Kuvauksellista vuotta 2010

— Voinko jotenkin auttaa?

En varmuudelle tiedä olenko asiakkaana ”aasi”. Ehkä olen ainakin joidenkin mielestä, mutta pidän hyvin ”aasimaisena”, jos ja kun asiakaspalvelija kysyy heti avauksessa lammasmaisesti ”voinko jotenkin auttaa”?
En mene erikoisliikkeeseen apua hakemaan, vaan ostan etukäteen  hyvin perehtyneenä tarvitsemani tuotteen.

Usein olen keljuuttani vastannut tuohon kysymykseen, että ainakin kannattaa yrittää myydä. Monissa laitteissa myyjän asiantuntemus jää heikommaksi, kuin asiantuntevalla asiakkaalla on. Eihän kukaan erikoisliikkeen myyjä voi tuntea läpikotaisin koko talon valikoimaa. Asiakas on kuitenkin saattanut käyttää paljonkin aikaa seikkaillen nettisivuilla etsien juuri haluamastaan tuotteesta tarkkoja tietoja ja vertailla niitä vastaavien ominaisuuksiin.

Tänään näistä toisessa liikkeessä ei ollut haluamaani tuotetta hyllyssä, mutta se on noudettavissa sieltä vielä tämän vuoden aikana. Palvelu ja yhteisymmärrys toimivat hyvin. Toinen isompi ostos jäi vielä harkintaan, mutta ilmeisesti myös siinä lopputulos on molempia osapuolia tyydyttävä.

Profiilikuva

Piikkilangalla on pitkä ja sotainen historia. Si-tä on käytetty myös moniin muihin tarkoituksiin estämään mm. ihmisen tai eläinten liikkumista. Monesti olen itsekin siihen repinyt housun persaukset, kun 1960 luvulla peltojen reunoja hiihtelin. Kerran olen suistunut moottoripyörällä tieltä pikkilangan lävitse pellolle. Siinä rytäkässä suurimmat naarmut sai moottoripyörä. Vielä nykyäänkin tapaa vanjoja ruostuneita piikkilankoja hakametsissä ja tämä kuva on juuri sellaisesta paikasta, jossa lanka on kasvanut kiinni suuren petäjänrungon sisään.

Sotilaskäytössä piikkilanka taidetaan korvata nykyisin ns. Natolangalla, joka saattaa olla vanhaa piikkilankaa terävämpi. Nykyisin piikkilankaa ei saa enää käyttää karjatarhojen aitaukseen.
(EEM)

Rauhattomuutta

Joulu on rauhan juhla, mutta usein jotkut häiriintyneet ihmiset pyrkivät järkyttämään maailmaa. Tänä vuonna oli onni, kun Nigerialaismiehen hanke ei tuhonnut matkustajakonetta. Viisi vuotta sitten tuhoa sai aikaan luonnonvoimat ja monina muina vuosia sodat tai jotkin muut tapahtumat.

Joulusta jää jälkeen monenlaisia roskia jätteitä niin luontoon kuin ihmisten mieleenkin, sillä useampi päivä joutenoloa ei sovi kaikille. Liikenne on myös oma lukunsa, ja tänä vuonna kaunis Jouluinen pakkasää on tuonut monille autoilijoille ongelmia. Pitkä matka vilkkailla ja lumi tuhruisilla valtateillä on raskas taipale.

Helpommalla pääsee kun on riehumatta kotonaan lukien hyvää kirjallisuutta ja hoitamalla sukulais- ja ystävyyssuhteita vaikka tietokoneen ja nettikamerayhteyden kautta. Tällä menetelmällä on edullisuuden lisäksi myös se etu, ettei välimatkaan kulu aikaa sillä viestit siirtyvät valonnopeudella.

Syntymäpäivä

Viikon haasteaihe: "syntymäpäiväsi (vain päivä)"

Rauhallista Joulua

Onnellista Uutta Vuotta

Yölento

—Matkaan jo käy

Klikkaa: lisätietoa!

Voi sitä ryysistä

Tiedän olevani ainakin lievästi kärsimätön, mitä tulee shoppailuun naisväen kanssa. Olen myös, sitä mieltä ettei Joulu poikkea juuri mitenkään vuoden muista juhlapäivistä. Jouluun suhtaudutaan kuitenkin ihan eri tavalla, kuin esimerkiksi Juhannukseen. Jouluun liittyy korttitalkoot ja lahjahässäkkä, ylensyöminen ja turha törsääminen juuri ennen alennusmyyntejä.

Kauppojen sunnuntai aukiolo muuttui ympärivuotiseksi, joka olisi varmaankin todellinen kultakaivos kaupoille, jos väkeä olisi liikkeellä yhtä runsaasti, kuin esimerkiksi tänään. Kassoilla oli varmaan tilapäistyövoimaa, jotka toimivat huomattavasti hitaammin, kuin rutinoituneet kassarouvat. Ei silti, ihan sitä oli mukava sivusta seurata miten nuoret neitokaiset selvisivät jopa joistakin ”aasiakkaista”.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että en tule juurikaan kaupoissa sunnuntaisin aikaani viettämään.

Voittaja on ykkönen

Paavo Nurmen patsas Jyväskylässä

Mahdollisuus muuttua

En oikein tiedä mitä se muodissa oleva ”Slow elämä” käytännössä tarkoittaa. Ehkä se on kuitenkin jotain mitä maailman johtajat miettivät Tanskassa tänään päättyvässä kokouksessaan. Pitäisikö meidän kaikkien reilun kuuden miljardin ihmisen pyrkiä tulemaan toimeen hieman vähemmällä. Voisiko kallista ja ilmaa pilaavaa kaukomatkailua vähentää. Voisiko seuraava auto olla pienempi tai ainakin huomattavasti vähemmän luonnonvaroja tuhlaava nykyiseen verrattuna. Voisiko tarkemmin katsoa mitä panemme suuhumme, tai ennen kaikkea mitä tulee juoduksi.

Joulun aikana tuhlailu ja turhuuden markkinat ovat voimakkaammillaan. Kun vilkuilee marketissa kanssaihmisten ostoskärryjen sisältöä, voi vain kummeksua mihin sitä kaikkea oiken tarvitaan, ja kuinka kauan Joulunjälkeen noilla rihkamilla on käyttöä. Tuskin meillä kenelläkään ihan puhdas omatunto on, joten on hyvä ottaa opiksi ja pyrkiä kuluttamaan järkevämmin, jos vaikka koko ihmiskunta voisi siitä jotakin hyötyä. Voisi siinä oma motivaatiokin kasvaa hitaampaampaan menoon, jos kiire vähenee ja elämänlaatu paranee.

Paukkupakkasella

Päivällä aurinko paistaa matalalta, ehkä siinä on vähän utua ja pilveäkin välissä. Valo värjäytyy saapuessaan jäätyneen järven rantaan. En uskalla mennä selälle, mitä siellä tekisinkään tuulessa. Katselen rannan varpuja ja heiniä, miten kova pakkanen on jäädyttänyt ne ja peittänyt kylmällä huurteella. Lahden jääkentällä ei ole muiden ihmisten jalanjälkiä, mutta jänikset ovat rannoilla temmeltäneet. Metsäkauriit ovat myös liukastelleet jääkentällä. Ovatko ne olleet hämmentyneitä liukkaudesta tai peloissaan. Ketään muita ei ole näköpiirissä, paitsi armeijan Hornetit kuuluivat harjoittelevan korkealla kirkkaassa talvisäässä.

Minä katselen ja ihmettelen, miten muutamassa lyhyessä päivässä maisema muuttui, kun lämpimän ja lauhan jälkeen saapuivat hyvin kylmät säät. Viimeistään viikonvaihteessa on jää jo turvallisen vahvaa, silloin otan potkukelkan ja laitan kenkään kunnon piikit, jotta voin vauhdikkaasti harrastaa potkukelkkailua ennen kuin jäälle tulee sitä haittaava lumikerros. Retkiluistelu saattaisi olla mukavaa, mutta en omista sellaisia vauhtivälineitä.

Mukavia pakkaskelejä

Ei ryskynyt eikä paukkunut järven jää, kun kävin sitä kokeilemassa. Minulla ei ollut mukana mitään työkalua, jolla olisin voinut jään paksuutta mitata, mutta kolme yötä noin -20°C. varmaankin siinä on paksuutta jo sen verran, että miehen kantaa. Pilkkivehkeet on katsottava, jos vaikka Jouluksi saisi tuoreita ahvenia.

Autoakin pakkanen haittasi, kun sen päivällä käynnistin. Kilometrin ajettuani alkoivat kojetaulun hälytysvalot vilkkua ja merkkiäänet piipittää. Palasin siitä takaisin omaan pihaan ja annoin auton hetken levätä. Käynnistin uudelleen, eikä tuo häiriö toistunut. Ilmeistä oli, että termostaatti ei avautunut eikä jäähdytysvesi kiertänyt, joten se siitä.

Oikeastaan nämä pakkaskelit ovat oikein mukavia säitä, sillä on valoisaa, kun aurikoinen sentään näyttäytyy näin talven pimeimpään aikaan. Odotetaan nyt jouluksi vielä kunnon lumisateita.

Virtaavaa

Talvi

—Pyry pakkasten perästä

Telkkarin säätiedotukseen ei aina voi luottaa, joten tänä aamunakin, kun lämpömittari näytti lähelle +/— nolla lämpötilaa, en uskonut, täksi illaksi tulevan pakkasta. Nyt ollaan jo lähellä -10°, joten säätiedotus pitää tarkalleen paikkansa. Nyt vielä saman verran lisää niin ei kulu montaa päivää, kun jäät ja järvet muuttuvat kantaviksi. Saattaa olla edessä valkea joulu, sillä lähes lumettoman maan jäätyessä, siihen satava lumikerros pysyy kyllä kevääseen saakka.

Ilmastonmuutos on kumma asia, joka saattaa muuttua hyvin lyhyellä aikavälillä, kuten nytkin, sillä jos vertaamme eilistä lämpötilaa huomiseen, niissä saattaa olla suuri lähes 20 asteen ero.

1984

Vuonna 1984 hankin ensimmäisen tietokoneen, joka oli Commodore VIC-20. Suuri hyppäys eteenpäin oli seuraava kone Commodore 64. Vuodesta 1984 tietokoneet ovat kuuluneet perheemme elämään. Minä en ole kuvassa oleva henkilö, mutta hän on alussa toiminut isänsä opettajana tietokoneiden maailmaan.

Sikamaista

Kummallista kun noita sikamaisia videoita ilmestyy telkkariin juuri, kun on kinkun oston aika. Olisikohan jollakin ryhmittymällä jotakin sianlihaa vastaan, en tiedä?

Suomalaisilla maatiloilla hoidetaan kaikkia kotieläimiä perinteisesti hyvin. Ylilyöntejäkin toki on, kuten nosta kohukuvista näkyy, sillä eihän tuollaisia sikoja saa pitää kitumassa. Niiden lopettaminen on tehtävä heti, kun huomataan, että normaali hoitotoimenpitein niistä ei ole enää tuotantoeläimiksi. Itsestään kuolleet ja lopetetut ruhot kerätään tiloilta Honkajoki Oy:n laitokseen. Järjestelmä on olemassa ja se toimii. Ehkä jotkut tuottajat ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja se saattaa sitten aiheuttaa tuollaisia laiminlyöntejä ym. ongelmia eläimille.

Kaikki elintarvikkeisiin liittyvä on herkkää, josta helposti syntyy kohujuttuja. Normaalisti lihatalot ja eläinlääkärikunta valvovat sopimustuotantoa, eikä sitä ole syytä päästää yhtään lipsumaan, sillä meille kaikille on tärkeää, että voimme täysin luottaa suomalaiseen elintarviketuotantoon. Väärin on myös se, että joku menee luvatta kohujuttuja tehdäkseen häiritsemään eläimiä sikalarakennukseen.

Pysähtynyt

152. haaste

Pysähtynyt pysyy paikallaan!

Joulutohinaa

Voi pojat, nyt on ilmassa taas sähköä, kun Joulunvalmistelu on aluillaan. Keittiössä on kummaa kuhinaa, koska siellä alustetaan perheelle Äidin tekemiä jouluruokia. Kasseja on kannettu kaupasta ruokatarpeita pullollaan. Saavat Jouluna tulla käymään lapset ja lastenlapset, sillä mummon pöytä on katettuna. Hellan pesässä palavat nyt koivuiset klapit ja kattilaoissa kiehuvat potut ja lantut. Samalla sähkölämmitteinen talo saa ruuanlaittoon käytetystä hellan lämmöstä lämpöenergiaa.

Eräs riemukas Joulun ajan asia on käydä osoitekirja lävitse ja kirjoittaa käsin perinteiset joulukortit sukulaisille ja ystäville. Vaikka sähköisyys on nykyaikaa, ei aitoa joulukorttia voi sähköpostin liitteellä korvata.

Minusta jotenkin tuntuu, kuin me miehet pääsisimme nykyaikaan melko vähillä näistä joulutohinoista, kun tupaan ei saa tuoda puuntyöstövehkeitä eikä ulkorakennuksessakaan ole puusepän verstasta olemassa. Nykylapset voisivat olla ihmeissään jos Joulupukki toisi lahjaksi papan tekemän puuhevosen. Toista se oli siihen aikaan kun me mummot ja papat olimme sotaajan jälkeen syntyneen suuren ikäluokan lapsia.

Joulumuistamista

Osa kansasta on saanut veronpalautuksia ja posti tuo päivittäin kasoittain mainoksia, joissa opastetaan miten noista ylijäämärahoista saa Jouluiloa. Joulun odotus on ollut lapsesta alkaen jännää, ja pidän hyvänä, kun sama tunne jatkuu. Kaupat ovat joka päivä lahjoja tulvillaan, joten nyt tulee miettiä, miten muistan ystäviä ja tuttuja lahjoen. Jotakin tarpeetonta pitää hankkia tietysti ihan itsellekin. Kaikesta tästä hyötyy myös kansantalous, kunhan ostamme suomalaisia tuotteita. Miksemme ostaisi?

Säätila jatkuu Tanskan ilmastokokouksesta huolimatta leutona , joten lämmitysenergiaa säästyy, eikä hämärien päivien valaisu energiansäästölampuilla kuluta sekään paljoa sähköä. Säästyvät sentit vain nopeasti kierrätykseen, mutta syödään säästäen, etteivät sentit tartu vyötäröön.

Sukset saavat olla vielä autotallin ylisillä, koska lunta ei ole hiihtämiseen tarvittavaa määrää, mutta sauvat, ne ovat päivittäin tehokkaassa käytössä. Onneksi kävelysauvojen kestoikä on pitkä, sillä niistä kuluvat vain piikit.

Pilkillä olisi mukavaa istua, mutta jäälle ei ole menemistä, koska ei sitä juurikaan ole. Soutuvene lepää talviteloilla, mutta harkitsen vakavasti sen ottaisinko talvi käyttöön, sillä olisihan mukava onkia jouluksi ahvenia räntäsateessa veneessä istuskellen.

Rauhallista Itsenäisyyspäivää

Kevytmaito

(1 dl/46 kcl)

Yksi desilitra kevytmaitoa sisältää vain 46 kcl energiaa ja sen lisäksi paljon muuta tärkeää. Koska tuo tärkeä tieto on kuvassa aika pienellä, voit katsoa lisätietoa Fineli sivulta.

Suomalansen luonto ja ihmismieli

Kaunista säätä riittää, mutta pimeää piisaa, kun täysikuu jo meni. Tavanomaista joulukuulle. Pimeään aikaan olisi mukavaa lentää jonnekin valoisaan ja lämpimään. Muuttolinnuilla se on, jos ei helppoa niin hyvin luonnonmukaista kuitenkin. Eivät ne selviäisi Suomen talvesta, vaikka leudompikin talvi olisi.

Sain eilen puhelun, jossa tarjottiin matkaa peräti Brasiliaan, mutta se oli vasta alustava kiinnostuksen tunnustelu, sillä matkan ajankohta on talvella 2011. Sinänsä hyvä, että jäisi aikaa säästää tavoitteellisesti matkarahoja. Jotenkin harmittaa, kun en ole siinä ihmisryhmässä, jolle tarjottaisiin ilmaisia matkoja tai maksetaan, tai ainakin tingitään muita hintoja. –Tasan eivät käy onnenlahjat!
Pakostakin syntyy mielikuvia, että monet ihmiset saavat suuria lahjoja, koska toivotaan lahjan positiivisesti vaikuttavan lahjan antajan asiassa. Voi se olla pelkkää luuloa, mutta minkäs luuloilleen voi.

Ei pidä koskaan aikuistua niin paljoa, ettei Joulupukkiin uskoisi, joten toivotaan ja ollaan kilttejä.

Vaikuttaako ostopäätökseen enemmän mainos vai myyjä

Onkohan se tänään vai huomenna kun veronpalautukset näkyvät saajien tileillä. Ilmeisesti mainostajat ovat päivämäärästä hyvin selvillä, sillä jo muutaman päivän ajan postilaatikko on ollut puolillaan TV- ym. elektroniikan mainoslehtisiä.

Lamantorjunnan kannalta on tärkeää, että joulukauppa kävisi vilkkaana, eivätkä eurot jäisi ”sukanvarteen” unohtumaan. Mainoslehtiset ovat hyviä herätteen antajia, mutta todellista kaupantekoa ne eivät aina edistä. Todella houkuttelevia tarjouksia on vähän. Ostaja joka hakee jotakin tiettyä tuotetta, on yleensä hyvin perillä mitä hän haluaa. Yleensä vertailua tehdään useissa kaupoissa, mutta kun tarjolla on se sama tuote, myyjä nousee tärkeimmäksi tekijäksi kaupan päättämisessä. Myyjän asiantuntemus ratkaisee erittäin paljon vaikka ostaja olisi asiantuntija, sillä hän voi kartoittaa asiakkaan tarpeen vielä kerran ja etsiä jonkun lisäominaisuuden hieman kalliimmasta tuotteesta ja niin kauppa on hänen.

Luvattoman usein myyjä vain kysyy kohteliaasti: ”Voinko auttaa!” Aina voisi auttaa, mutta monesti myyjä ei edes yritä auttaa.

Toinen asia, joka vähän närästää, on noiden mainoslehtisten hienopaperi, joka ei kunnolla pala saunan uunissa.

Sinivalkoista

151, haaste (Sinitiainen)

Digitaalisuus hallitsee

Meitsi kohtaa päivittäin erilaisia vaihtoehtoja, joista teen valintoja. Voin istua penkille tai lähteä reippaasti kävelemään. Tietysti voisin linnoittautua kokonaan neljän seinän sisään ja mököttää.

Elämme koneiden maailmassa joka on kehittynyt huimin askelin 50 vuoden aikana. Vuonna 1959 ei ollut kännyköitä, taskulaskimia, tai tietokoneita. Autotkin olivat paljon harvinaisempi kuin nykyään, eikä digikamerasta tai digi TV:stä osattu edes uneksia. Uusi teknologia on tullut ryminällä ja vienyt meitä mukanaan.

Monet näistä härpäkkeistä ovat lumonneet ihmiset ja nyt ne ovat jopa yhtä tärkeitä, elleivät tärkeämpiäkin, kuin ihmissuhteet. Me hellimme noita leluja, annamme niille rajattomasti aikaa, ehkä enemmän, kuin läheisille ihmisille.

Näitä laitteita on hoidettava, sillä niiden sielunelämää pitää vaalia ja virustorjunnasta ei ole varaa luopua. Niitä on puhuteltava hellien. Laiminlyönnistä seuraa laitteen oikkuilu, joka saattaa johtaa eroon. Uuden koneen hankinta vanhan tilalle tulee aina kalliiksi, ja harvoin se on tuttua ja turvallista parempi, pikemmin päinvastoin. Sanon vain, että nyt pitäisi kysyä joltakin gurulta, miten saisin sikamaisesti kaatuilevan tietokoneeni taas terveeksi, koska en malttaisi sitä vamman vuoksi romuttaa.

Joulukuu

Joulukuu alkoi tästä päivästä, joten tuleva Joulun vietto hallitsee koko kuukautta. Tavanomaista tai ei, niin tänään oli lämmin päivä, sillä aamulla oli noin +6° asteen lämpötila, joka on iltaa kohti laskenut. Tätä kirjoittaessani illalla yhdeksän aikaan mittari näyttää +0,6° lämpötilaa.

Perinteisesti odotamme saavamme ainakin Keski-Suomeen valkean Joulun, joka ei ole tänäkään vuonna mikään mahdottomuus. Nyt on hyvä katsoa joulukuusi valmiiksi, sillä metsässä on helppo liikkua, pitää vain muistaa, että kuusen ottaminen muualta, kuin omalta maalta on rikos. Tunnen erään henkilön joka on kertonut miten hän joutui vaikeaan tilanteeseen, kun kärähti luvattoman kuusen ottamisaikeista. Hän ei kertomansa mukaan kerinnyt onnekseen kaataa kuusta, mutta kaatovälineineen joutui kiinni rysänpäältä. Hän on saanut sellaiset nuhteet, joita ei koskaan unohda.

Jotakin voi vieraan maalta ottaa joulukoristeeksi, mutta kannattaa kuitenkin tarkistaa vaikka googlettamalla, mitä jokamiehen oikeuksiin kuuluu, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Vaihtoaikeita

Vaatisi paljon muistelemista, jos selvittäisin, monesko henkilökohtainen tietokone minulla nyt on. Ensimmäinen ole kuitenkin Vic 20, silloin noin 30 vuotta sitten. Sitä seurasi Commodore 64, ja niin edelleen. Joukossa oli myös raahattava Kaypro II, jossa oli CP/M käyttöjärjestelmä ja 9” näyttö. Siitä eteenpäin MS/dos koneita, joista ensimmäinen Intel 086 prosessorilla.

Nykyinen koneeni alkoi kaatuilla, heti kun Widows 7 julkistettiin. Miksiköhän virus tai ms. tarttui juuri nyt?

Olen käyttänyt kotikoneena vain ns. pöytäkoneita, mutta nyt saatan valita yli 17” näytöllä varustetun kannettavan. Siihen alkaa olla järkeviä syitä, vaikka kodin ulkopuolella en juuri konetta tarvitse, sillä ulkoista kiintolevyä tai USB tikkua on helppo kuljettaa. Pöytäkone on ilmeisesti edelleen käytössä edullinen vaihtoehto.

Valinnan tekeminen ei ole ihan helppoa. Tiedän koneista mielestäni jokseenkin hyvin, mutta on mielenkiintoista ollut haastatella tietokonemyyjiä. Heiltä olen taas oppinut jotakin, mutta eivät kaikki ole kovinkaan hyviä asiantuntijoita. En tilaa konetta nettikaupasta, vaikka sen saisi jonkin kympin halvemmalla. En myöskään osta siitä liikkeestä, josta olen tämän käytössä olevan koneen ostanut, en osta myös aikaisemmin tutuksi tulleelta myyjältä, sillä hän ei ole enää yrittäjänä. Teen kaupan sellaisen myyjän kanssa, jonka kanssa on helppo ja hyvä asioida.

Milloin vaihto on ajankohtainen, en tiedä, sillä se riippuu kokonaan siitä, miten tämä mylly toimii jatkossa.

Numerohaaste 52

Rover HA PB 1962 115 hv.

Etsittävänä numero 51

Kaatuilua

Uskollinen ystäväni, tämä tietokone täyttää 6 vuotta tammikuun alussa. Käyttöjärjestelmä on XP-Pro. Päätin aikoinaan jättää Vista vaiheen väliin, ja niin nyt on jo päässyt käymään.

Eilen olin jo siinä uskossa, että yhteistyö tämän koneen kanssa on päättymässä. Netin kautta tulleen XP-päivityspaketin asennuksen jälkeen kone temppuili, näyttö meni mustaksi, ja sitten siihen ilmestyi viesti ”ei signaalia”. Buuttamalla toiminta lähti käyntiin, mutta sama häiriö toistui pian uudelleen. Katselin jo tarjouksia, millaisen uuden myllyn käyn hakemassa?

Tänään sama ongelma jatkui. Mietin mikä voisi epäjärjestyksen aiheuttaa, kun näyttö on kunnossa. Jos koneessa olisi komponenttivika, se ei korjaannu virran katkaisulla ja uudella käynnistyksellä, ei edes tilapäisesti.

Ehkä vika on ohjelmistossa, eli uusi päivityspaketti ei ymmärrä vanhaa näytönohjainta. Selvitin mikä näytönohjaimeni on ja katsoin onko sen ohjurille uutta päivitystä. Löytyi jotakin ja ei muuta kuin lataamaan ja se asettui paikoilleen ongelmitta. Nyt kone on toiminut jo muutaman tunnin, joten olen toiveikas, että ongelma olisi ratkennut?

Palauta mieleen

Valokuvatorstai (150) —Jotten unohtaisi!

Sähkövirtaa

Nykyaika on noiden monien pienlaitteiden joissa käytetään paristovirtaa. Kertakäyttöpatterit ovat sitten tyhjennyttyään jätettä. Luulisi, että kansa käyttäisi ladattavia akkuja noiden kertakäyttöisten sijaan.

Akut ovat nykyään jo sen verran laadukkaita, että ne varmaan maksavat hankintahintansa takaisin. Minä olen ostanut akkuja riittävästi, enkä enää käytä olenkaan kertakäyttöisiä, jopa kaukosäätimet ja kellot toimivat akkuvirralla.Tuskin nuo akut kuitenkaan sitä kestävät mitä mainokset lupaavat, mutta useampia vuosia kuitenkin.

Ei ole huolta huomisesta

Milloin olisin työt tehnyt?

Maanantaina en malttanut,

tiistaina en tietänyt,

keskiviikkona en kerennyt,

torstaina en tohtinut,

perjantaina oli paha päivä,

lauantaina oli pyhän aatto,

sunnuntaina oli suuri juhla.

Tämä vanha hokema sattui silmiini, ja kun sitä rupesin ajattelemaan, tuli mieleen ihan väkisin, miten laiska sitä oikeesti on. Tuo loru pitää paikkansa, sillä aina löytyy syy miksi tehtäviä voi siirtää huomiselle. Huominen on siitä ”hyvä” päivä, että aina se siirtyy yhdellä eteenpäin.

Parempi on pitää jonkinlaista tehtävälistaa, jossa on määrätty päivä, niin saa sentään jotakin valmiiksi.

Harrastusten uudistumista

Vuosi on pian kulumassa loppuun, mutta onneksi Joulukuun jälkeen alkaa Uusi Vuosi. Näin loppuvuodesta voi inventoida mm. järjestöjä, yhdistyksiä ja kerhoja, joihin olen kuulunut. Monen niistä, joissa olen mukana, ovat perua työajalta, joka on päättynyt ”putken kautta” eläköitymiseen jo viisi vuotta sitten.

Onko minun enää tarpeellista, hyödyllistä tai mielekästä kuulua noihin yhteisöihin. Monet ovat minulle tarpeettomia, mutta mitään painavaa syytä ei ole niistä irtisanoutua. Ei ole mukavaa myöskään järkevää vain roikkua jäsenenä ja unohtaa kenties jäsenvelvollisuus hoitamatta.

Tutkiskelun jälkeen olen tänään lähetellyt muutamia irtisanomisilmoituksia ja saanut vastata puheluihin, miksi olen päättänyt jäsenyydestä luopua. Onko minulla jokin painava syy. Ei ole, mutta muuten vain jätän näitä jär-jestöjä. Ehkä menetän joitain yhteyksiä, mutta luopuminen on paikallaan ja irtisanoutuessa pääsen vapaaksi myös toimikunnista ja hallitus- ja muista tehtävistä.

Joitakin sentään jää ja uusiakin virikkeitä on aikomus etsiä.

Tumppaathan savukkeesi huolella

Ympäristöä kameran kautta tarkkaillessa tulee joskus vastaan humoristisia kohteita. Tosin, ei tämä kuva sellainen ole, vaan totisinta totta, sillä tuossa on ilmiselvä tulipalon vaara olemassa.

Sytykkeinä on pahvilaatikoita ja kuormalavoja. Tuhkiskin on melko täynnä. Onneksi ei ainakaan kuvaa ottaessani kärynnyt mikään sillä pahvit- ja muut sytykkeet olivat märkiä. En kuitenkaan usko, että kyseisen kiinteistön talonmies on kovinkaan tunnontarkka.

Samalla kävelyreissulla bongasin noita 27 numeroita tuhkatiheään, mutta se haaste hoitui jo eilisillä kuvilla.

Onko talvi peruutettu

Pari viikkoa sitten näytti siltä, että saamme kunnon vanhainaikaisen marraskuun talven. Maassa oli lumi ja pakkastakin. Tänään säätila on sateinen ja lämpötila keikkuu + 8° yläpuolella. Herää kysymys, onko talvi peruutettu?

Lunta ei ole Laajavuoren rinteellä, vaan pikemminkin tulee mieleen etsiä sinivuokkoja. Tuskin niitä löytyy, mutta muutaman hyvän kantarellin löysin. Tuon sääkartan mukaan alkava viikko ei tuo pakkasta tullessaan, mutta onhan Jouluun aikaa vielä reilu kuukausi, joten valkoinen Joulu on mahdollinen.

Maassa ja ilmassa

Elemeriä odotetaan safarille

Elmeri 9 kk on tänään tulossa hakemaan mummoltaan elefanttia. Tuossa iässä ei poika osaa vielä kertoa tunteistaan, mutta ne näkyvät ilmeissä ja eleissä.  Ei sanalliset viestit ilmaistaan lasten ja aikuistenkin kesken elein, ilmein ja äänensävyin. Aikuinen viestittää ajatuksiaan puhuen, mutta lapsella se ei vielä onnistu, vaikka kommunikaatio toimii vallan mainiosti.

Kudottu pehmoelefantti tulee saamaan aktiivista käsittelyä, koska sillä on jalat, pitkä häntä, kärsä ja syöksyhampaat, joihin on helppo tarttua kiinni. Nyt me isovanhemmat odotamme milloin ”elefantinmetsästäjä” saapuu safarille.

Räiskyvää väriä

Odotusta

Fraasin mukaan odottavan aika tulee pitkäksi ja minuutit tuntuvat normaalia pidemmiltä. Odottaja pyrkii viihdyttämään itseään. Joku kiroilee hiljaa mielessään tai manaa vieruskumppanille tunteitaan. Onkohan meidän pakko odottaa? Näyttää, kuin odotus ja jonottaminen ovat tulleet uudestaan muotiin.

Monet ovat seisseet tuntitolkulla Sikaflu rokotusjonossa. Terveydenhuollon palveluihin, kuten lääkärille tai laboratorioon odottaminen on yleensä kiusallista. Ehkä jopa lentoasemilla on joskus tarvetta odottaa. Odotamme toisinaan pääsyä bussiin tai elokuviin. Passia uusiessakin voi joutua olemaan pitkään odottamassa vuoroaan.

Odottaessa voi lukea lehtiä, mutta saattaa olla se menee vai likaisen lehden selaamiseksi. Joissakin odotustiloissa on televisio, mutta mitä sieltä sitten sattuu tulemaan. Yleensä telkkari on seuraamisen kannalta kovin huonosti sijoitettu, eikä se näy kunnolla kaikille istujille. Harvoin odotustilassa näkee ventovieraiden keskustelevan, mutta tuttujen sattuessa samaan huoneeseen he saattavat viihdyttää tai ärsyttää muitakin.

Useimmissa kännyköissä on radio ja kansalla on lukemattomia MP3 ym. soittimia. Harvoin odotustilassa kuitenkaan näet ihmisiä napit korvissa. Siihen on varmaan jonkinlainen kynnys.

Odottaja tarvitsee jonkinlaista virikettä, vaikka siitäkin voi olla eri mieltä. Hyväksi on keskittyä tarkkailemaan kanssaihmisiä, miettien heidän hermostumisensa tasoa. Omakoh-taisesti pidän taskussa MP3 laitetta, josta voi kuunnella vaikka Kauko Röyhkän kirjaa, mutta useimmiten pitkästä odottamiselta välttyy kokonaan tekemällä ajanvarauksen, jolloin yleensä selviää odottamatta.

Numerot

Katselin valokuvia, joita olen ottanut Viron matkalla ja huomioni kiinnittyi tähän sepän takomien numeroiden sarjaan. Harmittaa, kun ei tullut silloin mieleen ostaa pari sarjaa raudasta taottuja numeroita. En noita muuten varmaan tarvitse, mutta jos, 1234… haaste jatkuu vielä, niin noilla numeroilla ratkaisisi monet ongelmat helposti. Sitten vain numerot sopivaa taustaa vasten ja kas vain kuva olisi siinä eikä tarvitsisi nähdä vaivaa numeroiden etsimisestä. Vähän turhankin helpoksi se noin menisi, mutta…

Numerokuvahaaste on ollut minulle mieleinen vaikka joskus oikean numeron etsiminen on tuskaisaa. On ihme, että sitten viimein se aina jostakin löytyy, joskus yllättäväkin helposta paikasta. Tarkkaavaisuutta tämä tehtävä on lisännyt ja nyt noita numerokuvia on kertynyt hyvä kokoelma varastoonkin. Saapa nähdä miten yläpito muuttaa tehtävää, kun tänä ensimmäinen vaihe päättyy, jo parin viikon kuluttua.

Päivän teemat

Finnairin lentäjät ovat lakossa ties miten pitkään, sillä he haluavat lisää liksaa ja työantaja pikemminkin tinkisi hintoja. Onneksi nyt ei ole lomamatkaa tai muuta ulkomaan reissua suunnitteilla, ainakaan lentäen.

Sikainfluenssa saa myös paljon tilaa tiedotus-välineissä, jotenkin siinä on väärin toimittu, ainakin joidenkin mielestä. Saapa nähdä tuleeko kipeäksi ja joutuuko sen epidemian sairastamaan. Olen ollut myönteinen mahdolliselle rokotukselle, mutta riskiryhmään kuulumattomana se voi jäädä saamatta.

Eilinen BB-talk show on saanut ennätysmäisen suuren katsojamäärän. Mikähän siihen on syynä, sillä oli melko selvää, että Toni tai Sami häädettäisiin. Tasaväkiseltä se näyttikin, mutta nyt oli Samin vuoro. Pääseepä mies ottamaan laulutunteja, sillä niitä hän tarvitsee, jos aikoo vielä jatkaa esiintymistä. En kuulunut hänen kannattajiinsa, mutta BB-ohjelmaa olen seurannut. Parin viikon päästä se päättyy jolloin joku voittaa 50 000€. Voittajaa on ihan turha vielä veikkailla, sillä kahdessa viikossa voi monella mieli vielä muuttua.

Talvipäivänseisaus lähestyy jo

Influenssauutisia tulee nyt kaikista tuuteista, sillä onhan marraskuu tautista aikaa. Kaamosmasennuskin uhkaa myös muualla, kuin Lapissa, niin pimeitä nämä päivät nyt ovat. Tosin masennuksesta taidetaan nykyisin kärsiä kaikkina vuodenaikoina.

Ulkoilutin tänään kameraa, vaikka valoa ja väriä luonnossa on niukasti. Markettien parkkialueilla sen sijaan on kyllikseen kirjavuutta, niin paljon niissä on autoja, joten ainakin tänään kassat ovat varmaan höylänneet hyvän tuloksen.

Säätila vaikuttaa nyt sellaiselta, että tuo maassa oleva valkoinen lumikerros saattaa sulaa muutamassa päivässä pois, ja sitten on taas entistäkin pimeämpää. Valon väheneminen vaikuttaa ihmisen melatoniini tasoon, joten ei ole mitään syytä riemastua päivän lyhenemisestä, mutta jo viiden viikon kuluttua alkavat päivät taas pidentyä.

Slow-elämää

Marraskuun puoliväli taitaa olla jo aktiivista pikkujouluaikaa. Tänä vuonna minulla ei ole vielä tiedossa ainoataan sellaista, johon menisin. Varmaan joitakin yhdistysten ja kerhojen tilaisuuksia on tulossa, mutta olisikohan niistäkin syytä pysyä poissa. Työelämässä noita oli, jos jonkinlaisia, eikä niistä tahtonut selvitä ilman jonkinmoista krapulaa.

Eläkeläisen elämä on aikatavalla leppoista slow-elämää mikä on todella hyvä asia. Joulun läheisyys alkaa näkyä myös marketeissa, joissa ihmisillä on melkoinen ostoshässäkkä. Taitavat tulevien viikonvaihteiden päivät olla jopa ruuhkaisia. Eläkeläisen paras aika on käydä kaupassa aikaisin arkimuna, koska silloin ei ole tungosta. Antaa noiden työikäisten ryntäillä ruuhka-aikaan.

Varmaan kauppojen sunnuntai aukiolo on hyvä asia, eikä siitä minulle ole hyötyä ei haittaa. Marketteja riittää ja eilisen päivälehden mukaan tuohon Palokankeskukseen tulee vielä uusi Citymarket, jolloin myymälätilan määrä kasvaa jo 84 000 m².

Petterin

1234....

Asenteeni julkisella paikalla olevia graffiteja kohtaan on melko kielteinen. Tosin joskus tapaa myös mielenkiintoisia maalauksia ja piirroksia. Usein otan näistä valokuvia, etenkin jos siinä on minusta jotakin mielenkiintoista. Kaipa nämä maalaukset ovat tulleet jäädäkseen kaupungistuneeseen kulttuuriin, vaikka kysymyksessä on useimmiten rangaistava, laiton töhriminen. Kuvassa olevan työn olen tavannut Virossa.

Perjantai 13 päivä

Olettaisi, ettei näin atomiaikaan enää uskottaisi mihinkään mitä emme tiedä ja tunne. Taikausko pysyy silti ihmisen geeneissä niin vahvana, että emme kukaan ole siitä täysin vapaita. Uskomus siihen että perjantai 13 päivä on epäonnen ja yliluonnollisten tapahtumien päivä juontaa juurensa 13.10.1307 eli jo 702 vuoden takaa. Taikausko on edelleen sitkeässä ja perimätieto vaalii, miten Temppeliherroja tuolloin vangittiin ja poltettiin roviolla.

Tätä päivää vietetään tänä vuonnakin Tapaturmapäivänä. —Tapaturmapäivä kiinnittää vuosittain kaikkien suomalaisten huomion johonkin yleiseen tapaturmariskiin ja siihen liittyvien onnettomuuksien ehkäisyyn. Joten ollaan varovaisia tänään ja muulloinkin, liikkuessamme liukkailla jalkakäytävillä. Heikoille jäille ei varmaankaan kukaan tervejärkinen uskaltaudu, ennenkuin jää on taatusti kantavaa.

Kaupunkiluontoa

(Kiinalainen sananlasku)
"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."

Metsä hengittää

meidän kaikkien puolesta.

Kaupunki on osa luontoa;

sen puut eivät ole rikkoja,

vaan kaupungin keuhkot!

Lumi peitti maan

Marraskuu on sellainen kuukausi, että yleensä säätilat unohtuvat, ja sisällä istuminen vie ajallisesti voiton. Aika kuluu takkatulen loimotusta katsellen ja samalla jotakin kirjaa lukien. Viime yönä saimme ensimmäisen kunnollisen lumisateen. Onko lunta satanut kymmenen senttiä tai ehkä enemmänkin, en ole mitannut. Maisema on kauttaaltaan valkoinen. Nolla-asteinen lumi on tarttunut puihin ja pensaisiin. Päivän mittaan tuuli on puhdistanut oksistoa ja osa vitilumesta on sulanut loskaksi. Luonnossa oli tänään erilaista kulkea, kuin eilen.

Marraskuu on tautista aikaa, sillä nyt riehuva sikainfluenssa voi tulla milloin vain. Piikkijonoon ei ole lupa mennä, ellei sitten rokotuksia laajenneta kaikille kuuluviksi. Melkoinen piikkisulkeinen siitä syntyy, jos kaikki ryntäävät samaan jonoon toisiaan tönimään. Luulisi, että rokotuksen voisi järjestää paremmin, sillä tuommoinen kertaluonteinen piikinanto voisi tapahtua jopa kolmessa vuorossa, ja myös viikonvaihteessa. Se olisi vähän samankaltainen toimenpide, kuin äänestämässä käynti. Osa kansasta haluaisi varmaan tässäkin asiassa kuulua "nukkuviin", eivätkä halua ottaa piikkiä. Minä olen kyllä valmis rokotuksen ottamaan heti, kun siihen on mahdollisuus, mutta tuntien jonotukseen en ole halukas alistumaan.

—Vanha mylly kertoa voi monta tarinaa...

Vanha mylly

Usein tulee ajateltua mitä minä syön. Ruoka-halu on niin suuri, että lähes kaikki maistuu. Vuosien myötä tuntuu, että laiskuus saa vain lisää valtaa ja liikunta vähenee, aineenvaihduntakin hidastuu, mutta ruokahalu ei vähene.

Lopputulemaa ei ole vaikea arvata. Vyötäröstäkin sen näkee. Meitä suomalaisia vaivaa ylipainon kirous. Kaupassa käydessä katselen usein virvoitusjuomahyllyjen tuotteita, joissa pääraaka-aineet ovat, vesi esanssi ja sokeri. Vesi niistä on ainut tärkeä aineosa, mutta sitä saa hanastakin. Sokeri ei juuri ole tarpeen, sillä sen antaa paljon turhia kaloreita. Sitten kun ravintoon kuuluu runsaasti tärkkelystä sisältävä peruna ja valkoinen jauho. Miksi suurin osa viljoista kuoritaan ravinneköyhiksi, ja tärkeä kuitu ostetaan erillisenä lesepussissa, jos ostetaan? Perunankin pitäisi syödä kuorineen. Viikonvaihteessa söin muutamia kertoja ravintolassa, ja huomio kiintyi siihen että tarjolla oli kuorineen valmistettua perunaa.

Fraasin mukaan, tieto luo tuskaa, sillä tunnenenhan minäkin perusasiat, siitä miten pitäisi toimia, mutta hyvällä ruokahalulla popsin kaikkea, juuri niin kuin minun ei pitäisi tehdä.

Maamerkki

Tuomiojärven vanhalta leirintäalueelta ottamani kuvan taustalla näkyy Viitatorni. Tuo näyttävä rakennus on eräs Jyväskylä maamerkkejä, joka tahtoo tulla usein kuviin mukaan. Kävelee sitten missä vain Tuomiojärven rannoilla, niin Laajavuori Matin mäkineen tai tämä tornitalo hallitsevat maisemaa. Jyväskylä, vaikka ei synnyinkaupunkini olekaan on tullut kotoisaksi paikaksi eikä minusta parempaa asuinpaikkaa ole tänne kotiutuneen eläkeläisen tarve etsiä.