Hiljaisuuden taika:

Huuma katoaa,
kun se on saavutettu.
Jaettu ilo, 
kasvaa, vahvistuu, elää
ikuisesti mielissä.

tarinat kehittyvät seuraajien mielessä

Tarina ei ole pelkkää sanojen virtaa, vaan elävä olento, joka hengittää kuulijan mielessä. Täydellinen tarina ei välttämättä olekaan se, joka kertoo kaiken, vaan se, joka jättää tilaa mielikuvitukselle, arvoituksille ja hiljaisuudelle. Kun tarinan lankoja ei kudota tiukasti yhteen, kuulija pääsee itse tarttumaan niihin ja luomaan oman tulkintansa.

Ajatellaanpa kertomusta, joka alkaa polulla, joka katoaa metsän siimekseen. Kertojalle riittää kun kuvailen polun alkua, ensimmäisiä askeleita ja ehkäpä lumen painaman oksan katkeaminen tuulessa. Mutta mitä polun päässä odottaa? Minne se vie? Kertojan hiljaisuus kutsuu kuulijan astumaan polulle, tutkimaan sen salaisuuksia ja luomaan oman matkansa.

Tällainen tarina ei ole valmis paketti, vaan avoin kutsu. Kuulija tai lukija ei ole passiivinen vastaanottaja, vaan aktiivinen osallistuja. Hän poimii tarinan palasia, yhdistää ne omiin kokemuksiinsa ja luo uusia merkityksiä. Tarina ei rajoitu kertojan sanoihin, vaan laajenee kuulijan mielessä, kasvaa ja muuttuu jokaisen tulkinnan myötä. 

Hiljaisuus on kerronnan voimakas työkalu. Se ei ole tyhjyyttä, vaan täynnä mahdollisuuksia. Hiljaisuus antaa tilaa ajatuksille, tunteille ja oivalluksille. Se kutsuu kuulijan pysähtymään, kuuntelemaan ja tuntemaan. Elokuvien tarinat eivät kerro kaikkea, vaan vihjaa, viittaa ja jättää auki.

Kun tarinassa on aukkoja, kuulija täyttää ne omilla kuvitelmilla. Hän piirtää mielensä maisemaan puuttuvat puut, täyttää hiljaisuuden omilla äänillä ja antaa hahmoille omat kasvot. Tarina ei ole enää kertojan oma, vaan yhteinen luomus, jossa jokainen kuulija jättää oman jälkensä.

Tällainen kerronta muistuttaa ehkä enemmänkin musiikkia, maalausta tai valokuvaa, kuin perinteistä kerrontaa. Se ei pyri selittämään kaikkea, vaan luomaan tunnelman, herättämään tunteita ja jättämään jäljen. Se on kuin arvoitus, jonka ratkaiseminen on osa tarinan viehätystä.

Kesken jäänyt tarina, ei välttämättä ole puutteellinen, vaan juuri siksi täydellinen. Se jättää kuulijalle vapauden jatkaa matkaa, luoda oman loppunsa ja antaa tarinan elää omassa mielessään. Tarina ei ole koskaan valmis, vaan jatkuvassa liikkeessä, virraten ja muuttuen jokaisen kuulijan myötä. 

Eräänä esimerkkinä voi olla uutiset Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Joka päivä siitä kerrotaan mediassa,  mutta kukaan ei tiedä mitä huominen voi tuoda tullessaan. Jospa Trump saa toimillaan aikaan rauhan, ei yksistään Ukrainan ja Venäjän välille vaan myös Lähi-Itään ehkä koko globaaliin maailmaan, silloin hän on Nobelinsa ansainnut.
...........................................................................