Päätin tehdä asialle jotakin:
Heräsin eräänä aamuna ja huomasin, että maailma on muuttunut vihamieliseksi paikaksi. Tai ainakin omat varpaat olivat kaukana. Nuorena sukkien jalkaan laittaminen oli suoritus, joka tapahtui seisaaltaan. Nyt siitä oli tullut taktinen operaatio, joka alkoi vaatia valmistelua, kaksi syvää huokausta ja mahdollisesti pienen lepotauon vasemman ja oikean jalan välillä. Jos selkä ei taitu takaisin suoraksi, siinäpä sitä sitten ollaan – puoliksi rullalla kuin linkkuveitsi.
Päätin tehdä asialle jotakin: Nykyään teen joka aamu 15 minuuttia Tai Chitä tai joogaan.
Nyt varpaiden kynnetkin on taas helppo hoitaa.
Sitten on tämä nykyajan viestintä. Jos puhelin pirahtaa iltayhdeksän jälkeen, se ei ole kutsu seikkailuun. Se on hälytysmerkki! Kenellä on asiaa tähän aikaan? Onko joku kuollut vai onko...? Sydän hakkaa kovempaa kuin nuorena tanssilavan ovella, vaikka kyseessä on taas se lehtimyyjä, joka ei ole vielä tajunnut, että kunnon ihmiset ovat tähän aikaan jo vähintään hammaspesulla.
Päätin tehdä asialle jotakin: Laitan puhelimen äänettömälle aina iltauutisten alkaessa!
Sosiaalisessa mediassa en enää edes yritä pysyä perässä. Ennen luin uutiset, mutta sitten huomasin katsovani hassuja videoita. Ja mikä pahinta, katsoin niitä kauan.
Päätin tehdä asialle jotakin: Kirjoitan pikku pakinoita ja täydennän ne huonoin kuvin. Sama se, lukeeko niitä kukaan; kirjoitan kuitenkin!
Tuoteselosteet ovat oma lukunsa. Ennen näin lukea melko pimeässä, mutta nykyään tarvitsen suurennuslasin, otsalampun ja mahdollisesti avaruusjärjestön apua nähdäkseni, mitä siinä makkarapaketissa lukee. Teksti on niin pientä, että epäilen sen olevan salakirjoitusta, joka on vieläpä väriltään huonosti erottuvaa. Ehkä siinä lukee: ”Turha vaiva, olet jo vanha.”
Päätin tehdä asialle jotakin: Minä en siitä lannistunut. Katson jo kaupassa, että pakkauksen teksti on selkeää. Jos se ei ole, jätän tuotteen hyllyyn muiden harmiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti