Tasapainon löytäminen

Päiväkävelyllä 

 
Kävely voi olla keino sekavien ajatusten kirkastamiseen tai selkeyden löytämiseen elämän haasteiden keskellä. Se voi tarjota tarvittavan tauon tai olla yksinkertaisesti luonnon tarkkailua. Tietoiseksi rutiiniksi muodostunutta kävelyä on pidetty terapeuttisena ikiajoista lähtien.

Jo roomalainen filosofi Seneca uskoi, että kävely auttaa mielen palautumisessa ja ylianalysoinnin hillitsemisessä. Stoalaiset pitivät kävelyä myös elämän peilinä; se oli tapa havaita luonnon syklejä ja malleja. Kävely onkin parhaimmillaan elämän oppitunti.

Valokuvaajat nauttivat kävelemisestä, koska se terävöittää havaintokykyä ja ruokkii inspiraatiota. Kuten on sanottu: "Heti kun jalkani alkavat liikkua, ajatukseni alkavat virrata." Voidaankin olettaa, että kävely on suora tuki luovalle toiminnalle.

Havaintoja Haukanniemestä

Valokuvaajana kävely on minulle löytöretki. Nautin tänään aurinkoisen iltapäivän hitaista oivalluksista. Huomasin, että mieleni ei ollut liian keskittynyt mutta ei hajamielinen. Se oli eräänlaisessa välitilassa, joka mahdollisti yksinkertaisten asioiden huomaamisen ja niistä nauttimisen.

Kulkiessani jo lähes lumettomalla polulla huomasin mielenkiintoisia asioita: Tuomiojärven rannalla avautuvat pajunkissat tekivät kokemuksesta muistettavan. Tuntui kuin olisin astunut jo kevään maailmaan Jyväskylän Haukanniemessä. Tänään tallentamani kuvat eivät olleet vaivannäön, vaan läsnäolon tulosta.

Kuten Rebecca Solnit kirjoittaa teoksessaan Wanderlust: A History of Walking:

”Kävely on tasapaino, jossa mieli, keho ja maailma ovat linjassa.”

Valokuvaajana etsin juuri tällaista tasapainoa.