Ajatuksia

 Maaliskuun alussa maa on kevyesti lumen peittämä

 Talvinen tammenlehti muistuttaa menneestä, ja se on luonnon mestariteos. Tammi pitää itsepäisesti kiinni lehdistään, kun taas kaikki muut puut ovat pudonneet omansa syksyllä, ja ovat jo lahoamassa lumen alla. Siinä on jotain herkkää mutta voimakasta – kuten hiljainen protesti talven ankaruutta vastaan.

Kun katselen nuorta tammea, mietin, kuinka usein me takerrumme asioihin, joista muut ovat jo päässeet irti. Ehkä se symboloi toivoa tai ehkä itsepäisyyttä. Se muistuttaa minua siitä ystävästä, joka on aina myöhässä, mutta tekee sen omalla ainutlaatuisella tyylillään. Tai ehkä se on kuin melodian viimeinen nuotti, joka viipyy hiljaisuudessa.

Toisaalta talvi, -tammenlehti on myös merkki luonnon kierrosta. Se kertoo tarinan kuluneesta kesästä ja lupauksen tulevasta keväästä. Nämä lehdet putoavat vasta, kun uudet silmut alkavat herätä. Se toimii siltana vuodenaikojen välillä, pieni mutta merkittävä. Ehkä lehdet haluavat nähdä vielä muutaman auringonnousun ennen kuin antautuvat tuulelle.

Ehkä meidän pitäisi myös ottaa hetki ollaksemme kuin tuo lehti – pysyä paikallaan maailmassa, joka kiirehtii jatkuvasti eteenpäin. Huomata pienet ihmeet ympärillämme ja anna niiden inspiroida mieltä uusilla tavoilla.

Kun seuraavan kerran näet yksinäisen syyslehden talvimaisemassa, mieti tarinoita, joita se saattaa joutua kertomaan. Siitä tulee väistämättä mieleen Ukraina ja Volodymyr Zelenski, presidentti, joka ajaa ja on kansan palvelija.