Ajatuksia:

 

Arjen valokuvaus ja kohtaamisen taito

On maanantai ja huomenna loppiainen. Joulusta on jäljellä enää muistot, valokuvat ja tietenkin lahjat. On aika palata arjen valokuvaukseen.

Katse vaatii aikaa

Katsetta pitää tarkentaa ilman kiirettä räpsiä kuvia – "kiireisestä sydämestä puuttuu lempeys". Valokuvauksessa suurin virhe on usein reagoida kohteeseen turhan nopeasti. Kun antaa itselleen luvan vain katsoa kohdetta ilman kameran nostamista, aiheella on mahdollisuus paljastaa itsestään puolia, joita ei ensisilmäyksellä näe. Harjoita odottamista ennen kuvan ottamista.

Valokuva on muisto kohtaamisesta, ei vain kopio

Todellisuus riippuu siitä, miten siihen kiinnittää huomiota. Valokuvat eivät kerro vain siitä, miltä pihapuu näytti, vaan siitä, miten sinä ja se puu kohtasitte. Miksi pyrkisin "objektiiviseen" kuvaan, kun haluan olla rehellinen sille suhteelle, joka minulla on kohteeseen juuri kuvaushetkellä? 80-vuotiaan minäni ottamat kuvat tulevat olemaan erilaisia, koska suhde kohteisiin on syventynyt.

Editointi alkaa jo kuvaushetkellä

Luon jo kuvatessani ajatuksen siitä, miten tulen editoimaan kuvaa. Sanotaan, että editoidessa on jo kaikki vastaukset. Kuvaustilanteen haaste onkin jättää editointiin tarpeeksi materiaalia ja "hiljaisuutta", jotta viisaampi minä voi myöhemmin rakentaa kuvan loppuun. Aihetta ja kohteen eheyttä pitää kunnioittaa: editointivaiheessa ei tarvitse vain korjata puutteita, vaan siinä voi kirkastaa aiheen ytimen.

Valmistautuminen on rituaali

Kunnioittava kohteen lähestyminen tarkoittaa valokuvauksessa läsnäoloa. Jos ryntää paikalle teknologia edellä, kohde – oli se ihminen tai maisema – piiloutuu. Tarvitaan henkistä valmistautumista ennen kameran esille ottamista. Kun laskeutuu kuvaustilaan rauhassa, aihe alkaa luottaa kuvaajaan ja asettuu kennolle.

Havainnon rajallisuus

Tuskin kukaan näkee todellisuutta täysin sellaisena kuin se on; valokuvaus onkin oppitunti kärsivällisyydestä. Emme saa turhautua, jos kuvaushetken kohina voittaa editointi suunnitelman. Se on merkki elävästä prosessista. Kuva on lopulta se, mikä se on. On tärkeämpää hyväksyä lopputulos kuin yrittää pakottaa se muottiin, jonka rakensi mielessään ennen kuin oli edes nähnyt kohdetta.