Ajan saa kiinni vain pysähtymällä, sekä hiljaa varroten.

25.3.10

Päivänkuva

muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
Caj Westerbergin runo kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

Jokainen valokuva on aina muisto vaikka siihen ei mitään symboliikkaa liitykään!

Tunnisteet:

3 Comments:

Anonymous pappilan mummo said...

Hienosti ideoitu!

25.3.10

 
Anonymous kiirepakolainen said...

Hieno erilainen näkökulma!

25.3.10

 
Anonymous Pekka said...

Muutamassa vuodessa lapsesta kehityy aikuinen ja leikit jäävät unholaan!

25.3.10

 

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi!

<< Home