Sohvafilosofian syvin olemus
Tammikuun 13. päivä. Ulkona vallitsee se kummallinen välitila, jossa taivas on samanvärinen kuin pesemätön ikkuna, ja ihminen painii elämän suurten kysymysten äärellä: mennäkö ulos reippailemaan vai suorittaako loppututkinto sohvalla löhöilyn jalossa taidossa?
Tänään päivän teemaksi oli annettu ”Vahvistava”. Odottelin kenties henkistä ilmoitusta tai äkillistä voiman purkausta, mutta se saapuikin jääkaapin muodossa.
On nimittäin olemassa harvoja asioita, jotka vahvistavat ihmisen maailmankuvaa yhtä tehokkaasti kuin jääkaapin perusteellinen siivous. Se on arkeologinen kaivaus, jossa kohdataan menneisyyden virhearvioinnit – kuten se yksi purkki outoa chutneyta, joka ostettiin heräteostoksena lokakuussa ja joka on sittemmin kehittänyt oman ekosysteemin.
Kun hyllyt on pesty ja purkit aseteltu suoriin riveihin ( ne sinapin jämät näyttävät nyt arvokkailta), tapahtuu kummallinen muutos. Puhdas jääkaappi ei ole vain säilytyspaikka; se on lupaus paremmasta elämästä. Se on visuaalinen vahvistus siitä, että kaaos on hallittavissa.
Suunnittelin valokuvata luonnollisen asetelman. Katselin siinä keittiön pöydällä lepäävää yksinäistä luomuomenaa ja vastapestyä hyllyä, ja tajusin: tässä se on. Luovuus ei aina vaadi jylhiä maisemia tai studiovaloja. Joskus luovuus on sitä, että näkee kauneuden siinä tavassa, jolla valo lankeaa tyhjään hillopurkkiin siivousurakan jälkeen.
Nyt, kun jääkaappi loistaa pyhyyttä ja suunnitelma on tehty, on aika palata päivän toisen suuren kysymyksen ääreen. Sohva vai ulkoilu?
Vahvistava teema jatkuu tästä eteenpäin horisontaalisessa asennossa. Sillä jos ihminen on kerran päivässä valloittanut jääkaapin, hän on totisesti ansainnut paikkansa sohvalla. Se jos mikä vahvistaa miehen mielenterveyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti