Odotamme innolla talven tuloa

Talvi on jälleen edessä. Sen voi tuntea ilmasta. Veneet on käännetty ylösalaisin kuin väsyneet valaat odottamassa kevään heräämistä. Sorsaparit ovat lentäneet etelään tai jonnekin, ja niiden lähtönäytelmä oli kuin vanhasta mustavalko elokuvasta. Aamuisin, kun sumu laskeutuu maahan kuin huntu, lähdemme lenkille.

On hassua, kuinka vuodenajat vaikuttavat meihin. Talvella ihmiset vetäytyvät sisätiloihin kuin raakut kuoriinsa. Mutta ennen sitä, kun pakkanen todella puree, on tämä välivaihe. Alkutalvi. Se on kuin kesän ja talven välinen kihlaus, jolloin kaikki on vähän epävarmaa. Puut ovat paljaita. Päivät lyhenevät, mutta illat ovat pitkiä. Ja aamuisin ulos lähdettäessä tuntuu, että liukkaus veisi jalat alta. Onneksi kengissä on vielä kuluneita nastoja.

Mutta kiehtovinta tässä joulun odotuksessa on se, kuinka se tuo esiin kaiken, mikä on ollut piilossa kesästä lähtien. Ja sumu ja ohut lumi, se on kuin pehmeä peitto, joka peittää kaikki rumat ja häiritsevät asiat.

Kyllä talvi tulee ilmaston lämpenemisestä välittämättä. Vaikka se tarkoittaa lyhyitä päiviä ja kylmää säätä, siinä on jotain erityistä. Se on kuin uusi alku, mahdollisuus aloittaa alusta. Lumihiutaleet putoavat maahan, ja sinusta tuntuu, että olet osa jotain paljon suurempaa kuin itsesi tai huurre puiden oksilla.

Mutta sitä ennen nautitaan joulusta. Odotus, sumun peittämä järvi ja petollinen jää, oksien sotku rannalla. Talvi on kuin tyhjä sivu, jolle kirjoitan uusia tarinoita.