Kuvan tarina...

 Tässä kuvassa on maaliskuinen talvi, ja lumisade, luonto on verhoutunut valkoiseen vaippaan. Lumi peittää maan, oksat ja pensaat, luoden hiljaisen ja rauhallisen tunnelman. Vaikka lumi on peittänyt alleen kesän vehreyden, kuva ei ole täysin eloton. Keskellä maisemaa kohoaa nuori tammipuu, jonka kellanruskeat lehdet roikkuvat vielä oksilla, muistuttaen menneestä vuodenajasta ja tuoden lämpöä muuten kylmään näkymään.

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy ryhmä paljaita mustaherukka pensaita, jotka kohoavat lumen keskeltä. Niiden ohuet oksat piirtyvät tummina valkoista taustaa vasten, luoden kontrastin ja korostaen talven karua kauneutta. Oikealla puolella kuvaa kohoaa kuuset, joiden vihreät neulaset ovat saaneet ylleen kevyen uuden lumen kerroksen. Havupuun tumma vihreys tuo kuvaan syvyyttä ja monimuotoisuutta, rikkoen lumen luomaa yksivärisyyttä.

Kuvan etualalla näkyy lumipeitteinen maa, josta pilkottaa joitakin tummia kohtia, kiviä tai maaperää. Lunta sataa kevyesti, ja ilmassa leijailee pieniä lumihiutaleita, jotka luovat kuvaan liikkeen tuntua. Taustalla näkyy metalliteline, joka rajaa alueen ja tuo kuvaan ripauksen ihmisen läsnäoloa. Kuvan pääosassa on luonto, joka näyttää selviytyvän talven ankaruudesta omalla rauhallisella tavallaan. 

Kokonaisuutena näkymä kertoo talvisen maiseman hiljaisuutta ja karua kauneutta. Se vangitsee hetken, jolloin luonto lepotilassa, mutta ei ole menettänyt viehätysvoimaansa. Värimaailma on hillitty, mutta siinä on riittävästi kontrastia, jotta yksityiskohdat erottuvat selvästi. Kuva kutsuu pysähtymään ja nauttimaan talvisesta luonnosta, sen rauhasta ja hiljaisuudesta.