–Kevään triptyykki
I. Odotus: Routa
Maailma on vielä hiljainen, puristettu paksun valkoisen hangen vaipan alle. Talon antura on syvällä roudan syleilyssä, ja kylmyys tuntuu hitaana värinänä rakenteissa. Kaikki on pysähtynyttä, kuin hengitystään pidättävää.
Mutta maassa, lumen alla tapahtuu muutos. Se ei ole vielä näkyvää, mutta se on tuntuvaa: uneksijan mieli alkaa sulaa kuin keväinen jää. Talviuni ei ole enää raskas ja musta; se on muuttumassa levotonta odotusta. Uni murenee reunoistaan, ja ensimmäinen tietoisuus tulevasta valosta ja lämmöstä särkee kylmän hiljaisuuden.
II. Herääminen: Valon kosketus iholla
Sitten tulee se hetki, jota ei voi selittää vain lämpöasteilla. Aurinko nousee ylemmäs, eivätkä sen säteet enää vain heijastu hangesta –ne pureutuvat siihen. Kun kasvot kääntää kohti taivasta, tuntuu kuin solukalvot avautuisivat.
Se on kemiallinen riemu: D-vitamiini alkaa virrata suonissa herättäen horroksessa olleen miehen mielen eloon. Jäykät hartiat laskevat, ja kiitollisuus nousee jostakin syvältä. Se on hiljainen sopimus luonnon kanssa: me selvisimme tästäkin pimeästä. Maailma ei ole enää kylmä, se on kevään kutsu. Kyl maar se sieltä tulee.
III. Vapaus: Veden ääni soljuu
Metsän laidasta kuuluu ääni, jota on ikävöity talvikuukaudet. Se on matalaa, kurkkuäänteistä solinaa. Puro on herännyt, vaikka yöpakkanen onkin yrittänyt kahlita sen ohuella, lasimaisella jääkannella.
Jää on kuitenkin vain hauras muisto talven vallasta. Vesi virtaa jo jään alla, päättäväisenä ja pysähtymättä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti