Luonnon lumoissa
Kamera kädessä kuljen, kuvia poimin, luonnon ihmeistä iloa ammennan. Kokemusta on kertynyt, ja mieli on virkeä. Mikään ei ole niin palkitsevaa kuin vangita hetket, mitkä sydäntä ilahduttaa. Toiset kuvaavat ihmisiä, kasvoja ja ilmeitä, mutta minä kuvaan eniten sitä, mikä kasvaa ja kukoistaa omassa tahdissaan.
En piirtele poseerauksia, enkä metsästä muotokuvia. Sen sijaan annan huomioni puille ja naavalle, kiville ja kannoille, kaikille niille pienille luonnon yksityiskohdille, jotka kertovat tarinoita ajasta ja elämän ihmeistä. Kuvatessani puuta, katson sen uurteista kaarnaa, sen ajan merkkejä ja muotojen kauneutta. Naava, tuo vanha ja sitkeä kasvi, koristaa oksia kuin ikivanha taideteos, joka herättää mielikuvituksen henkiin.
Valokuvaus on minulle enemmän kuin vain harrastus; se on tapa nähdä maailma uusin silmin. Se on hiljainen keskustelu luonnon kanssa, vuoropuhelu, joka muistuttaa minua siitä, kuinka ihmeellinen maailma onkaan. Kun astun lumien lähdettyä metsän poluille kameran kanssa, astun samalla mielikuvitusmatkalle, jossa jokainen paikka, jokainen oksa ja jokainen pilkahdus valoa kertoo oman tarinansa.
Kaikki luonnon yksityiskohdat ovat kuin pieni pala satua, joka muistuttaa meitä siitä, että kauneus löytyy kaikkialta, kunhan vain päättää katsoa. Ehkä tässä piilee myös elämän viisaus: oppia näkemään ja arvostamaan arjen pieniä ihmeitä, jotka saavat sydämen riemusta hyppimään.
Joten olkaa rohkeita, tarttukaa kameraan ja antakaa luonnon johdattaa teidät omille seikkailuille. Ehkä löydätte myös omat puunne ja naavanne, ne pienet yksityiskohdat, jotka tekevät elämästä niin erikoisen ja kauniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!