25.3.10

Päivänkuva

muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

Jokainen valokuva on aina muisto vaikka siihen ei mitään symboliikkaa liitykään!

3 kommenttia:

  1. Hieno erilainen näkökulma!

    VastaaPoista
  2. Pekka25.3.10

    Muutamassa vuodessa lapsesta kehityy aikuinen ja leikit jäävät unholaan!

    VastaaPoista

Kerro mielipiteesi!