Ensio on 80-vuotias. Hänellä on takanaan pitkä elämä ja kokemusta luonnon kuvaamisesta. Hän istui keinutuolissaan ja luki uutta kirjastosta löytynyttä valokuvausopasta. Hänelle lukeminen, kirjoittaminen ja kuvaaminen olivat elämän tärkeimmät asiat.
Opas väitti, että joskus tarina on niin suuri, ettei se mahdu yhteen kuvaan.
”Vai niin”, Ensio tuumasi ja pyyhki silmäklasejaan. ”Mä olen yrittäny koko ikäni tiivistää kaiken pieneen tilaan. Nyt opas käskee levittelemään.”
Ensio
päätti silti kokeilla. Opas puhui triptyykistä.
Se tarkoittaa kolmen kuvan kokonaisuutta. Tyyli on tuttua vanhoista
kirkkomaalauksista. Ensio fundeeras, että ehkä se sopisi myös
tuohon seinälle.
Epäonnistunut lintukuva
Ensimmäiseksi hän yritti kuvata liikettä. Hän suuntasi kameran kohti pihakuusen oksaa ja odotti sinitiaista. Oppaan mukaan sarjassa pitäisi olla alku, keskikohta ja loppu: lintu nousee lentoon, on ilmassa ja laskeutuu.
Ensio odotti melkein tunnin.
Alku: Lintu istui oksalla.
Keskikohta: Ensio aivasti.
Loppu: Oksa heilui tyhjänä.
”Tästä tulikin hyvä sarja tyhjyydestä”, Ensiö naurahti. Hän muisti oppaan neuvon siitä, että kuvien välissä pitää olla tilaa hengittää.
Ruisleipä ja voivuori
Seuraavaksi hän kokeili kuvata yksityiskohtia. Kirja neuvoi kuvaamaan juhlapöydän. Pöydällä oli kuitenkin vain ruisleipä ja klasis piimää.
Ensio otti kolme kuvaa:
Laajakuva keittiöstä.
Lähikuva leivän reiästä.
Hyvin läheltä kuva voivuoresta lautasella.
Hän oli tarkka säädöistä. Hän halusi, että piimä näyttää yhtä valkoiselta jokaisessa kuvassa.
Kolme puolta ukosta
Lopuksi hän kokeili ottaa itsestään muotokuvia. Hän laittoi kameran jalustalle ja otti kolmen kuvan sarjan kaukolaukaisten kameran: vakavan, nauravan ja sivuprofiilin.
Ensio huomasi, että kasvot kertovat paljon.
Vakavassa kuvassa näkyy sodan jälkeinen lapsuus.
Nauravassa kuvassa näkyivät pojat, lastenlapset.
Sivuprofiilissa näkyy lähinnä se, että korvat kasvavat edelleen.
Tarina valmistuu
Ensio katseli kuvia. Hän ymmärsi, että niiden tarttee kertoa samaa tarinaa.
Hänen oma suosikkinsa oli sarja aapasuolta: luminen hanki, vanha mänty ja tikan hakkaaman männyn kuorta hangella. Kuvat alkoivat ”keskustella” keskenään, aivan kuten opas oli luvannut.
”Ei
hullumpaa”, Ensio
totesi ja kirjoitti muistiinpanokortin
päivän kokeilusta. ”Kolme kuvaa on enemmän kuin kolme erillistä
kuvaa. Ne
ovat
tarina, joka tarvitsee vähän väliseiniä.”
(em)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti