Maailmassa käydään kauppaa onnella, kuin se olisi mikä tahansa hyödyke. Onnen voi ostaa rahalla, vallalla tai jopa sotimalla. Onni on muuttunut harvinaiseksi valuutaksi, jota hamuavat niin rikkaat kuin köyhätkin. Ihmiset ovat valmiita uhraamaan periaatteensa, arvonsa ja jopa ihmissuhteensa saadakseen osansa tästä illuusiosta. Onnen markkinat ovat täynnä huijareita, jotka myyvät tyhjiä lupauksia ja hetkellisiä nautintoja.
Onnen tavoittelusta on tullut pakkomielle, joka ajaa ihmiset yhä syvemmälle epätoivoon. Some-aikakaudella onni mitataan tykkäyksissä, seuraajissa ja täydellisissä kuvissa. Ihmiset esittävät onnellisia elämiä, vaikka todellisuus olisi aivan toinen. Tämä valheellinen kuva onnesta luo paineita ja ahdistusta, kun ihmiset vertaavat itseään muiden pinnalliseen onneen. Todellinen onni on kadonnut pinnallisuuden ja kulutuksen alle.
Onnenkauppa on epäreilu peli, jossa vain harvat voittavat. Suurin osa ihmisistä jää nuolemaan näppejään, kun onni livahtaa käsistä, sillä harvinaisia maametalleja ei saa halvalla. Onnen tavoittelusta on tullut loputon oravanpyörä, jossa ihmiset juoksevat yhä nopeammin, mutta eivät pääse minnekään. Onnen markkinoilla ei ole palautusoikeutta, kun olet kerran ostanut vääränlaista onnea, siitä on vaikea päästä eroon.
Onnen sijaan ihmiset etsivät merkitystä ja tarkoitusta elämälleen. Todellinen onni löytyy pienistä asioista, kuten rauhasta, ystävyydestä, kohteliaisuudesta, rakkaudesta ja hyvästä teosta. Onni ei ole määränpää, vaan matka, joka täyttyy merkityksellisistä hetkistä. On aika lopettaa onnenkauppa ja alkaa elää todellista elämää.
Voiko onnea olla ilman kärsimystä? Jos on kokoaikaisen onnentilan alainen, on kohta onneton, sillä kukaan ei kestä onnellisuuden hurmosta ikuisesti. Tai sitten käy kuten "onnennarkkarille" täytyy saada yhä lisää ja suurempia annoksia, eikä sekään kohta kolahda.
VastaaPoista