Tämä sunnuntaipäivä on kulunut muutenkin odottelun merkeissä, sillä eräs henkilö lupasi tuoda minulle paketin. Koska asia on sovittu, en ole häntä soitolla häirinnyt, sillä en minä epäile, ettei toimitus tapahtuisi. Lupaus on kuitenkin pahempi kuin velka, näinhän sanoo kansanviisaus ja siltä se nyt minustakin tuntuu. Odottaessa on jotenkin passissa, eikä sitten osaa oikein vapaasti suunnitella muita menemisiään, kun vain odottaa sen luvatun tapahtumista. Ainakin itse otan taas opiksi, enkä omakohtaisesti voisi noin toimia, vaan ilmoittain välittömästi tarkennetun aikataulun, jos en pystyisi sovitussa aikataulussa pysymään. Kaikki tapahtuu aikanaan ja niin tulee kevätkin, kunhan kerkiää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!