Talven hiljaisuudessa

Talvi on saapunut ja elämän luonnollinen rytmi hidastuu. Päivät lyhenevät, ja mieli kaipaa syvempään lepoon. Vähän kuin eläimet, jotka vetäytyvät pesiinsä odottamaan kevään tuloa, myös me ihmiset voimme tuntea tarvetta rauhoittua ja säästää energiaa.

Olen ajatellut viettää tämän talven omaa henkilökohtaista talviunta, kuin lehdetön puu. En tarkoita sillä nukkuminen päiväkausia putkeen, vaan pikemminkin elämän hidastamista. Päivät kulkevat hitaasti, valoisa aika ei ole pitkä, ja jokainen teko tuntuu ja sillä on tarkoitus. Liikunta on rajallista, mutta välttämätön päivärutiini. Ruokailut ovat harkittuja, valtion uutta ravitsemussuositusta mukaillen, ja yö uni tulee luonnostaan.

Vaikka ulkomaailman tapahtumat, kriisit ja sodat saattavat tuntua uhkaavilta, mutta kaukaisilta, sisäinen maailma on sitäkin vilkkaampi. Luen kirjoja, seuraan mediaa, kirjoitan, otan valokuvia – kaikki tämä kuitenkin ajatellen. Jokainen sana, joka kirjoitetaan, jokainen kuva, joka otetaan, on kuin pieni pala minua, joka jää talteen tähän hetkeen.

Talviuni ei ole passiivisuutta, vaan aktiivista hiljaisuutta mindfulness tietoisuutta. Tarvitsemme kaikki aikaa itselle, aikaa ajattelulle, aikaa luovuuden kukkimiselle. Kun kevät tulee, ollaan valmiita taas antaen kaikkensa, mutta nyt on aika vain olla.