reitti, jota emme uskaltaneet kulkea, johdattaa elämämme merkittävien löytöjen luokse.

Kevät kutsuu luontoon

AI-generoitu kuva

 – turvallisesti askel kerrallaan!

Onko se vain minusta, vai tuntuuko ilmassa jo aivan erityinen kutina? Kevät! Pitkän talven jälkeen luonto herää eloon, linnut visertävät ja aurinko alkaa lämmittää kasvoja. Tämä on juuri sitä aikaa, kun tekee mieli lähteä ulos, hengittää raikasta ilmaa ja tuntea maa jalkojen alla. Kuten viisas Niilo Tarvajärvi aikoinaan tokaisi: "Ylös, ulos ja lenkille!"

Tämä kehotus koskee meitä kaikkia, mutta erityisesti meitä varttuneempia. Maastokävely on nimittäin aivan loistava tapa pitää yllä kuntoa ja mieltä virkeänä. Se ei ole vain fyysistä aktiivisuutta, vaan myös henkistä hyvinvointia parantavaa luontoterapiaa. Mutta kuten kaikessa, turvallisuus on avainasemassa. Siksi onkin hyvä palauttaa mieleen muutamia perusasioita, jotta jokainen retki luonnossa olisi ilo eikä vaaratilanne.

1. Aloita pehmeästi. Ei ole tarvetta lähteä heti haastavimmille poluille. Valitse alkumatkaksi tasainen ja helppokulkuinen reitti. Tutustu maastoon rauhassa ja vältä aluksi jyrkkiä mäkiä tai liukkaita kohtia, joissa horjahtamisen vaara on.
   
   
2. Silmät auki askelille. Maasto ei ole sileä kuin pururata. Ole tarkkana jokaisen askeleen kanssa. Katso, mihin jalkasi osuu. Juurakot, kivet ja muut epätasaisuudet voivat yllättää, jos ei ole valppaana.
   
   
3. Tasapaino on ystäväsi. Vaihtelevissa maastopoluilla kävely on erinomaista tasapainon harjoittamista. Kävele rauhallisesti ja harkitusti. Kävelysauvat voivat olla tässä tärkeä apu. Ne antavat lisätukea ja auttavat jakamaan painoa tasaisemmin, mikä lisää turvallisuutta epätasaisella alustalla.
   
   
4. Jalat vahvoiksi luonnossa. Epätasainen maasto ei ole vain haaste, vaan myös mahdollisuus! Se nimittäin vahvistaa jalkojen ja nilkkojen pieniä lihaksia, joita tasaisella pinnalla kävellessä ei juuri käytetä. Nämä vahvat lihakset puolestaan auttavat ehkäisemään kaatumisia.
   
   
5. Panosta varusteisiin. Hyvät kengät ovat maastokävelyn A ja O. Valitse tukevat ulkoilukengät, joissa on pitävä pohja. Näin vältyt liukastumisilta ja nilkan nyrjähdyksiltä.
   
   
6. Pieni alkulämmittely. Ennen kuin lähdet polulle, muista herätellä kehoa. Pyörittele nilkkoja ja varpaita, tee muutamia varpaillenousuja. Pieni alkulämmittely valmistaa lihakset rasitukseen ja vähentää loukkaantumisriskiä.
   
   
7. Kuuntele omaa kehoa. Jokainen meistä on yksilöllinen. Jos tunnet väsymystä tai kipua, pysähdy ja lepää. Älä yritä puskea liikaa. Muista ottaa tarpeeksi juotavaa mukaan ja ehkä pientä evästä. Ja hei, mikäs sen mukavampaa kuin istahtaa kauniin näköalapaikan äärelle nauttimaan luonnosta välillä evästellen?

Ja se kamera on ainakin minulla aina mukana! Vaikka otsikossa puhutaan turvallisuudesta, ei sovi unohtaa maastokävelyn toista suurta antia: luonnon kauneutta. Kevät tuo mukanaan uusia kasveja, värejä, ääniä ja tuoksuja. Kamerareppu olalle, niin voit ikuistaa nämä hetket ja jakaa ne muidenkin iloksi.

Siispä, rakkaat ystävät, nyt on aika jättää sisätilat taakse ja suunnata luontoon. Muistetaan turvallisuus, nautitaan jokaisesta askeleesta ja annetaan kevätauringon ja luonnon heräämisen virkistää sekä kehoa että mieltä. Nähdään poluilla!

Vaikka tikusta asiaa!

Pistää miettimään pientä vähäpätöisen oloista puutikkua? Tuota arkista esinettä, joka usein jää huomaamatta, kunnes se yllättäen tulee tarpeeseen? Ehkä olet käyttänyt sitä nuotion sytyttämiseen, jäätelön syömiseen tai jopa askartelussa. Mutta onko tikusta todella "asiaa"?

Kyllä on! Nimittäin yllättävän paljon. Ajattelepa tikun monipuolisuutta. Tulitikku voi olla alkusysäys lämmittävälle nuotiolle, väline herkullisen makuelämykseen nuotiomakkaran paistamiseen ja nauttimiseen ilman sotkua, tai se voi muuttua osaksi luovaa taideteosta omassa kädessä. Tikku on vaatimaton, mutta samalla äärimmäisen käytännöllinen. Se ei prameile, mutta suorittaa aina tehtävänsä luotettavasti, paitsi jos se menee kynnen alle!

Eikö olekin kiehtovaa, miten jotain niin yksinkertaista asiaa voimme hyödyntää monella eri tavalla? Tikku muistuttaa meitä siitä, että arjen pienissä asioissa piilee usein suuri potentiaali. Tikku opettaa meitä olemaan kekseliäitä ja näkemään mahdollisuuksia sielläkin, missä ensisilmäyksellä näyttää olevan vain aihio "puutikku".

Joten jos nyt menen autotalliin, katson kuivaa lautaa pysähdyn hetkeksi. En aliarvioi sen arvoa. Ehkä juuri se tikkuinen lauta auttaa minua ratkaisemaan pienen pulman, luomaan jotain uutta tai vain nauttimaan hetkestä. Ehkä tuosta saisin aikaiseksi eräänlaisen leppeässä tuulessa kolkuttavan puun oksalta roikkuvan, eräänlaisen DIY-tuulikellon. Jää nähtäväksi? 

Vaikka tikusta -tuli asiaa – sitä riittää yllättävän paljon!

Vapauden huuma:

Voisin tehdä mitä tahansa, kumminkaan en tee mitään

AI-generoima kuva

Muumipapan sanat kaikuvat mielessäni: "Voisin tehdä mitä tahansa, kumminkaan tee mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa."  Tuo hassulta kuulostava ajatus pitää sisällään jotain kiehtovaa, jotain joka kutittaa ajatuksia. Emme etsi elämäämme valmiiksi kirjoitettuja käsikirjoituksia tai ulkopuolelta saneltuja rajoituksia.

Siinä missä toiset saattavat nähdä tässä lauseessa ristiriidan tai jopa laiskuuden ylistyksen, minä haluan löytää siitä vapauden ytimen. Se ei ole kehotus toimettomuuteen, vaan pikemminkin oivallus niistä valtavista mahdollisuuksista, joka meissä jokaisessa asuu. Ajatus siitä, että voisin tehdä mitä tahansa, on voimaannuttava. Se avaa mielessäni loputtoman määrän ovia, polkuja, ja mahdollisuuksia.

Tuo "kumminkaan tee mitään" ei ole välttämättä konkreettista tekemättömyyttä, vaan ehkä enemmänkin tietoisesti valittu tila. Se on pysähtymistä kaiken sen äärelle  ilman pakkoa tarttua välittömästi johonkin tiettyyn puuhaan. Se on hetki, jolloin voi vain olla, hengittää sisään kaikkia niitä mahdollisuuksia ja antaa oivallusten ohjata seuraavia askelia. 

Mitä hauskaa sitten on siinä, että voi tehdä ihan mitä haluaa? Se on juuri se tunne, että oma elämä on omissa käsissä. Että ei ole ulkoisia vaikuttajia, jotka määräävät polkumme, vaan meillä on vapaus valita, kokeilla, usein jopa epäonnistuen ja oppia, yrittää taas uudelleen. Se on luottamusta siihen, että sisältämme löytyy viisautta ohjaamaan meitä, kun sen aika on.

Tämä Muumipapan ajatus ei ole mikään jatkuva olotila, vaan enemmänkin muistutus. Muistutus siitä, että vaikka elämä heittää eteemme monenlaisia haasteita ja odotuksia, meillä on aina vapaus omaan valintaan. Mahdollisuus pohtia, valita ja lopulta toimia – tai olla toimimatta – omien arvojemme ja tunteidemme mukaisesti.

Joten ensi kerralla, kun tunnet painetta suorittaa tai täyttää jonkun muun asettamia toimia, pysähdy hetkeksi. Muista Muumipapan sanat. Sinulla on valtava potentiaali, ja sinulla on vapaus valita, miten aikasi käytät. Siinä vapaudessa, siinä mahdollisuuksien äärellä, piilee jotain todella hauskaa.

Kuulokeviidakon salat:

Äänikirjakuuntelijan valinnan vaikeus

Hyvät äänikirjojen ystävät ja kuulokkeiden sekamelskaan eksyneet sielunkumppanit! Olen yksi teistä,    – aktiivinen äänikirjojen ja musiikin kuuntelija. Vuosien varrella on korviini eksynyt niin nappikuuloketta, sankaversiota kuin aurinkolasienkin sankaan piilotettua äänenlähdettä. Voin kertoa, että valinta oikeasta kuuloke tyypistä on välillä yhtä sekavaa kuin dekkari, jonka kaikki sivut on irti ja pinkka huolella sekoitettu.

Uskolliset, joskin hieman jo elämää nähneet langalliset nappikuulokkeet, jotka ovat kuin vanhat lenkkarit – tutut ja turvalliset, mutta ehkä vähän epämuodikkaat ja liikunnassa auttamattomasti hankalat. Sitten löytyvät jykevät sankakuulokkeet, ne olohuoneen nojatuolin aristokraatit. Niiden äänenlaatu on kuin sinfoniaorkesteri korvakäytävässä, mutta julkisilla paikoilla ne saavat tuntemaan itsensä enemmänkin lentokapteeniksi kuin bussi matkustajaksi.

Teknologian ihmeellinen maailma on tuonut tullessaan myös Bluetooth-nappikuulokkeet. Joy actorit ovat kuin kameleontit – huomaamattomat ja vapauttavat johdoista. Mutta voi sitä tuskaa, kun toinen nappi päättää karata korvasta juuri jännittävässä kohdassa! Ja Bluetooth-sankakuulokkeet, ne ovat kuin luksusauto – tyylikkäät, mukavat päässä ja äänimaailmaltaan omaa luokkaansa, mutta eläkeukon lompakko itkee niiden hankintahintaa.

Eikä tässä vielä kaikki! Markkinoilla on myös aurinkolasit, jotka kuiskaavat tarinoita suoraan ohimolohkoon. Nerokasta, eikö totta? Käytännössä ne ovat kuitenkin vähän kuin salainen agentti – äänenlaatu on hieman salaperäinen, mutta korvilla pysyvyys on hyvä. 

Olen yrittänyt luoda jonkinlaista järjestystä tähän kuulokkeiden kaaokseen. Olen pohtinut äänenlaatua – haluanko kuulla jokaisen henkäyksen ja paperin kahinan vai riittääkö perushyvä? Käyttömukavuus on toinen iso kysymys. Tunnin kuuntelu ei tunnu missään, mutta kahden tunnin jälkeen alkavat korvat ja pää protestoida, jos valinta on ollut väärä.

Entä se korvilla pysyminen? Lenkillä irtoilevat nappikuulokkeet ovat yhtä turhauttavia kuin sukat, jotka valuvat kenkään. Liikkuessa Bluetooth on ehdoton ykkönen, mutta sielläkin on eroja pysyvyydessä. Ja sitten se ikuisuusongelma – hinta. Onko kalliimpi aina parempi? Ei välttämättä, mutta usein laatu ja ominaisuudet kulkevat käsi kädessä hinnan kanssa.

Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että yhtä ainoaa täydellistä kuuloketta ei ole olemassa. Eri tilanteet vaativat erilaisia ratkaisuja. Kotisohvalla uppoutuessa tarinaan sankakuulokkeet hellivät korvia ja sielua. Polulla ja kuntosalilla Bluetooth-nappikuulokkeet antavat vapauden liikkua. Aurinkolasikuulokkeet ovat ehkä enemmänkin hauska kuriositeetti satunnaiseen käyttöön.

Joten, arvoisa äänikirjojen, podcastien tai musiikin ystävä, älä lannistu kuuloke viidakossa. Mieti omia tarpeitasi, priorisoi ominaisuuksia ja uskalla kokeilla. Ehkä sinunkin korvillesi löytyy se täydellinen tarinan kuiskaaja juuri oikeaan hetkeen. Ja jos et löydä yhtä ainoaa, niin älä huoli – meitä monenlaisten kuulokkeiden onnellisia omistajia on paljon! Jokaiselle korvalle löytyy varmasti se oma suosikki, tai ehkä jopa useampi. Kuunnelkaa hyvin! 

Metsäpolun lumo

Tämä polku kiemurtelee eteenpäin kuin salainen käytävä, peittyneenä pehmeään, ruskeaan neulasten kerrosten mattoon.  Luonnon oma sametti vaimentaa askeleet ja kutsuu käymään syvemmälle vihreään syliin. Auringonsäteet leikkivät piilosta puiden korkeiden latvusten lomasta, maalaten polulle satunnaisia, valopilkkuja. kuin luonnon omia spottivaloja. Ne tanssivat hetken sammalen osittain peittämillä kivillä ja paljastavat uudelleen kostean polun tumman pinnan.

Maanpinnassa piilee monta tarinaa. Kosteudesta tummat, märät kivet, kuin ikiaikaisia muistomerkkejä, ovat verhoutuneet vaaleanvihreällä sammal peitteellä. Sammal tuo tähän ruskean ja harmaan sävyjen hallitsemaan maisemaan elävän, raikkaan kontrastin. Niiden välistä kurkistavat kuusten vahvat juuret, ne ovat kuin maanalaisia lonkeroita, jotka pitävät metsää lujasti otteessaan. Kuolleet oksat ja risut ovat sulautuneet osaksi neulasten peittoa, muistuttaen metsän kunttakerroksen alati jatkuvasta kiertokulusta, elämän ja kuoleman tanssista. 

Ilma on täynnä keväisen metsän tunnusomaista raikkautta. Kostean maan tuoksu sekoittuu havupuiden terävään aromiin, luoden ainutlaatuisen, rauhoittavan tuoksuyhdistelmän. Se on kuin luonnon oma aromaterapia, joka laskee hartiat ja tyynnyttää mielen. Jokainen hengenveto tuntuu puhdistavan kehoa ja sielua.

Tämä pieni polku ei ole vain reitti metsän läpi, se on kutsu. Se houkuttelee kulkijaa, minua, jatkamaan matkaa kohti metsään kätkettyjä aarteita, sen tarjoamaa hiljaista rauhaa. Jokainen askel pehmeällä polulla luo syvemmän yhteyden luontoon, irrottaa hetkeksi kaupungin hälinästä ja auttaa unohtamaan arjen. Täällä, metsän hiljaisuudessa, sielu lepää ja mieli tyyntyy. On kuin astuisi toiseen ulottuvuuteen, jossa aika hidastuu. Tuuli ja muut luonnon äänet muodostavat oman, harmonisen sinfoniansa. Polku jatkuu, ja minä seuraan sen kutsua, askel askeleelta kävelen vielä syvemmälle metsän sydämeen.

Tänään

 kameran kanssa

Jokainen askel kaupungilla tai lähiluonnossa kameran kanssa muuttuu ainutlaatuiseksi valokuvaus retkeksi. Vaikka polku olisi tuttu, maisema ei koskaan ole täysin sama. Vuodenkierto maalaa ympäristöön jatkuvasti uusia sävyjä ja valoja, ja sää tuo omat yllätykset. Pienetkin yksityiskohdat, kuten eri vaiheissa kukkivat kasvit tai auringon heijastus lätäkössä, tarjoavat alati uusia näkökulmia. Kamera ei ainoastaan tallenna näitä hetkiä, vaan se myös terävöittää katsetta ympäristöön.

Sauvat ovat uskolliset kumppanit poluilla kulkiessa. Ne tuovat kävelyyn lisää tehoa ja aktivoivat koko kehoa. Kädet vapautuvat, kun kamera odottaa repussa oikeaa hetkeä. Kun sitten pysähdyn ja haluan kuvata, sauvat laskeutuvat maahan ja otan kameran esiin repusta. Se on kuin pieni rituaali, jossa liikunta ja luonnon tarkkailu yhdistyvät saumattomasti.

Jopa ne arkiset otokset, ne nopeasti napatut kuvat ohikiitävistä hetkistä, kätkevät sisäänsä oman tarinansa. Ne kertovat valosta juuri sillä hetkellä, tunnelmasta ja siitä, mitä silmäni sattui näkemään. Jokainen kuva on pieni muisto, palanen luonnon jatkuvasti muuttuvaa tarinaa.

Siksi jokainen luontoon suuntautuva askel, sauvojen tukemana tai ilman, ja jokainen kameralla taltioitu hetki on minulle arvokas. Se on yhdistelmä liikuntaa, läsnäoloa ja luovuutta, joka rikastuttaa mieltä ja avaa silmät ympäröivän maailman kauneudelle. Luonnossa tai kaupungilla liikkuminen ja ympäristön tarkkailu kameran linssin läpi on aina antoisaa, ei koskaan turhaa.

Laitoin aamulla alus paidan

AI-kuvituskuva

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään miesten aluspaitaa esimerkiksi T-paidan alla? Tätä mystistä vaatekappaletta, joka joissakin herättää muistoja oman isän vaatekaapista ja toisissa lähinnä hämmennystä. Onko siinä mitään järkeä vuonna 2025? 

Voisiko alus paidan korvata jollain modernilla materiaalilla? Entäpä jos se ei olisikaan perinteinen puuvilla, vaan tekninen, kosteutta siirtävä materiaali? Tai ehkäpä aluspaitaa ei tarvita ollenkaan, jos T-paita itsessään olisi antimikrobisesta ja nopeasti kuivuvasta materiaalista?

Entäpä jos aluspaita yhdistettäisiin johonkin toiseen toiminnallisuuteen? Olisiko mahdollista valmistaa aluspaita, jossa olisi sisäänrakennettu miehen ryhtiä tukeva ominaisuus? Tai ehkäpä aluspaita voisi toimia kevyenä kompressiopaitana kuntosalilla? Jopa lämmittävä aluspaita voisi olla yhdistelmä, joka toimii kevään viileällä keleillä.

Miten aluspaita voisi mukautua nykypäivän tarpeisiin? Ehkäpä se voisi olla saumaton, jotta se ei näkyisi paidan alta. Tai sen leikkaus voisi olla erilainen – pidempi helma, joka pysyy kookkaan ukon housuissa, tai V-aukko, joka ei pilkota kaula-aukon alta. Värivaihtoehdot voisivat olla muutakin kuin valkoinen ja harmaa – ehkä ihonvärisiä, jotka sulautuvat täydellisesti paidan alle?

Voisiko aluspaitaa käyttää johonkin muuhun kuin paidan alla? Se  toimii kevyenä yöpaitana kesällä? Tai auton pesu- tai kiillotus liinana? Luovuudella ei ole rajaa!

Entäpä jos aluspaitaa ei pidettäisi alla, vaan päällä? Siitä voisi tulla vaate, jonka alle puetaan jotain muuta. Tai ehkä paidan ja T-paidan materiaalit voisivat olla päinvastoin – paksumpi aluspaita ja ohuempi, läpikuultava "päällispaita"?

Noniin, siinäpä tarinaa miesten aluspaita-aiheesta! 

Lopputulema? Ehkä perinteinen valkoinen puuvillapaita on jo historiaa. Mutta ajatus lisä kerroksesta, mukavuudesta ja T-paidan suojelemisesta voi olla, en tiedä? Nykykyaikaiset materiaalit ja uudet käyttötarkoitukset voivat hyvinkin tuoda alus paidalle tulevaisuuden. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä kesä tuo tullessaan!

Valkosipulin valloitus

Vihreän keittiöpyyhkeen päällä lepää kaksi läpinäkyvää valkosipulimurskainta. Yksi niistä kätkee sisällään murskatun valkosipulinkynnen, kasan murskattua valkosipulia. Niiden rinnalla valkosipuli odottaa kohtaloaan. Nämä ovat valkosipulin murskaimia, pieniä apuvälineitä keittiömme arjessa.

Oletko kyllästynyt tahmeisiin sormiin ja epätasaisesti murskattuun valkosipuliin? Nämä pienet vempaimet lupaavat helpotusta. Aseta vain kuorittu valkosipulinkynsi pohjalle, sulje kansi ja kierrä. Sisällä olevat terävät muovipiikit tekevät työn tehtävänsä. Ei enää voimakasta hajua sormissa tai hankalaa veitsen käsittelyä.

Kuvittele hetki, jolloin lisäät pastakastikkeeseen sopivan määrän hienoksi murskattua valkosipulia ilman vaivaa. Tai kun valmistat valkosipulivoita tuoretta leipää varten siististi ja nopeasti. Nämä murskaimet tekevät ruoanlaitosta hieman helpompaa, ehkä jopa hieman nautinnollisempaa. Ne eivät ole vallankumouksellisia, mutta ne ovat yllättävän käteviä pienen kokonsa ja helppokäyttöisyytensä ansiosta. Ne eivät myöskään tarvitse sähköä, joten ne ovat ympäristöystävällinen laite keittiöön.
Ehkä kuitenkaan valkosipulin murskaamista haarukalla ei mikään härpäke voita! (Pisteet 5/2½)

Kiirastorstaina, jään reunalla

 – ajatuksia kevään kynnyksellä

Oletko koskaan pysähtynyt keväällä jään reunalle? Ei luistelemassa, ei pilkillä, vaan ihan vain katselemassa. Tätä rajapintaa, missä kova jää muuttuu hiljalleen vedeksi, missä talven valta alkaa hellittää otettaan. Tässä mustavalkoisessa kuvassa kaksi miestä seisoo juuri siinä kohdassa, tuijottaen Tuomiojärvelle. Toinen lämpimästi pukeutuneena, pipo päässä, kuin vielä varovaisena talven muistolle. Toinen jo kesäisemmissä shortseissa, käsi otsalla, kuin jo visioisi jo lämpimät kesäpäivät. He ovat kuin kaksi aikakautta rinnakkain, odottamassa muutosta.

Mitä he näkevät? Näkevätkö he vain sulavan jään ja harmaan maiseman? Vai heijastuuko siitä heidän omat odotuksensa, toiveensa tulevasta? Ehkä toinen muistelee menneen talven seikkailuja, toinen taas unelmoi kesän tuomista mahdollisuuksista. Tuo jään reuna on kuin elämänkin rajapyykki. Taakse jäänyt on selvää ja tuttua, edessä oleva täysin epävarmaa, mutta täynnä potentiaalia. On jotain hypnoottista siinä, miten vesi hiljaa nakertaa jäätä, miten valo heijastuu sen pinnalta luoden alati muuttuvia kuvioita.

Tulee mieleen tunne, että haluaisi itsekin olla siinä, seisomassa heidän rinnallaan. Tuntea se viileä, kostea ilma kasvoilla, kuulla jään hiljainen narina ja veden liplatus. Haluaisi jakaa heidän hiljaisen pohdintansa, olipa se sitten huolta tulevasta keväästä vai innostusta sen tuomista riennoista. Tuo kuvan pysähtynyt hetki tuntuu kutsuvan pohtimaan omaa suhdettaan muutokseen, siihen väistämättömään virtaan, joka meitä kaikkia kuljettaa eteenpäin.

Seuraavan kerran kun Sinä näet jäätä, pysähdy hetkeksi. Katso sen reunaa, sitä kohtaamispaikkaa kahden olomuodon välillä. Mieti, mitä se sinulle merkitsee. Ehkä se muistuttaa siitä, että mikään ei ole pysyvää, että aina on jotain uutta tulossa. Ja ehkä se antaa pienen sysäyksen kohti niitä omia odotuksia ja unelmia, aivan kuten nuo kaksi miestä tuossa hiljaisessa hetkessään jään reunalla.

Huhtikuun tuomet

– ennenaikainen kevät?

Olen viime päivinä katsellut luontoa photowalk kävelyillä Jyväskylän seudulla hieman tarkemmin. Aurinko lämmittää mukavasti, ja linnut visertävät aamuisin entistä innokkaammin. Mutta silmiini osui jotain yllättävää, jopa hieman hämmentävää. Tuomen silmut näyttävät olevan aukeamassa!

Tuo tuomen tunnusomainen, hieman tahmainen silmu, jonka sisällä piilee lupaus valkoisesta kukkamerestä, on nyt selvästi heräämässä eloon. (17.4.2025) Pienet vihreät lehdenalut pilkistävät jo ruskeiden suomujen välistä. Jos tämä todella tarkoittaa tuomen kukintaa, niin se olisi todella aikaista. Huhtikuun puoliväli ja tuomen kukinta samanaikaisesti täällä Keski-Suomessa tuntuisi melkein uskomattomalta.

Muistan lapsuudesta, kuinka tuomen kukinta oli aina merkki kesän lähestymisestä, yleensä vasta helluntaina toukokuun loppupuolella tai jopa kesäkuun alussa. Tuomien makea tuoksu levisi ilmaan juuri ennen juhannusta. Nyt tuntuisi siltä, että luonto on aivan sekaisin aikataulustaan.

Toki, ilmasto lämpenee, ja kevät saattaa tulla aikaisemmin kuin ennen. Mutta näin paljon aikaisemmin? Onko mahdollista, että olen nähnyt väärin? Ovatko nuo todella tuomen silmuja, vai kenties jonkun muun puun? Kuvan perusteella ne kyllä vahvasti tuomelta näyttävät.

Jos tuomi todella kukkii jo huhtikuussa, se olisi melkoinen poikkeus. Se voisi tarkoittaa, että koko luonnon rytmi on muuttumassa täällä pohjoisessa. Aikaisempi kukinta voisi vaikuttaa hyönteisten toimintaan, pölytykseen ja lopulta kaikkeen marjasatoon.

Olen hieman huolissani tästä luonnon aikaisesta heräämisestä. Toivottavasti yöpakkaset eivät yllätä ja vahingoita herkkiä nuoria lehtiä ja tulevia kukkia. Toisaalta, onhan se tietysti mukavaa, jos saamme nauttia tuomen kukinnasta ja sen huumaavasta tuoksusta jo näin varhain.

Täytyy pitää silmällä tilannetta ja seurata, miten silmut kehittyvät. Ehkäpä luonto yllättää meidät tänä keväänä oikein kunnolla. Onko joku muu Jyväskylän seudulla huomannut samaa? Ovatko tuomet teilläkin jo heräämässä? Kommentoi ihmeessä omia havaintojasi!

Jäämme jännittyneinä odottamaan, tuleeko huhtikuusta tuomenkukkien kuukausi täällä Keski-Suomessa. Aika näyttää!

Sitoutumisen mustavalkoisuus

Sitoutumisen suhteen on olemassa hyvin mustavalkoinen maailmankuva. Ei mitään harmaasävyjä, ei "ehkä myöhemmin" -tyyppisiä lauseita. Minun mielestäni on vain kaksi tilaa: joko olet sitoutunut, varauksettomasti, tai sitten et ole. Eihän mitään muuta ei ole olemassa.

Tämä ei ole mikään julistus, vaikka se siltä saattaakin kuulostaa. Kyse on ihan arkisista asioista. Olen huomannut tämän piirteen ihmisissä. Jos sovitaan, että rakennetaan majaa, silloin rakennetaan maja, täydellä teholla ja innolla. Ei mitään "vähän katsotaan" tai "ehkä huomenna jatketaan". Maja pitää saada valmiiksi, mielellään heti.

Työelämässä se tarkoittaa sitä, että kun otat projektin vastaan, ole siinä sataprosenttisesti mukana. Ei mitään puoliteholla tai "sinne päin". Suorastaan ärsyttää ajatus siitä, että jokin asia jätetään roikkumaan eikä siihen ei panosteta kunnolla. Eikö ole paljon tehokkaampaa tehdä asia kerralla valmiiksi? Tämän päivän maailmassa on hyvä seurata vaikka presidentti Trumpin ponnisteluja: saako hän maailmaa valmiiksi jatkoaikoja käyttämällä?

Ehkä mustavalkoisuus kumpuaa syvältä ihmisten halusta saada asioita aikaan. Haluamme nähdä konkreettisia tuloksia, eikä niitä jakseta odottaa loputtomiin. Jos joku asia on tärkeä, siihen pitää panostaa nyt, eikä lykätä sitä hamaan tulevaisuuteen. Tämä koskee niin politiikkaa, harrastuksia kuin myös ihmissuhteita. Jos olet ystävä, ole kaveri täydellä sydämellä. Ei mitään satunnaisia kaljottelua "muistetaanhan pitää yhteyttä" -tyyppisiä tyhjiä lupauksia.

Totta kai tämä ehdoton lähestymistapa aiheuttaa joskus myös haasteita. Maailma ei aina ole mustavalkoinen, siksi joskus joustavuus ja kompromissit on vain hyväksyttävä. Moni joutuu opettelemaan hieman ja pehmentämään ehdottomuutta. Sisimmässäni tietäen kuitenkin, että sitoutumisen suhteen on vain kaksi tilaa. Joko on mukana, täysillä, tai sitten ei ole. Mitään välimuotoa ei yksinkertaisesti ole. Ja loppujen lopuksi, eikö se ole aika selkeää?

Kuntosalitavoiteeni jäi vajaaksi

 Keväiset metsäpolut kutsuvat, pohdintaa motivaatiosta

Olen aina pitänyt kuntosalikäyntejäni tavoitteellisina. Kolme kertaa viikossa on vakio rytmi, ja yleensä asetettu treenitavoite myös saavutetaan. Tänään kuitenkin kävi toisin. Salitreeni jäi harmittavasti jopa 30 prosenttia tavoitteestani. Painot olivat sopivat, ei liian raskaat, mutta jostain syystä motivaatio oli hukassa. Ei huvittanut, joten päätin lähteä kotiin.

Pohdin syitä tähän poikkeukselliseen tilanteeseen. Fyysinen syy tuntuu pois suljetulta. Ei ollut kiirettä, eikä mikään kehon osa protestoinut. Jäljelle jää henkinen syy tai "jokin muu".

Viime viikkoina ulkoilu on jäänyt vähäiseksi kevään "huonojen säiden" vuoksi. Nyt kuitenkin, kun säät ovat vihdoin suosiolliset, erityisesti pääsiäisen aikaan, niin luonto alkaa vetää puoleensa. Huomenna onkin suunnitelmissa lähteä vaimon kanssa metsäpoluille sauvakävelylle . 

Tämä johdattaa minua pohtimaan motivaation moninaisuutta ja sen yhteyttä hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti. Vaikka kuntosali on minulle tärkeä osa fyysistä kuntoa, se ei ole ainoa tapa liikkua ja huolehtia itsestään. On mahdollista, että keho ja mieli kaipaavat jotain muutakin, kuin punttisalia.

Miksi motivaatio lopahti salilla?

Vaikka mitään akuuttia syytä ei ollut, taustalla voi piillä useita henkisiä tekijöitä:

• Rutiinin puudutus: Säännöllinen kolmen kerran viikossa -rytmi on hyvä, mutta ajoittain rutiini voi tuntua tylsältä. Keho ja mieli saattavat kaivata vaihtelua.
• Ulkoilun kaipuu: Kevään valo ja lämpö herättävät luontaisen halun liikkua ulkona. Vähäinen ulkoilu viime aikoina on voinut luoda alitajuisen kaipuun luontoon.
• Henkinen väsymys: Vaikka fyysisesti olo ei tuntunut väsyneeltä, henkinen kuormitus voi vaikuttaa motivaatioon. Joskus mieli kaipaa vain lepoa tai jotakin erilaista virikettä.
• Tavoitteiden uudelleenarviointi: Vaikka tavoite yleensä toteutuu, on hyvä aika ajoin pysähtyä miettimään, ovatko ne edelleen relevantteja ja motivoivia.

Metsäpolut motivaation lähteenä

Sauvakävelyretket vaimon kanssa eivät ole vain liikuntaa, vaan ne tarjoavat monia muitakin hyötyjä:

• Luonnonrauha: Metsäympäristö on tunnetusti stressiä lievittävä ja mieltä rauhoittava. Luonnon äänet ja maisemat voivat tuoda kaivattua henkistä palautumista.
• Yhteinen aika: Liikunta yhdessä läheisen kanssa vahvistaa suhdetta ja luo mukavia muistoja.
• Uudenlainen fyysinen aktiivisuus: Sauvakävely aktivoi eri lihasryhmiä kuin kuntosaliharjoittelu ja tarjoaa hyvää aerobista liikuntaa.
• Uudet maisemat: Metsäpolkujen tarjoamat uudet näkymät ja reitit tuovat talven jälkeen vaihtelua liikkumiseen ja herättää uutta intoa.

Tämän päivän vajaaksi jäänyt salitreeni ei ole epäonnistuminen, vaan ehkäpä kehon ja mielen viesti. Tärkeää on kuunnella näitä viestejä ja antaa itselleen lupaa tehdä asioita, jotka tuovat iloa ja hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Retki keväiseen metsään on juuri sitä – mahdollisuus ladata akkuja luonnossa ja nauttia yhdessäolosta ja kevään valokuvauksesta. Ehkäpä lisääntyvä ulkoilu tuo uutta virtaa myös tuleviin kuntosalitreeneihin.

Kevät

koodinmurtajat

Kevät. Se on kuin koodi, jota luonto hiljalleen raottaa. Ensin vihjailevat lumikellot, sitten narsissit paljastavat seuraavan rivin. Mutta mitä jos...

Voisimme korvata perinteiset kevään merkit digitaalisilla? Kuvitelkaa, että puut loistavat led-valoja, jotka ilmaisevat silmujen puhkeamista. Tai että nurmikkoon ilmestyisi QR-koodeja, jotka johtavat kukkien avautumisen aikajanalle.

Mitä jos yhdistettäisiin kevään äänet ja tuoksut. Olisi olemassa sovellus, joka synkronoi lintujen laulun tiettyjen kukkien tuoksujen kanssa. Käyttäjä voisi luoda oman "kevät-soundtrackin".

Tai mukautettaisiin kevään perinteiset aktiviteetit kaupunkiympäristöön. Järjestettäisiin "kaupunkiin kukkien istutusalue-", joissa ihmiset yhtäkkiä alkavat kylvää tai istuttaa kukkia julkisille paikoille.

Jos olisi mahdollista muokata luonnon mittasuhteita. Kuvitelkaa, että yksi voikukka kasvaisi valtavaksi, puun kokoiseksi, ja sen alla voisi järjestää piknikkejä. Tai että sateenvarjot muuttuisivat automaattisesti kukkasateenvarjoiksi, kun alkaa sataa.

Ehkä voisimme käyttää kevään heräämistä inspiraationa valokuvaajille. Järjestettäisiin "kevät-photowalk", joissa kukkivista kasveista ja linnuista otettuja valokuvia ripustetaan ulkoseiniin.

Olisipa mahdollista poistaa kaikki kevään siitepöly. Kehitettäisiin uusi maskiteknologia, joka suodattaa siitepölyn ilmasta, jolloin allergikot voivat nauttia keväästä täysin siemauksin.

Käännettäisiin ajankulku kevään aikajana päinvastaiseksi. Aloitettaisiin kesän kukista ja siirryttäisiin hiljalleen kohti talven lumikelloja. Olisi kuin katsoisi luonnon elokuvaa takaperin.

Kevät on täynnä mahdollisuuksia, kun vain uskaltaa katsoa sitä uusista näkökulmista. Onneksi emme voi merkittävästi muuttaa luonnon omaa koodia:

Pihasta lintujen paratiisi

nappaa niistä kuvia

Haluaisitko nauttia pihallasi vierailevista linnuista ja samalla kehittää lintujen kuvaus taitoa? Muutamalla yksinkertaisella toimenpiteellä voi muuttaa oman pihan houkuttelevaksi lintujen keitaaksi ja luoda samalla hyvät olosuhteet lintukuvaukseen.

Suunnittele kuvauspaikat:

• Mieti, mihin lintujen pitäisi istua, jotta tausta ja valo olisivat mahdollisimman edulliset.
• Sijoita ruokintapaikat ja pesäpöntöt strategisesti, jotta saat kuvattua lintuja aina samasta paikasta ja taustasta.
• Hyödynnä pihasi luonnon elementtejä, kuten puita ja pensaita, luodaksesi kauniita taustoja kuville.
• Tarjoa linnuille herkkuja:
• Säännöllinen ruokinta houkuttelee lintuja pihalle.
• Tarjoa ruoka aamuisin ja vain sen verran, että ne syövät sen päivän aikana, jotta rottien riski pienenee.
• Valitse laadukas ja monipuolinen lintujen ruoka.

Varusta itsesi ja kamera:

• Suojaa kamera ja itsesi säältä, erityisesti sateelta ja tuulelta.
• Varaa riittävästi aikaa, ja totuta linnut läsnäoloosi.
• Käytä teleobjektiivia (200-300 mm), jotta saat kuvattua lintuja sopivalta etäisyydeltä.
• Aseta aukko F5.6, jotta saat kauniin bokehin taustaan.
• Käytä automaattista ISO-arvoa ja tarkkaile suljinaikaa, jonka tulisi olla n. 1/500 sekuntia.
• Hyödynnä kameran automaattitarkennusta lintujen tunnistustoimintoa, jos sellainen on käytössä.

Muista nämä tärkeät asiat:

• Mitä kuva-alalle mahtuu: Mieti sommittelua ja sitä, miten lintu sijoittuu kuvaan.
• Tausta: Valitse tausta, joka täydentää lintua ja tekee kuvasta visuaalisesti miellyttävän.
• Kohde: Keskity lintuun ja sen yksityiskohtiin.
• Ruokintalaite tai pesäpönttö: Ne voivat olla osa kuvaa ja tuoda siihen lisäelementtejä.
• Ruoka: Ruokinta houkuttelee lintuja ja tuoden mielenkiintoisia kuvaustilanteita.
• Kuvauspiilo: Piiloutuminen auttaa lähestymään lintuja huomaamattomasti.
• Valon suunta: Hyödynnä luonnonvaloa ja sen suuntaa luodaksesi tunnelmallisia kuvia.

Nautitaan pihan siivekkäistä vieraista tallentaen niiden kauneus valokuviin!

Tänään

Vain vähän aikaa,
sanomme sen kiirehtien.
Pysähdy hetkeen.
Nauti siitä mitä on,
aikaa on riittävästi.

 

Pienet ilot

 – ne oikeat elämän kultahiput

Tässä mä oon taas, tietokoneen ääressä ja mietin, miten ihmeessä simppelit asiat saa aikaan hyvän olon. Eikö oo kumma, että just ne pienimmät ja arkipäiväiset hetket usein pistää äijän hymyilemään ku joku idiootti salaisessa Facebook-ryhmässä?

Aamutee, ja hiljaisuus

Tee on paras, mutta kuka oikein keksi aamukahvin? Joku viisas mummo, joka ei  ilman kofeiinia herännyt, olis vaan jääny makaamaan. Mutta se ei oo ees se  itsessään – vaan se hetki, kun istut rauhassa, katsot ikkunasta ulos ja ajattelet: "No huh, tää päivä voi mennä ihan mihin vaan, mut nyt on hyvä olo."

Sateen tuoksu ja lintujen laulu – luonto tekee taustatyötä

Onko mitään ihmeellisempää ku se hetki, kun sade on just loppunu ja koko maailma tuoksuu… no, malta? Ja sit kuulet, kun joku punarinta räpyttelee puussa ja laulaa sitä omaa pirautteluaan. Siinä kohtaa tulee mieleen, että ehkä meidän ei tarttis ees Netflixiä, kun luonto tarjoaa tällaista viihdettä ilmaiseksi.

Kuntosalin kärsimys ja sen jälkeen lämmin suihku

Hyi helvetti, kuka oikein keksi salilla käynnin? Mutta se tunne, kun oot survonu ittes väsyksiin  rautaa, kävelyt suihkuun ja se lämmin vesi alkaa valumaan niskaan… Ai että. Se on ku joku palkinto siitä, että selvisit taas hengissä siltä yhdeltä penkiltä.

Se hetki, kun spotify päättää soittaa just sen kappaleen

Oot vaan randomilla soittolistalla ja KAS – se biisi. Se yksi biisi, joka saa sut hetkeks unohtaa kaiken muun. Ja sä vaan istut siinä ku zombi ja hymyilet tyhmästi, koska maailma on yhtäkkiä kaikkea muuta ku paskaa.

Kodin rauha, takkatuli 

Ei oo mitään mukavampaa ku se, kun on pimeää ulkona, sisällä on lämmin ja takka rätisee taustalle. Sillon tuntuu, että kaikki on hyvin, vaikka ulkomaailma olis kuinka sekasin Trumpin ja Putinin kohkatessa. Tulee vain liian harvoin poltettua takkapuita.

Vanhojen valokuvien löytyminen – nostalgia iskee ku junan vessa

Selailet jotain vanhaa laatikkoa ja – siellä on paperikuvia susta ja kavereista 1980- luvulla, kun olimme sillä reissulla. Ja yhtäkkiä muistat, että elämä onki ollu aika hauskaa välillä.

Puutarhan ylläri – kasvi kukkii!

Oot kärsivällisesti odottanut vuosia ja yhtenä alkukesän aamuna se tapahtuu – se pieni vihreä pölkky päätti avata  yhden kukan. Ja sä oot siinä ihan innoissas ku joku lapsi jouluaattona.

Hyvän ruoan tuoksu ja se eka suupala

Ei oo mitään parempaa ku se, kun avaat uunin ja koko koti täyttyy jostain ihmeellisestä tuoksusta. Ja sit maistat sitä ruokaa ja tajuat, että sä oot itse tehnyt sen, vaimo vähän avusti. Sait syödä! 

Luonnon jutut – tähtitaivas, järven aallot, kevät

Joskus vaan istut jossain ja kuuntelet puron solinaa tai katsot tähtiä, ja yhtäkkiä tuntuu, että joku isompi voima puhuu sulle. Tai no, ehkä se on vaan mielikuvitusta, mut kiva silti.

Pienet hetket tekee ison eron. Joten tää oli mun pieni lista. Elämä koostuu monista pikkujutuista – ne ei maksa mitään, mutta ne ovat arvokkaita. 😊

Mikä näistä pisti sut tänään hymyilemään? Jätä kommentti (tai älä, mä en oo mikään someguru)!

Auringonpaisteen alla

 Auringonpaiste,

Suomen liput saloissa,

äänet kohoaa.

Yhdessä me tuemme,

demokratian voimaa.

 – tanka-runo demokratian voimasta

Aloitin oman päiväni kirjoittamalla vaalipäivään sopivan tanka-runon. Se on lyhyt ja ytimekäs runouden muoto, jolla voi vangita hetken tunnelman ja tiivistäen sen syvemmän merkityksen. Tämän runon kuvaama aamuinen auringonpaiste, ja saloissa liehuvat liput ja alue- kuntavaalien äänestys luovat vahvan mielikuvan yhteisöllisyydestä ja kansallisesta ylpeydestä. Mutta runon ydin voi olla sen viimeisessä rivissä: "yhdessä me tuemme, demokratian voimaa."

Auringonpaiste symboloi tänäänkin toivoa ja uutta alkua. Se valaisee maata, korostaen sen kauneutta ja ainutlaatuisuutta. Suomen liput saloissa ovat perinteinen näky juhlapäivinä, muistuttaen meitä yhteisestä historiasta ja arvoistamme. Ne ovat merkki yhtenäisyydestä ja siitä, että kuulumme johonkin suurempaan.

Äänten kohoaminen viittaa ihmisten ääniin, jotka nousevat ilmoille yhteisissä tapahtumissa. Se on demokratian ääni, joka kuuluu ja vaikuttaa. Yhdessä tuemme tätä ääntä, tätä voimaa, joka muokkaa yhteiskuntaamme.

Pyrin runolla muistuttamaan meitä siitä, että demokratia ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii jatkuvaa työtä ja sitoutumista meiltä kaikilta. Yhdessä voimme varmistaa, että tämä voima säilyy ja vahvistuu, ja että auringonpaiste valaisee maamme myös tulevaisuudessa.

Toivon että tanka-runo herättää pohtimaan demokratian merkitystä ja sitä, kuinka tärkeää on vaalia yhteisiä arvojamme. Se on muistutus siitä, että jokaisella äänellä on merkitystä ja että yhdessä voimme vaikuttaa.

Valveunia

 Sulje silmäsi.

Ajatus alkaa lentää

unen maailmaan.

Kaikki on mahdollista,

todellisuus katoaa.

Oletko koskaan kokenut, miten arkiset paineet voivat lannistaa? Kuinka silmät painuvat ja ajatukset harhailevat, etsien pakotietä todellisuudesta? Me kaikki kaipaamme välillä irtiottoa, hetkeen, missä voimme unohtaa velvollisuudet ja sukeltaa unien maailmaan, jossa kaikki on mahdollista.

Kerron sinulle, että on olemassa tapa, jolla voi saavuttaa tämän unenomaisen tilan myös valveilla ollessasi? Että voit avata oven mielikuvituksen rajattomaan maailmaan, missä luovuus kukoistaa ja arjen rajoitukset katoavat?

Kuvittele itsesi sellaiseen paikkaan, jossa voit olla täysin vapaa. Paikkaan, jossa voit luoda omia todellisuuksia, kokea seikkailuja ja löytää uusia ulottuvuuksia itsestäsi. Tällainen paikka on olemassa, ja se odottaa sinua.

Älä anna arjen kahleiden estää sinua kokemasta tätä vapautta. Anna mielikuvitukselle siivet ja lähetä itsesi  tälle matkalle. Avaa mielen portit ja anna unenomaisen maailman vallata itsesi. Voit aloittaa pienin askelin, vaikkapa kirjoittamalla runon, maalaamalla kuvan tai uppoutumalla rauhallisen musiikin maailmaan. Anna luovuutesi virrata vapaasti ja koe, kuinka todellisuus alkaa taipua mielikuvituksesi edessä.

Uutta potkua

kommentteihin

Kritiikki on moniulotteinen ilmiö, joka herättää niin monenlaisia tunteita. Joskus se tuntuu kuin veitseniskulta sydämeen, toisinaan taas kuin lempeältä tuulahdukselta, joka johdattaa meitä oikeaan suuntaan. Mutta miten meidän tulisi suhtautua kommenttiin? 

Entä jos negatiivisen kritiikin korvaa myönteisellä palautteella? Sen sijaan, että keskittyisi virheisiin, voisimme poimia esiin onnistumiset ja vahvuudet. 

Miten voisimme yhdistää erilaisia näkökulmia ja kokemuksia, jotta saisimme kokonaisvaltaisen kuvan itsestämme ja toiminnastamme? Ehkä voisimme pyytää palautetta eri ihmisiltä, joilla on erilaisia taustoja ja näkemyksiä.

Voimmeko soveltaa kritiikkiä uusissa tilanteissa ja ympäristöissä? Ehkä voimme käyttää saamaamme palautetta hyväksi kehittäessämme uusia ideoita tai projekteja.

Miten voisimme muokata kritiikkiä niin, että se olisi toimille rakentavaa ja hyödyllistä? Ehkä voisimme pyytää perusteluita tai ehdotuksia siitä, miten voisimme parantaa toimintaa.

Voimmeko hyödyntää kritiikkiä uusilla tavoilla? Ehkä voimme käyttää sitä inspiraation lähteenä tai motivaationa kehittyä paremmaksi.

Onko olemassa sellaista palautetta, jonka voi suosiolla jättää huomiotta? Ehkä meidän ei tarvitse ottaa vakavasti sellaista palautetta, joka on epäreilua, asiatonta tai perusteetonta.

Entä jos kääntäisimme kritiikin päälaelleen ja alkaisimme itse antaa palautetta muille? Ehkä voisimme oppia paljon siitä, miten toiset ihmiset reagoivat kritiikkiin ja miten voimme antaa palautetta rakentavalla tavalla.

Kritiikin viisi kultaista sääntöä

1. Jos se ei ole totta, jätä se huomiotta: Älä anna valheellisen tai perusteettoman kritiikin lannistaa itseäsi.
2. Jos se on epäreilua, älä ärsyynny: Yritä ymmärtää, mistä kritiikki kumpuaa, ja älä ota sitä henkilökohtaisesti.
3. Jos se on asiatonta, hymyile: Älä anna negatiivisen palautteen vaikuttaa mielialaasi.
4. Jos se on oikeutettua, opi siitä: Käytä kritiikkiä hyväksesi kehittyäksesi paremmaksi.
5. Jos se on kannustavaa, käytä sitä hyväksesi: Ota vastaan myönteinen palaute ja käytä sitä motivaationa.

Palaute on hyödyllistä
Kritiikki voi olla arvokas oppimiskokemus, joka auttaa meitä kasvamaan ja kehittymään. Älä pelkää kritiikkiä, vaan ota se vastaan avoimin mielin.

Toimintatapaa voi halutessa muuttaa
Jos tunnet, että nykyinen tapasi suhtautua palautteeseen toimii huonosti, älä epäröi muuttaa sitä. Kokeile erilaisia lähestymistapoja ja löydä se, joka sopii sinulle parhaiten.
......................................

Voiko taivas on pudota päähän

Katsoin tätä kliivian kuvaa ja mietin, kuvaako se eilisen päivääni. Tai ehkä koko tämän viikon tunnelmaa. Taivas on kirjaimellisesti pudonnut päälle, ja olen vain yrittänyt pysyä pinnalla.

Ensin hyvä kynä meni rikki. Sitten tietokone päätti toimia oudosti juuri kun olin lähettämässä sähköpostia. Ja illalla, kun vihdoin luulin saavani hetken rauhaa, piti katsoa Voice of finlandia ja sen ohjaajien "minun mielestäni vääriä" valintoja.

Tässä kuvassa clivia näyttää yllättävän rauhalliselta. Ehkä se on löytänyt sisäisen rauhan kaaoksen keskellä. Tai ehkä se vain odottaa, että lumi sulaa ja taivas selkenee. Minäkin odotan. Toivottavasti se tapahtuu pian, ennen kuin aloitan laulamisen omassa voicessa.

Taivas itkee nyt,
lehdillä pisaroita,
kliivia kukkii.
Ukrainassa taistelut
maan vapauden puolesta.

Huhtikuun harmaus

 ja toivon pilkahdus

Huhtikuu, on oikukas kuukausi, joka jälleen kerran on näyttänyt meille pohjoisen luontonsa monimuotoisuuden. Vaikka kalenterissa lukee kevät, ulkona vallitsee talvisen tuntuinen sää: lunta tupruttaa ja yöpakkaset jatkuvat. Aamuisin maa on kuuran tai lumen peitossa ja maisema näyttää kuin suoraan talven ihmemaasta.

Tämä sää voi tuntua masentavalta, erityisesti kun odottaa jo innolla kevään lämpöä ja valoa. Mutta tankarunon sanat muistuttavat meitä toivosta: "Kesä lohduttaa, toivoa mieli täynnä, aikaan parempaan vienee!"

Vaikka huhtikuu koettelee meitä, tiedämme, että kesä on tulossa. Päivät pitenevät vähitellen ja aurinko alkaa lämmittää maata sulattaen roudan. Puiden silmut puhkeavat ja linnut palaavat pesimään. Luonto herää eloon ja täyttää mielemme toivolla.

Tämä aika vuodesta on kuin odotuksen ja valmistautumisen aikaa. Meidän on odotettava vielä hetki lämpöä, koska tiedämme, että valo ja lämpö ovat jo lähellä. Voimme käyttää tämän ajan hyödyksi: suunnitella kesän retkiä, kylvää siemeniä ja unelmoida tulevista lämpimistä päivistä.

Huhtikuun sää muistuttaa meitä myös siitä, että elämässä  ja myös politiikassa on aina ylä- ja alamäkiä. On aikoja, jolloin tuntuu, että mikään ei muutu paremmaksi, mutta on myös aikoja, jolloin kaikki kääntyy hyväksi. Meidän on vain oltava kärsivällisiä ja luotettava siihen, että "aikaan parempaan vienee". Käykää huomenna äänestämässä, ellette ole sitä ennakkoon tehneet.

Liikuntaa,

 joka kantaa läpi elämän

Tuntuuko kehosi jäykältä ja mieli väsyneeltä? Haluatko tuntea olosi energiseksi ja elinvoimaiseksi?

Liikunta ei ole vain nuorten juttu. Se on elintärkeää kaikenikäisille, erityisesti meille ikääntyville. Säännöllinen liikunta ylläpitää kehon notkeutta, parantaa tasapainoa ja vahvistaa lihaksia, mikä vähentää kaatumisriskiä ja edistää itsenäistä elämää. Sydän- ja verenkiertoelimistö hyötyy reippaasta liikunnasta, ja kevyt arkiliikunta pitää aineenvaihdunnan vilkkaana. Tauot paikallaanolossa virkistävät mieltä ja kehoa. Kevät on hyvä aika aloittaa...

Kuvittele miltä tuntuisi herätä joka aamu hyvin levänneenä ja energisenä. Miltä tuntuisi nauttia ulkoilusta ilman pelkoa kaatumisesta? Miltä tuntuisi jaksaa leikkiä lastenlasten kanssa tai harrastaa rakasta harrastusta vielä vuosienkin päästä? Säännöllinen liikunta mahdollistaa tämän kaiken ja paljon muuta. Se parantaa unen laatua, vähentää stressiä ja lisää elämäniloa.

Aloita pienin askelin. Lisää arkiliikuntaa, kuten kävelyä, pyöräilyä tai puutarhatöitä. Käy kuntosalilla tai osta kotiin kahvakuula tai kaksi eri painoista, etsi YouTubesta ohjeita, siellä on tarjolla ikääntyville sopivia harjoituksia. Muista venytellä säännöllisesti, joogaa, jotta kehosi pysyy notkeana. Tärkeintä on löytää itselle mieluisa tapa liikkua ja tehdä siitä osa arkea. Pienilläkin muutoksilla on suuri vaikutus hyvinvointiin.

Linkki:UKK-instituutti

Kevät kävelyä

pohjois tuulta ja Trumpin kauppapolitiikkaa 

Tänään keskiviikkona oli taas yksi niistä päivistä, jolloin ulkona ei voinut olla huomaamatta voimakasta pohjoistuulta. Liput liehuivat navakasti, ja pöly sekä roskat pyörteilivät tienvarsilla. Tänään on Mikael Agricolan päivä eli Suomen kielen päivä, joka on myös Elias Lönnrotin syntymäpäivä. Kevät ei nyt hymyillyt, vaan tuuli teki säästä hyvin epämiellyttävän. Mutta kun ei ollut kuntosalipäivä, piti kävelylle silti lähteä, sillä kaikista päivistä pitää tulla liikuntapäiviä!

– Herää kiinnostus!
Kävelyreissulla oli myös tarkoitus, sillä Citymarketin noutopisteessä odotti Temun paketti. Kiinalaisesta verkkokaupasta oli tullut tilaamani kamerakahva ja muutama muukin "tarpeellinen" heräteostos. Onkohan näillä pika huuma ostoksilla oikeasti pitkäaikaista jatkumoa? Varsinkin, kun koko maailman kauppapolitiikka näyttää olevan uhattuna – presidentti Trump haluaa hallita globaalia kauppaa, ja kuka tietää, miten se vaikuttaa meidän kulutus huumaan.

– Halua lisää!
Olisi kiva uskoa, että halpojen ostosten riemu jatkuu, mutta todellisuus on karu: säästöt sulavat kuin jää kevätauringossa. Eikä pelkästään meidän tavallisten tallustelijoiden, vaan jopa miljardööri Trumpin oma varallisuus horjuu muiden mukana. Ehkä minun olisi viisaampaa keskittyä kävelyyn ja nauttia luonnosta – vaikka tuuli repisi lippiksen päästä!

– Joten ensi kerralla, kun tuuli ulvoo ja politiikka ahdistaa, ehkä paras ratkaisu on vain panna kunnon kengät jalkaan ja lähteä metsälenkille. Ostoksia voi tehdä myöhemminkin – jos Trump antaa siihen mahdollisuuden. Mutta liikunta ja iloinen mieli eivät ole keneltäkään pois!

Miten sinä kohtaat tuulisen kevätpäivän? Jätä kommentti! 🚶‍♂️

Elämisen iloa

 – ilman jalkoihin tallomista

Hei sinä, elämästä nauttiva ihminen! Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki tuntuu loksahtavan paikalleen? Aurinko paistaa, kahvi tuoksuu ja nauru raikaa. Mutta hetkinen...

Onko nautintosi toisen kustannuksella? Häiritseekö ilosi naapurin yöunta tai puolisosi keskittymistä? Elämä on ihanaa, mutta se on vielä ihanampaa, kun kaikki saavat nauttia siitä yhdessä.

Kuvittele maailma, jossa jokainen saa kokea elämän parhaat puolet. Maailma, jossa ilo ei ole kilpailu, eikä oma etu ole ensimmäinen tavoite, vaan yhteinen kokemus. Maailma, jossa naapurin grillijuhlat eivät ole meluhaitta, vaan kutsu yhteiseen illanviettoon.

Aloitetaan pienistä teoista. Hymyile tuntemattomalle, kuuntele muita, anna tilaa toisille. Muistetaan, että jokaisella on oikeus nauttia elämästä omalla tavallaan – kunhan se ei riistä tätä oikeutta keneltäkään muulta. Tehdään yhdessä maailmasta paikka, jossa ilo tarttuu ja jaettu ilo on moninkertainen ilo!

Mutta, ajatteleeko Hän, joka kuvittelee olevansa "minä ite!
" koko maailman napa näin?  

Katukuvien tarinat:

 —kuinka kaapatut hetket luovat tarinoita

Hei kaikki valokuvauksen ystävät ja tarinankertojat!

Oletko koskaan pysähtynyt kadunkulmassa ja huomannut hetken, joka kertoo tarinan ilman sanoja? Katukuvan tehtävä on napata nämä poikkeukselliset hetket – ne tuokiot elämästä, jotka ovat täynnä tunnelmaa, tunteita ja yksityiskohtia. Tänään kirjoitan vinkkejä, kuinka voit kehittää katukuvauksen taitojasi ja kertoa tarinoita kameran takaa.

Seuraa tapahtumia 
Kuvittele vilkas aamuruuhka: kahvikuppi kädessä kulkeva mies, Nuori nainen hymyilee katsellen vain puhelintaan, tai kesällä katusoittaja keskittyen musiikin pariin. Nämä ovat hetkiä, jotka herättävät tunteita ja myös kuvaajan kiinnostuksen. Katukuvausta on usein juuri luonnollisuudessa, sillä aidot tunteet tekevät kuvista unohtumattomia.

Mitä jos kertoisit tarinan yhden kuvan avulla? Kuvittele esimerkiksi sateen jälkeinen katu, jossa heijastuu liikennevalot ja jalankulkijoiden varjot. Tällaiset yksityiskohdat luovat syvyyttä ja vievät katsojan mukaan tarinaan. Kaikki sellaiset tilaisuudet, joissa on joukoittain ihmisiä ovat hyviä kuvaajan kannalta, kuten toritapahtumat, ulkona olevat kirpputorit ja huutokaupat.

Kuvaajan kiinnostus herää  
Katukuvaaja on sekä tarkkailija että osallistuja, joka ei häiritse ketään. Kuvaajan tehtävä on nähdä se, mitä muut eivät ehkä huomaa – värien leikki, valon ja varjon tanssi tai ihmisten väliset vuorovaikutukset.

• Valo on paras työkalusi: Aamun ja illan kultaiset tunnit antavat pehmeän valon, kun taas keskipäivän kirkas valo luo voimakkaita kontrasteja.
• Katukuvausta ei tarvitse tehdä salaa. Hymyile, keskustele ja kerro, miksi haluat kuvata – usein ihmiset rentoutuvat ja antavat luonnollisen ilmeen.
• Etsi kerronnallisia yksityiskohtia: Kengännauhat, joita ei ole sidottu, unohtunut lelu tai rapistuva juliste – nämä kertovat tarinoita ilman sanoja.

Synnytä halu 
Miltä tuntuisi luoda kuvasarja, joka vie katsojan matkalle marketin ovelle? Tai kokoa slideshow, jossa jokainen kuva on kuin romaanin sivu?

• Katukuvausta ei ole vain kuvien ottamista – se on taitoa nähdä maailma eri tavalla. Harjoita mielikuvitusta luomalla kuvatarinoita, joista voisi koota vaikka oman "Ifolor" -kirjan.
• Mustavalkokuvat korostavat muotoja, tekstuureja ja tunnelmaa.
• Käytä kännykkää tai erilaisia objektiiveja SRL kamerassa. Laajakulma syventää maisemaa, kun taas kiinteä polttoväli (35 mm tai 50 mm) pakottaa liikkumaan ja rajaamaan tarkemmin. 
• Riko sääntöjä: Vino horisontti tai epätavallinen rajaus voi tehdä kuvasta muistettavan.

Toiminta 
Nyt on Sinun vuorosi tarttua kameraan ja lähteä tutkimaan! Aloita pienestä, mutta miksi ei jo tänään:

• Valitse yksi aihe (esimerkiksi " kansa käy antamassa ennakko äänien kunnallisvaaleissa").
• Kävele hitaasti ja tarkkaile – älä mieti liikaa, vaan luota vaistoon.
• Jos joku kieltää sinua kuvaamasta, älä kuvaa ainakaan häntä.
  
• Ota kuvia, analysoi niitä ja kysy itseltäsi: Mikä tekee tästä kuvasta erityisen? Kerroinko tarinan?
• Jaa kuvasi somessa tai aloita oma blogi – jokainen kuva on mahdollisuus inspiroida muita.

Muista, että katukuva ei ole täydellinen, mutta se voi kertoa aidon tarinan. Oletko valmis ottamaan seuraavan unohtumattoman kuvasi? 🚶‍♂️📸

Paperiton Kuvalehti?

– Paperilehden tilauksen pohdintaa digiaikana

Olen vuosia ollut Suomen Kuvalehden uskollinen paperilehden tilaaja, mutta nyt alan pohtia: tarvitsenko oikeasti tuota fyysistä lehteä? Digiversio houkuttelee niin monella tapaa, että painettu lehti jää usein pöydälle keräämään pölyä.

Miksi digi on hyvä?

• Lehti luettavissa jo torstaisin – Ei tarvetta odotella postia!
• Kaikki sisällöt käden ulottuvilla – Uutiset, analyysit ja jopa yli 100 vuoden arkisto löytyvät napin painalluksella.
• Mukava lukea missä vain – Sovellus tai nettiselain riittää, ja lisäksi lehden voi kuunnella äänenä.
• Uutiskirje kertoo parhaat palat – Ei tarvetta selata, kun tiivistelmä tulee suoraan sähköpostiin.

+ Nykyisin voi kuunnella myös kuukausittain vaihtuvan äänikirjan.

Paperilehti on alkanut tuntua olevan enemmän rasite, kuin tuovan iloa – se vie tilaa, ja usein sisältö on jo luettu verkossa ennen paperilehden tuloa. Nykyinen tilaukseni päättyy marraskuussa, ja silloin jätän paperiversion pois. Digi saa riittää!

Kokeilisitko sinä? Vai onko paperilehden tuoksu ja perinne korvaamaton osa lukukokemusta? Kerro kommenteissa! 

Myönteinen tulevaisuus

– onko se vain kaukainen haave?

Maailma tuntuu tällä hetkellä sekavalta paikalta. Uutiset täyttyvät tarinoista oudoilla tavoin toimivista  valtion johtajista, sotien uhasta ja talouden epävarmuudesta. On helppo tuntea itsensä avuttomaksi ja miettiä, onko myönteinen tulevaisuus vain kaukainen haave.

Yksi valtionpäämies voi todella saada aikaan suuria muutoksia, mutta hän ei ole yksin. Maailmassa on useita johtajia, joiden toiminta herättää kysymyksiä. Onko heidän tavoitteenaan todella kansansa etu, vai ajavatko he vain omia päämääriään? Pörssikurssit heittelevät, kauppasodat uhkaavat ja sotilaalliset konfliktit jatkuvat. Tuntuu kuin maailma olisi kääntynyt päälaelleen.

Ukrainan sota ja Lähi-idässä jatkuvat levottomuudet muistuttavat meitä siitä, kuinka hauras rauha on. Onko rauha edes mahdollista, vai olemmeko matkalla kohti uutta suurta sotaa? Tulevaisuuden näkymät voivat tuntua synkiltä, mutta on tärkeää muistaa, että toivoa on aina.

Vaikka yksittäisten valtionjohtajien toiminta voi vaikuttaa oudolta jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa. Demokratiassa voimme äänestää, osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tehdä omia valintoja, jotka edistävät kestävää kehitystä ja rauhaa. Voimme myös tukea järjestöjä, jotka tekevät työtä paremman maailman puolesta.

On tärkeää muistaa, että maailma ei ole vain valtionjohtajien käsissä. Meillä jokaisella on vastuu omasta toiminnastamme ja mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen. Voimme valita toivon, emmekä lannistu synkistä näkymistä. Voimme uskoa, että myönteinen tulevaisuus on mahdollinen, jos teemme yhdessä töitä sen eteen.

Mitä voimme tehdä?

•  Seuraa uutisia ja osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun.
• Suosi paikallisia tuotteita, vähennä kulutusta ja kierrätä.
• Lahjoita tai osallistu vapaaehtoistyöhön järjestöissä, jotka edistävät rauhaa ja kestävää kehitystä.
• Kerro omille läheisillesi, että myönteinen tulevaisuus on mahdollinen.

Vaikka maailma tuntuu tällä hetkellä epävarmalta, meillä on mahdollisuus rakentaa parempi tulevaisuus. Yhdessä voimme luoda maailman, jossa rauha, oikeudenmukaisuus ja kestävä kehitys ovat mahdollisia.

Maailman nykytila herättää paljon kysymyksiä ja huolenaiheita, mutta on tärkeää muistaa, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty. Meillä on edelleen mahdollisuus vaikuttaa siihen suuntaan, johon maailma kehittyy.

Yksi keskeinen kysymys on, miten voimme rakentaa kestävämmän ja rauhanomaisemman maailman. Tämä vaatii sekä yksilöiden että yhteiskuntien tasolla tehtäviä muutoksia.

Yksilötasolla 
On tärkeää kehittää kriittistä ajattelua ja medialukutaitoa, jotta voimme erottaa luotettavan tiedon harhaanjohtavasta propagandasta.

• Voimme osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, äänestää ja tukea järjestöjä, jotka edistävät ihmisoikeuksia, demokratiaa ja kestävää kehitystä.
• Voimme tehdä tietoisia kulutusvalintoja, jotka tukevat eettisiä ja ympäristöystävällisiä yrityksiä.
• Voimme vahvistaa yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta, jotta voimme auttaa toisiamme vaikeina aikoina.

Yhteiskunnallisella tasolla
Tarvitsemme vahvempaa kansainvälistä yhteistyötä, jotta voimme ratkaista globaaleja ongelmia, kuten ilmastonmuutosta, köyhyyttä ja aseellisia konflikteja.

• Hallitusten on otettava käyttöön politiikka, joka edistää kestävää kehitystä, uusiutuvaa energiaa ja luonnon monimuotoisuuden suojelua.
• On investoitava rauhanrakentamiseen, konfliktien ennaltaehkäisyyn ja aseistariisuntaan.
• Tarvitsemme oikeudenmukaisempaa talousjärjestelmää, joka vähentää eriarvoisuutta ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
• Tulevaisuuden rakentaminen vaatii meiltä kaikilta sitoutumista ja yhteistyötä. On tärkeää, että emme anna periksi synkille näkymille, vaan uskomme mahdollisuuteen paremmasta maailmasta.
• Teknologia voi olla sekä uhka että mahdollisuus. On tärkeää, että kehitämme ja käytämme teknologiaa vastuullisesti ja eettisesti.
• Koulutus on avainasemassa, kun rakennamme kestävää ja rauhanomaista tulevaisuutta. Meidän on varmistettava, että kaikilla on pääsy laadukkaaseen koulutukseen.
• Meidän on pidettävä kiinni toivosta, että voimme luoda paremman maailman tuleville sukupolville.

Jokaisella meistä on vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa. Pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys. Meidän on toimittava yhdessä, jotta voimme rakentaa myönteisen tulevaisuuden.

Leskenlehti

 – kevään ensimmäinen lupaus

Kevät on vihdoin täällä, ja sen ensimmäisenä airuena loistaa leskenlehti. Tämä pieni, sitkeä kasvi on aina yhtä ihastuttava näky, kun se työntyy karusta ja vielä routaisesta maasta lumen alta. Leskenlehti, tuo Tussilago farfara, on todellinen selviytyjä, joka ei pelkää kylmää tai pimeää. Sen kirkkaan keltaiset kukat tuovat valoa ja toivoa pitkän talven jälkeen.

Leskenlehti on,
Tussilago farfara,
kevään airut tuo.
Keltaiset kukat loistaa,
tuo talven jälkeen toivon.

Leskenlehti on enemmän kuin pelkkä kaunis kukka. Se on myös tärkeä osa luonnon kiertokulkua. Leskenlehden kukat tarjoavat ravintoa ensimmäisille herääville hyönteisille, ja sen myöhemmin avautuvat lehdet suojaavat maaperää eroosiolta. Tämä pieni kasvi muistuttaa meitä siitä, että luonto on täynnä ihmeitä, ja että jokaisella elävällä olennolla on oma tärkeä tehtävänsä.

Leskenlehti on myös symboli toivosta ja uudesta alusta. Se muistuttaa meitä siitä, että pimeimmänkin talven jälkeen aurinko nousee aina uudelleen, ja että elämä jatkuu. Leskenlehti on kuin pieni valonpilkahdus, joka kertoo meille, että paremmat ajat ovat tulossa.

Kun näet ensimmäisen kukkivan leskenlehden, pysähdy hetkeksi ja ihaile sen kauneutta. Anna sen kirkkaan keltaisten terälehtien täyttää sydämesi toivolla ja ilolla. Leskenlehti on lahja luonnolta, ja se muistuttaa meitä siitä, että elämä on arvokasta ja kaunista.