Ota elämästä enemmän irti

Eläkeikä: on aikaa, jolloin matka on täynnä ylä- ja alamäkiä. Ikä on vain numero, joka ei määrittele kuka olet tai mitä voit saavuttaa. Epävarmuuden hyväksyminen on osa tätä maailman aikaa ja vapauttaa energiaa tärkeämpiin asioihin. Kiitollisuuden harjoittaminen auttaa pitämään mielen positiivisena ja lisää onnellisuutta.

Virtuaalinen viestintä: on helppoa nyky-yhteiskunnassa, mutta myös kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on tärkeää. Kannattaa kysyä veljiltä, ​​sisarilta ja naapurilta, kuinka he voivat. Pienet teot, kuten keskeneräisten asioiden hoitaminen, tuovat mielenrauhaa. Päiväkirjan pitäminen on loistava tapa käsitellä omia ajatuksia ja tunteita sekä seurata elämänmuutoksia. Se voidaan jakaa läheisten kanssa tai säilyttää salaisina kansioina.¨

Kuka hallitsee elämääsi: joskus saatat sen unohtaa, mutta peiliin katsominen selventää sen hetkessä. Tee itsenäisiä valintoja, jotka tuovat iloa ja tyydytystä. Hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen, nautin matkasta enemmän, olen huomannut!

Mitä mieltä olet tästä? 

Mitä on oven takana, tai lukemattomissa kirjoissa

 – elämän pienet arvoitukset

Olen aina hämmästynyt siitä, kuinka voimme huolehtia asioista, joita emme ole edes yrittäneet tehdä. Esimerkiksi: "En lukenut sitä kirjaa, ja nyt kadun sitä. Miksi jätin oven kiinni, kun avain oli jo kädessäni?" Kuulostaako tutulta?

Aivomme näyttävät toimivan toisinaan kuin alkukantainen tekoäly, joka hyppää edestakaisin menneisyyden ja tulevaisuuden välillä pysähtymättä koskaan nykyhetkeen. Olemme jo tuominneet itsemme asioista, joita emme ole tehneet, ja huolestuneet mahdollisista seurauksista ennen kuin olemme edes hengittäneet kunnolla.

Ehkä se on vain osa ihmisluontoa, koska haluamme hallita kaikkea. Meidän on vaikea hyväksyä, että elämässä on asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Siksi yritämme ennustaa tulevaisuutta ja huolehtia etukäteen kaikista mahdollisista skenaarioista, kuten Ukrainan sodan lopputuloksesta.

Mutta entä jos hengitän syvään sisään ja ulos, antaen asioiden olla? Mitä jos hyväksymme sen, että emme voi tietää, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme tehneet valinnat toisin?

Ehkä tuo mysteerinen kirja olisi ollut täyttä roskaa, joten ovi olisi avautunut tyhjää täynnä olevaan, kaikuvaan huoneeseen!

Syksy maalaa maisemaa

Syyssateessa, kun

puut vaihtavat väriä.

Kukat kukkivat,

mutta kesä väistyy ja

luonto odottaa talvea.

Syksy on kuin taiteilijan sivellin, joka maalaa luontoa hitaasti uusiin sävyihin. Viimeisten lämpimien päivien jälkeen huomaamme lehtivihreän vaihtuvan värit. Kirkkaan vihreä väistyy pehmeiden keltaisten, oranssien ja punaisten kanssa. Metsästä tulee värikäs mestariteos, joka kutsuu meidät ihailemaan luonnon kauneutta. Pakkasen jälkeen tulee syysmyrsky, joka lakaisee lehdet pois puista.

Vaikka ennätyskesä lukuisine helle päivineen on takanapäin, luonnosta löytyy paljon muutakin kuin vain värikkäitä lehtiä. Syksyn kukat kukkivat monissa puutarhoissa ja niityillä. Taivaalta putoavat pienet sadepisarat lisäävät syksyn tunnelmaa. Vesi kimaltelee lehdillä ja tekee maasta pehmeän.

Luonto valmistautuu nyt talveen. Linnut keräävät ruokaa ja monet eläimet etsivät lämpimiä talvipaikkoja. Syksy on aikaa, jolloin voimme tarkkailla luonnon kiertokulkua ja ihailla sen viisasta vaihtelua. Valmistaudutaan hämmästelemään syksyn ihmeitä!

Mitä sinä teet syksyn aikana? Käytkö metsässä, puistossa tai omassa puutarhassasi ihailemassa luonnon väriloistoa? Jaa omia syksyn kuvasi ja ajatuksesi kommenteissa!

Sateinen perjantai (13)

Aivan kuten säätiedotus jo eilen lupasi, taivas on tänään täynnä harmaita pilviä ja sade ropisee tasaisesti. Omat tuntemukseni tätä päivää kohtaan vaihtelevat: toisaalta pidän sateen rauhoittavasta vaikutuksesta, mutta toisaalta kaipaan myös aurinkoa ja lämpöä.

Miten sinä suhtaudut sateeseen? Onko se sinulle mieluisa vai mieluummin vältettävä vaihe vuodessa? Minulle sade on kuin mahdollisuus pysähtyä hetkeksi kiireen keskellä. Sateen ropina ikkunalla luo kotoisan tunnelman ja kutsuu sisään lukemisen tai muun rentoutumisen pariin. Toisinaan vaan katselen sadetta terassilla istuen ja syksyisen maiseman muutoksia katsellen, saatan myös tehdä muistiinpanoja kynällä tai ääni-tallentimella.

Vaikka sade tuo mukanaan hieman harmautta arkeen, se on luonnolle välttämätöntä. Kasvit tarvitsevat vettä kasvaakseen ja sade puhdistaa ilman. Sateen jälkeen ilma tuoksuu raikkaammalta ja luonto herää uuteen elämään, onhan vielä kesäisen lämmintä, joten sienet kasvavat. 

Ehkäpä tämä on täydellinen päivä jäädä kotiin, tehdä jotain itselle mieluisaa ja nauttia kupillisesta teetä. Tai ehkäpä lähdetkin rohkeasti ulos sateeseen ja nautit luonnon raikkaasta ilmasta. Me kävimme vaimon kanssa tekemässä viikonvaihteen ruokaostokset. Automarketin pysäköintitalo tarjosi sateensuojan kaupassa käynnin ajaksi, joten sekin palvelu tuntui hyvälle.

Muistetaan, että jokainen päivä on erilainen, ja jokaisella päivällä on oma viehätyksensä. Myös sateisella päivällä on omat positiiviset puolensa.

Mitä sinä ajattelet? Jaa omia ajatuksiasi sateesta kommenttikentässä!

Kenelle kellot soivat – sota, rakkaus ja ihmisyys

Joskus tulee yllättäen tarve ottaa kirja käteen ja lukea se uudelleen, tai kuunnella äänikirjana. Eilen ”Haluatko miljonääriksi” ohjelmassa oli kysymys: kuka on kirjoittanut klassikon ”Kenelle kellot soivat”.

Minulla on varmaankin kaikki Hemingwayn suomennetut kirjat omassa kirjahyllyssä, ja päätin lukea tämän kirjan uudelleen. Paksu kirja ja pientä tekstiä, tuntuu työläältä, joten päädyin helpompaan tapaan eli kuuntelen teoksen äänikirjana, joka on tänä vuonna lukenut Timo Mäkynen uudelleen äänikirjaksi. Entuudestaan tuttu, mutta suurelta osalta unohtunut kirja on mielenkiintoinen kuuntelukokemus. Aikaa tämän 422 sivuisen kirjan kuunteluun menee 21 tuntia.

Ernest Hemingwayn: ”Kenelle kellot soivat” on klassikko, joka vie lukijansa Espanjan sisällissodan keskelle. Romaani kertoo yhdysvaltalaisesta Robert Jordanista, joka on liittynyt tasavaltalaisten sissi armeijaan. Jordanin tehtävänä on räjäyttää silta, jotta hallituksen joukot eivät pääse vahvistamaan rintama linjojaan.
Hemingwayn kuvaus sodan kauhuista ja julmuudesta on raaka realistinen. Samalla hän onnistuu luomaan unohtumattomia hahmoja, joiden välille rakentuu syviä ihmissuhteita. Jordanin rakkaus nuorta partisaani Mariaa kohtaan tuo romaanin tapahtumiin koskettavan vastapainon. Rakkauden ja kuoleman teemat kietoutuvat tässä romaanissa yhteen tavalla, joka on jäänyt mieleen vuosikymmeniksi.

Robert Jordan ja Maria – sota ja rakkaus
Robert Jordanin ja Marian välinen suhde on yksi romaanin keskeisimmistä juonteista. Se tuo sodan keskelle hetken rakkauden ja inhimillisyyden lämpöä. Maria, nuori partisaanityttö, on menettänyt perheensä sodassa ja löytää turvaa ja lohtua Robert Jordanista. Heidän välille syntyy syvä yhteys, joka tarjoaa molemmille lohtua sodan kauhujen keskellä.

Heidän rakkaustarinansa on kuitenkin tragedian sävyttämä. Sodan julmuus ja tehtävän tärkeys painavat jatkuvasti Robert Jordanin mieltä. Hän tietää, että hänen on valittava velvollisuutensa ja rakkauden välillä. Tämä sisäinen konflikti tekee heidän suhteestaan erityisen koskettavan ja jännittävän.

Mitä tekee tästä suhteesta niin erityisen?

1. Vastakohtien vetovoima: Robert Jordan on kokenut mies, joka on nähnyt paljon maailmaa. Maria on nuori ja kokematon, mutta hänellä on vahva tahto ja kyky selviytyä vaikeuksista. Heidän erilaisuudet täydentävät toisiaan ja luovat syvän yhteyden.
2. Sodan varjo: Heidän rakkaustarinansa tapahtuu sodan keskellä, mikä tekee siitä entistä traagisemman. Sodan julmuus muistuttaa jatkuvasti siitä, että onnellinen loppu ei välttämättä ole mahdollinen.
3. Ihmisyyden voitto: Vaikka sota pyrkii tuhoamaan ihmisyyden, Robert Jordanin ja Marian välinen rakkaus osoittaa, että ihmisessä on edelleen kykyä rakastaa ja tuntea empatiaa, vaikka olosuhteet olisivat kuinka vaikeat tahansa.

Milloin saamme lukea tarinoita Venäjän hyökkäys sodasta Ukrainaan, sota joka on varmaan julmuudessa kaikkia aikaisempia kauheampi, sotilaille ja etenkin kärsimään joutuvalle siviiliväestölle. 

Uuteen myllyyn

 Kiina on tunnettu halvoista tuotteistaan, mutta kuten sanonta kuuluu, halpa on usein kallista. Tilasinpa Temusta kätevän kahvimyllyn, joka palveli uskollisesti muutaman kuukauden. Sitten se vain yhtäkkiä lakkasi toimimasta.

Tuoreen, itse jauhetun kahvin makuun oli jo ehtinyt niin tottua, että ilman myllyä olo oli kuin ilman aamukahvia. Uusi mylly piti hankkia, mutta suomalaisista kaupoista ei löytynyt yhtä edullista vaihtoehtoa. Lopulta päädyin Prismaan, jossa myytiin Wilfa CG2G 260 -apparaattia. Hinta oli kohtuullinen ja miellyttävä yllätys on viiden vuoden takuu.

Samalla reissulla poikkesin vielä Lidlissä ja napsin mukaan Bellarom-kahvia. Yllätyksekseni se maistui lähes yhtä hyvältä kuin tuttu "Pauligin Presidentti", vaikka hintaero on huomattava. Jos tämä hintasuhde säilyy, niin uusi mylly maksaa itsensä takaisin noin kymmenessä Lidlin kahvi kilossa. Meillä kahvia kuluu kahdestaan noin 50 grammaa päivässä, joten vuodessa kahvipapuja ostetaan noin 18 kiloa.

Olen nyt yhden kerran nauttinut Wilfa-myllyllä jauhettua tuoretta kahvia, tuota halpaa Bellaromia. Maku on miellyttävä eikä lompakko tunnu yhtään tyhjältä. Tämä kokemus on opettanut, että edullinen ei aina tarkoita huonoa laatua ja että välillä kannattaa kokeilla uusia tuotteita. 

Tarvitsenko kahvimyllyn?

Tie parempaan kahvihetkeen

Kiinalaisesta Temu-verkkokaupasta talvella -24 tilattu USB-ladattava pieni kahvimylly oli erinomainen, mutta se oli mekaanisesti heikko! Se hajosi odottamatta ja nyt kaipaamme sitä.
En lähde Temulta vaatimaan uutta, siksi meillä on harkinnassa: tarvitsemmeko kahvimyllyn? Totuimme siihen, ja tänään kahvipavut jauhettiin tehosekoittimella. Hyvin onnistui niinkin!

Suomen markkinoilla on nykyään valtava valikoima erilaisia kahvimyllyjä, joten tarjontaan on helppo hämääntyä. Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi muutamia seikkoja, jotka voivat auttaa päättämään, onko kahvimylly hyödyllinen investointi. Hinnaltaan ne vaihtelevat 25 eurosta, jopa satasiin asti.

Tuoretta kahvia joka päivä

Yksi suurimmista syistä hankkia kahvimylly on, että se mahdollistaa tuoreen kahvin nauttimisen joka päivä. Valmiiksi jauhettu kahvi menettää arominsa melko nopeasti, joten jos haluat parhaan mahdollisen maun, kannattaa kahvi jauhaa juuri ennen valmistusta. Kahvimyllyllä voi myös säätää jauhatus astetta eri valmistusmenetelmiin sopiviksi.

Henkilökohtaisempi kahvikokemus

Kahvimylly antaa mahdollisuuden räätälöidä kahvin juuri omaan makuusi. Voit kokeilla erilaisia papuja ja jauhatusasteita, kunnes löydät täydellisen yhdistelmän. (Jos sellaista yleensäkään on olemassa?) Lisäksi kahvin jauhaminen on mieluisa rituaali, joka voi tehdä aamuista entistäkin mukavamman.

Kestävämpi vaihtoehto

Suomesta ostettu kahvimylly on varmaan pitkäikäinen investointi, joka ehkä säästää rahaa pitkällä aikavälillä. Jauhetun kahvin ostaminen voi tulla kalliiksi, ja lisäksi se tuottaa enemmän turjaa pakkausjätettä. Kahvimyllyä varten papuja voi ostaa erikoiskaupasta.

Päätössanat

Kahvimyllyn hankinta on henkilökohtainen päätös, joka riippuu omista tottumuksista ja siitä, kuinka paljon arvostat hyvää kahvia. Jos haluat parantaa kahvi kokemusta ja nauttia tuoreesta, maukkaasta kahvista joka päivä, kahvimylly voi olla sinulle oikea valinta.

Muista kuitenkin, että:

• Hyvää kahvia saa myös valmiiksi jauhetusta kahvista, kunhan se on tuoretta ja säilytetty oikein.
• Jos juo kahvia vain hyvin harvoin, kahvimylly on turha investointi.
• Omat mieltymykset ratkaisevat, mikä parhaiten sopii talouteesi.

Mitä mieltä sinä olet kahvimyllystä? Jätä kommentti ja kerro kokemuksistasi!

Syksyn saapuminen

Istuin hetken pihan penkillä ja katselin ylös koivuun. Yksi ensimmäisistä keltaisista lehdistä irtautui oksasta ja leijui hitaasti kohti maata. Se on kuin pieni lentolehtinen, värikäs hyvästijättö kesälle. Lehden laskeutuessa maahan tunsin syksyn kosketuksen.

Kellastuvat lehdet ovat ensimmäinen konkreettinen merkki siitä, että vuodenaika vaihtuu jälleen. Luonnon syklit ovat aina kiehtoneet minua. On kiehtovaa seurata, miten ympäristö muuttuu ympärillämme kuukaudesta toiseen, mutta myös vuodesta toiseen. Syksy tuo mukanaan oman kauneutensa: lehtien väriloiston, viilenevän ilman ja raikkaan tuulen ja syyssateet. Tuskin tälle vuodelle enää hellepäiviä riittää. Eilinen sunnuntai olikin jo tämän ennätys-vuoden 69-hellepäivä.

Mutta syksyn saapuminen herättää minussa myös muita ajatuksia. On haikeutta, kun kesä jää taakse. Toisaalta syksy on myös uusien alkujen aikaa. Se on aikaa sisäänpäin kääntymiselle, lämpimille juomille ja pitkille pimeille illoille. Syksy on vuodenajasta, jolloin voi pysähtyä hetkeksi kaiken keskellä ja nauttia elämän pienistä iloista. Television syyskausi on alkanut, TTK-ohjelma pääsi eilen hyvään vauhtiin, myös monia muita sarjoja on alkamassa. Valokuvaamisessa ruska tarjoaa aina oman värinsä kuviin. Ensimmäiset hallayöt ovat kohta edessä ja sekös tuo luontoon oman värilisän. Sitä odottaessa!  

Keltainen lehti

koivusta maahan leijui.

Syksyn merkkinä.

Sananlaskuja ja sanontoja

 Liityin äskettäin Facebook-ryhmään nimeltä "Suomalaiset Sananlaskut", jossa ihmiset jakavat erilaisia ​​sananlaskuja ja sanontoja. Minulla on melko hyvä muisti tällaisille asioille, joten tiedän niitä melkoisen paljon. Yritän käyttää niitä myös jokapäiväisessä keskustelussa.

Kaikki sananlaskut ovat sanontoja vanhoista ajoista, mutta kaikki vanhat viisaudet eivät ole sananlaskuja. Sananlaskut ovat vain yksi osa laajempaa kokoelmaa vanhoja sanontoja, joita on hauska tutkia.

Sananlaskuja on koottu moniin kirjoihin, ja luultavasti löydät niitä myös verkosta. Ne muuttuvat ja kehittyvät ajan myötä, mutta ne sisältävät paljon tietoa, josta voimme oppia. Se on kiva harrastus!
https://www.facebook.com/groups/vanhatsanonnat

Suomen järvet tarjoavat rauhaa ja kauneutta

Kuva Keitele järveltä

Suomi on tunnetaan tuhansien järvien maana, ja hyvästä syystä. Wikipedian mukaan: Suomessa on noin 168 000 järveä tai lampea, joiden pinta-ala on vähintään 0,05 hehtaaria. Näistä järvistä noin 57 000 on yli hehtaarin  ja noin 2 600 on yli neliökilometrin. Suomen järvien pinta-ala on 32 600 km², mikä tekee Suomesta yhden järvi rikkaimmista maista maailmassa.

Järvet ovat tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja luontoa, ja ne tarjoavat monia mahdollisuuksia virkistäytymiseen ja rentoutumiseen.

Järvet ovat myös tärkeitä luonnonvaroja. Niitä käytetään kalastukseen, veneilyyn, melontaan, uintiin, ja muihin vesiurheilulajeihin. Järvet ovat myös tärkeitä maamme lintu- ja muille eläinlajeille.

Suomessa on paljon kauniita järviä, joista jokaisella on oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Jotkut järvet ovat suuria ja syviä, kun taas toiset ovat pienempiä ja matalampia. Jotkut järvet ovat osa metsä- tai maaseutumaisemia, kun taas toiset lähellä kaupunkeja.

Jos olet turisti, etkä koskaan ole käynyt Suomessa suosittelen vierailemaan myös järvillä. Voit nauttia rauhallisesta luonnosta, kauniista maisemista ja virkistävästä uinnista.

Järvien tulevaisuus

Järvet ovat tärkeitä luonnonvaroja, ja on tärkeää, että ne säilyvät puhtaina tuleville sukupolville. Valitettavasti järvet ovat kuitenkin uhanalaisia. Ilmastonmuutos, saasteet ja muut tekijät uhkaavat järvien hyvinvointia. On tärkeää, että teemme kaiken voitavamme suojellaksemme vesistöjä. Voimme tehdä tämän esimerkiksi vähentämällä saasteita, säästämällä vettä ja suojelemalla luontoa.

Järvien kauneus

Järvet ovat kauniita paikkoja. Ne tarjoavat monia mahdollisuuksia virkistäytymiseen ja rentoutumiseen. Olemme ehkä jokainen käyneet järvellä, suosittelen lämpimästi tekemään niin mahdollisimman usein. Jos on joku joka ei ole koskaan käynyt mato-ongella, se kannattaa tehdä, se on jokaisen oikeus.

Järvien merkitys meille

Järvet ovat tärkeitä suomalaisille monesta syystä. Ne ovat paikka, jossa ihmiset voivat rentoutua ja nauttia luonnosta. Järvet ovat myös tärkeitä suomalaisen kulttuurin osana. Monet suomalaiset perinteet ja tarinat liittyvät järviin.

Aivoista huolehtiminen:

Aivomme ovat kehon monimutkaisin elin, ja niiden hyvinvointi vaikuttaa suoraan elämänlaatuumme. Onneksi on monia tapoja edistää yksinkertaisin tavoin aivojen hyvinvointia. Tämän esseessä tarkoituksena on esitellä tutkimuksiin perustuvia helppoja menetelmiä, joilla aivomme pysyisivät virkeinä ja toiminnassa mahdollisimman pitkään.

Liikunta ja ravinto ovat aivojen terveyden kaksi kulmakiveä. Säännöllinen liikunta, erityisesti aerobinen harjoittelu, lisää verenkiertoa aivoihin ja stimuloi uusien hermosolujen syntyä. Terveellinen ruokavalio, jossa on runsaasti vihreitä vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja muita antioksidanttipitoisia ruokia, ravitsee aivoja ja suojaa niitä haitalliselta stressiltä. Riittävä veden juonti on myös tärkeää, sillä aivot koostuvat enimmäkseen vedestä.

Henkinen hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin fyysinen terveys. Meditaatio ja jooga ovat tehokkaita tapoja vähentää stressiä ja edistää rentoutumista. Stressi on yksi suurimmista uhkista aivojen terveydelle, koska se voi vahingoittaa aivosoluja ja heikentää muistia. Unen merkitystä ei voi aliarvioida, sillä riittävä uni on välttämätöntä aivojen palautumiselle, ja sen puute voi vaikeuttaa keskittymistä ja heikentää muistia.

Aivojen virkeydelle on myös tärkeää harjoittaa aivoja. Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan, uusien asioiden oppiminen ja erilaisten ongelmien ratkaiseminen stimuloivat aivoja ja pitävät ne terävinä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että aivojen terveys on moniulotteinen käsite, joka vaatii huolehtimista sekä fyysisestä että henkisestä hyvinvoinnista. Terveet elämäntavat, kuten säännöllinen liikunta, terveellinen ruokavalio, riittävä uni ja stressinhallinta, ovat ratkaisevia aivojen terveyden ylläpitämisessä.

Kuten Niilo Tarvajärvi aikoinaan radion ”Aamukahvi” ohjelmassaan muistutti: Ylös ulos ja lenkille!

Aistien aarrejahti

Mene minne tahansa, vaikka sienimetsään. Avaa aistisi ja anna luonnon kutsua. Katso, kuinka auringonsäteet kuultavat lehtien läpi, kuuntele metsän ääniä, tuulen huminaa, haista kostean maan tuoksu ja tunne sammalen pehmeys. Maista pihlajanmarjan kirpeä mehu ja tunne kuusen pihkainen ja karhea kuori sormillasi.

Olet kuin aarrejahdissa, mutta etsit aarteita, joita ei voi ostaa rahalla. Nämä aarteet ovat muistoja, tuntemuksia ja havaintoja, jotka täyttävät mielesi ja sydämesi.

Muista tallentaa kaikki kokemasi tieto. Ota videoita, valokuvia ja kirjoita havaintoja muistikirjaan tai tallenna niitä puhelimesi äänitallentimella. Kun palaat metsästä, järjestä keräämäsi aineisto ja arkistoi kooste huolellisesti. Tällä tavalla sinulla on aina mahdollisuus palata näihin muistoihin ja elää ne uudelleen. 

Kesän loppupuolella metsä löytyy myös tuoretta lähiruokaa. Kerää marjat ja sienet koriin, säilö talvenkin varalle. 

Luonto on täynnä ihmeitä, jotka odottavat löytäjäänsä. Joten lähde ulos rannalle tai metsään, avaa aistisi ja anna luonnon kiehtoa sinut! Kaikkialla on paikkoja, jossa voimme oppia jotain uutta luonnosta, itsestämme ja maailmasta.

Valmistusajassa on makujen salaisuus

Hitaasti kypsytetty ruoka on kuin elämä itse. Molemmat vaativat aikaa, kärsivällisyyttä ja oikean lämpötilan. Kun annat asioiden/ruuan kypsyä hitaasti, lopputulos on usein yllättävän maukas. Kiireessä valmistettu ateria on usein mietoa -mautonta, kuten muutkin elämän kiireiset vaiheet. Ehkä hitaus on todellista luksusta nyky-yhteiskunnassa. Miksi kiirehtiä läpi elämän, koska kiire kuluttaa turhaan energiaa ja hermoja?

Tarvitsemme ruokaa ja juomaa joka päivä, mutta miksi kiirehtiä ruoan kanssa? Laita muhennos uuniin kiehumaan, jotta sinulla on aikaa tehdä kaikkea muuta - lukea sanomalehteä, miettiä kuinka tehdä maailmasta parempi paikka tai jopa tanssia tangoa. Yksi asia on varma, ruoka on valmista uunissa, ja sinä aikana voit tehdä mitä tahansa muuta. Huomisenkin ruoka on valmis lämmitettäväksi.

Meillä kaikilla on kodissamme tärkeitä laitteita, joista monet ovat vajaakäytössä. Kesän lopun lähestyessä mieti mitä laitat pakastimeen, onko hyötykasvikuivuri unohtunut kaappiin vai milloin tuoremehulinkoa on viimeksi käytetty.

Tuntuu siltä, ​​että meillä on aina kiire keittiössä, ehkä muuallakin, mutta miksi se on niin? Ehkä on aika katsoa kunnolla peiliin.

Sattuman siivittämiä lukukokemuksia

Olen aina ollut sitä mieltä, että parhaat löydöt tehdään sattumalta. Tämä pätee erityisesti kirjojen valintaan. Kirjakaupan hyllyn silmäily, kirjastoon eksyminen tai kirpputorin kirjalaarit voivat olla kuin aarrejahtia. Silmä selailee kirjan kansia ja sisällysluetteloa, sormet tunnustelevat paperia, ja mielikuvitus alkaa lentää. Mutta entäpä silloin, kun inspiraatio on hukassa ja mikään ei tunnu kiinnostavan?

Olen kehittänyt oman, hieman ehkä epätavallisen menetelmän miten löytää seuraava lukukokemus. Se on kuin kirjallinen Tinder-versio: selailen kirjoja tai kuuntelen äänikirjaa muutaman sivun tai kappaleen kerralla. Jos tarina ei heti nappaa, siirryn seuraavaan kirjaan. Ajatus on yksinkertainen: jos kirja ei heti herätä uteliaisuutta, on epätodennäköistä, että se myöhemminkään sytyttäisi lukuhalun.

Tämä menetelmä on osoittautunut tehokkaaksi. Se on kuin arpapeliä, jossa voi voittaa unohtumattomia lukuelämyksiä. Olen löytänyt tämän menetelmän avulla kirjoja, joista en olisi koskaan muuten kuullutkaan. Olen myös huomannut, että sattumanvarainen valinta voi johtaa täysin odottamattomiin genreihin ja aiheisiin.

Mutta miksi tämä menetelmä toimii? Ehkä se on jotain tekemistä ihmismielen uteliaisuuden kanssa. Kun emme tiedä, mitä seuraavaksi tulee, olemme valmiimpia ottamaan vastaan uusia ideoita ja näkökulmia. Ehkä se on myös tapa vapautua odotuksista ja ennakkoluuloista.

Jos siis etsit seuraavaa lukukokemusta, kokeilepa tätä menetelmää. Se voi olla juuri se oivallus, jota tarvitset. Ja muista, että parhaat tarinat löytyvät usein sieltä, mistä niitä vähiten odottaa.

Aikaa on

Mitä ihmettä on aika?" Kysyin sitä Uskolta, jolla on yleensä vastaukset kaikkeen. Jotenkin hän selitti sen minulle seuraavasti, sanoen lukeneensa jostain:

- Teorian mukaan universumi luotiin noin 13,8 miljardia vuotta sitten. Universumin oletetaan olevan samanlainen suuressa mittakaavassa koko kosmoksessa. Ajan kulumista universumissa edustaa taustasäteily, keskilämpötila tai aallonpituuden muutos, joka ei riipu minkään havainnoinnin tilasta. Vastaavasti Maan iän määrittämiseen käytetyt ilmiöt, kuten Maan pyöriminen ja kiertorata auringon ympäri sekä kuun kiertorata, eivät ole pysyneet muuttumattomina aikojen kuluessa. Aika suhteellinen käsitys aika on!

Olen aina ollut hieman hidas ymmärtämään näitä tieteellisiä selityksiä. Minulle aika on lähinnä sitä, että kahvi jäähtyy liian nopeasti ja ruoka palaa pannulla. Tai siitä, että lapset vanhenevat nopeasti. Muistan kun olin nuori koulupoika, kesäloma tuntui kestävän ikuisuuden. Nyt on koko tämä kesä mennyt siivillä. Ehkä se johtuu vain siitä, että kun ikää tulee, kaikki tapahtuu nopeammin. Tai ehkä se vain minusta näyttää siltä.

Aika on kuin kissa, joka tekee, ihan aina mitä haluaa. Kun sitä haluat paijata, se pakenee. Mutta kun aikaa on liikaa, se tuntuu odottaessa liukuvan sormien läpi hitaasti, kuin hiekka tiimalasissa. Aika on myös kuin adventtikalenteri: alussa päivät näyttävät alussa kestävän ikuisesti, mutta joulun lähestyessä ne kuluvat yhä nopeammin. Ehkä on totta, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Tai ehkä se on vain tunne, joka meillä kaikilla on.

Aikaisemmin aikaa mitattiin monella eri tavalla, tiimalasi oli varsin mielenkiintoinen, ainakin lyhyitä ajanjaksoja (tunnin) sillä voi mitata, kun hiekka valuu hitaasti alas.

Minulla on hyvä kello, joka lakkasi aikaa näyttämästä. Se on paristokäyttöinen kello. Uuden akun ostamisen sijaan sain automaattisen kellon, joka ei tarvitse paristoa ja jota ei tarvitse vetää. Se toimii, vaikka se saattaa hieman jätättää, mutta voin säätää sen oikeaan aikaan kerran kuukaudessa. Ajan ymmärtäminen on melko vaikeaa. Se vain menee ohi, mutta onneksi sitä on ollut riittävästi.

Aika on myös kuin vanha ystävä, joka on aina ollut vierellämme. Se muuttaa meitä, mutta se on silti osa meitä. Aika on lahja, jota meillä on sittenkin vain rajallinen määrä, joten on tärkeää käyttää se viisaasti. Ehkä tärkeintä ei ole se, kuinka paljon aikaa meillä on, vaan se, mitä pystymme tekemään sillä.

Kohteliaisuuden turvatyyny

 – Pehmeä laskeutuminen

”Kohteliaisuus on kuin ilmatyyny. Se saattaa olla tyhjää täynnä, mutta se vaimentaa mukavasti elämän kolhaisut.” -Samuel Johnson

Olemme kaikki kokeneet sen, kun joku sanoo meille jotain niin ystävällistä, että se lämmittää sydäntämme koko päivän. Se voi olla pieni kiitos, vilpitön kohteliaisuus tai pelkkä hyvä päivän tervehdys. Nämä tilanteet muistuttavat meitä siitä, kuinka paljon pienikin ystävällinen teko voi tarkoittaa. Samuel Johnsonin vertaus, että kohteliaisuus on kuin ilmatyyny, vangitsee tämän ajatuksen täydellisesti.

Aivan kuten turvatyyny suojaa meitä törmäyksen vaikutuksilta, kohteliaisuus myös pehmentää elämän arvaamattomien tapahtumien iskuja. Kun joku kohtelee meitä ystävällisesti, tunnemme olevamme arvostettuja ja hyväksyttyjä. Tämä puolestaan ​​lisää hyvinvointiamme ja vahvistaa sosiaalisia suhteitamme. Valitettavasti nykypäivän kiireisessä maailmassa kohteliaisuus voi helposti jäädä taka-alalle. Kiire, stressi ja jatkuva yhteydenpito saa meidät unohtamaan hyvä tapoja. Sosiaalinen media on tuonut uusia haasteita, sillä nimettömyys voi rohkaista ihmisiä käyttäytymään verkossa melko töykeästi.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että kohteliaisuus on edelleen jopa tärkeämpää, kuin koskaan. Se on kuin pieni siemen, joka voi kasvaa suureksi puuksi ja luoda varjoisan ja miellyttävän tilan ympärillemme. Kun olemme kohteliaita muita kohtaan, luomme ketjureaktion, joka leviää ympärillemme. Yksi kohtelias ele voi innostaa muita käyttäytymään samalla tavalla.

Joten miten voimme lisätä kohteliaisuutta jokapäiväisessä elämässämme? Se voisi alkaa pienistä teoista, kuten muiden kiittämisestä, kärsivällisestä kuuntelemisesta ja taikasanojen kuten kiitos tai ole hyvä! Oven pitäminen auki jollekin, joka tulee samaan aikaan sisään. Voisimme myös yrittää nähdä asiat toisen näkökulmasta ja olla empaattisia.

Kohteliaisuus ei ole vain asia, jota opetamme lapsillemme, vaan se on myös tapa elää. Kun kohteliaisuus on osa arjen kanssakäymistä, luomme ympärillemme positiivisen ja myötätuntoisen ilmapiirin. Ja ehkä juuri sitä maailma tarvitsee.

Muutos

— Niin kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää...

Kuten vanha sanonta kuuluu, muutos on ainoa vakio universumissa. Näyttää siltä, ​​​​että tämä tiedettiin jo muinaisina aikoina, vaikka sen muuttumista ei huomaa. Se mikä oli hetki sitten, ei ole enää sama nyt! Vielä hetki sitten satoi ukkospilvestä, mutta nyt aurinko paistaa. Muutos voi tapahtua silmänräpäyksessä. Muutos on myös kasvua, sillä sateisen elokuun aikana sienet nousevat nopeasti maasta, ikään kuin...

Muutokset voivat herättää vastustusta, jopa pelkoa, mutta kun niitä lähestyy realistisesti, niiden vastustaminen on turhaa. Myös ihmisen ikä nousee silmänräpäyksessä, etkä välttämättä huomaa muutosta heti. Kun katsot kuvia itsestäsi kymmenen vuoden takaa, huomaat varmasti tapahtuneet muutokset. Näin muutokset tapahtuvat ja vaikuttavat siihen, kuka olen. Muistan kuinka olin ryhmän nuorin töissä, ja sitten minusta tuli hyvin nopeasti vanhin ennen eläkeikää.

Yhteiskunta muuttuu: eduskunta valitaan neljän vuoden välein ja presidentinvaalit ovat kuuden vuoden välein. Presidentti voidaan valita uudelleen, joten hän voi jatkaa, jos hänen ensimmäinen kautensa on tyydyttänyt kansaa. Muutoin politiikka on jatkuvaa muutosta! Kohta nousee arvonlisävero 1,5%!

1950 luvulta MB 170

Tekniikassa muutoksia on helposti havaittavissa, sillä kun synnyin, sähkö oli maaseudulla vielä harvinaista, eikä joka kodissa ollut autoa. Jos puhelin oli, se oli iso kaappi seinällä. Taskulaskin, joka alkoi yleistyä 1970-luvulla, painoi puoli kiloa. Nyt sähköautot ovat yleistymässä, sillä niiden teho on satoja hevosvoimia ja kiihtyvyys nollasta sataan alle 5 sekuntia.

Luonnossa muutos on jatkuva prosessi. Ihmiset voivat kiistellä ilmastonmuutoksesta, mutta jos vähänkään kiinnittää tilanteeseen huomiota, muutoksen kyllä huomaa.

Ihmissuhteemme muuttuvat, kun nuoret kasvavat aikuisiksi ja vanhimmat, joskus jopa nuoria, kuolee.

Asenteemme ovat varsin itsepäisiä, sillä kieltäydymme muuttamasta kahta asiaa, joista toinen on "Turun sinappi". Joskus jopa asenne voidaan vaihtaa, kuten vanhat sukat. Tottumukset vaihtuvat hitaasti, koska pidämme niistä kiinni. "Poisoppiminen" on vaikeaa ja epämiellyttävää. Usein joudumme kuitenkin joudumme luopumaan totutusta.

Mietin, millaista elämä olisi, jos muutoksia ei tapahtuisi, ja eläisin edelleen sodanjälkeistä aikaa 1940-luvulla?

Luovuus – onko se oikeasti lahja vai vain hyvä tekosyy sössiä?

Olen aina ihmetellyt sitä, miten jotkut ihmiset saavat aikaan kaikkein mielikuvituksellisempia ideoita. Maalaavat seinille parrakkaita kissoja, kirjoittavat runoja jääkaapin ovista tai keksivät uusia tapoja sitoa kengännauhat. Heitä kutsutaan luoviksi. Mutta onko luovuus oikeasti jokin lahja, jonka jotkut saavat syntymälahjaksi, vai onko se vain hyvä tekosyy sössiä?

Ehkä luovuus on vähän kuin mauste, muuten yksinkertaiseen kaalisoppaan. Liikaa on liikaa, mutta ilman sitä ruoka on mautonta. Liian luova ihminen saattaa päätyä rakentamaan taloa vanhoista merikonteista tai leikkaamaan hiukset pois, mutta ilman ripausta luovuutta maailma olisi aika pliisu. Olen itsekin yrittänyt kehittää luovuutta. Olen osallistunut erilaisiin kursseihin ja lukenut kirjoja, joissa on opetettu tekemään taidetta tyhjästä tai kirjoittamaan haiku-runoja valokuvista. En ole vielä päässyt näyttelyihin, mutta olen oppinut yhden tärkeän asian: luovuus vaatii rohkeutta. Rohkeutta tehdä virheitä, rohkeutta erottua joukosta ja rohkeutta uskoa omiin hulluihin ideoihinsa! 

Karhukivi

Siksi olen tutustunut Scamper-menetelmäänkin. Ehkäpä luovuus ei olekaan niin paljon kyvystä keksiä uusia ideoita, vaan kyvystä uskoa niihin. Ja ehkäpä se on ihan hyvä, että me kaikki emme ole yhtä luovia. Muuten maailma olisi täynnä parrakkaita kissoja tai vihreätukkaisia ihmisiä, eikä kukaan enää tietäisi, mikä on normaalia.

Vakavammin puhuen, luovuus on tärkeä osa jokaisen elämää. Se auttaa meitä ratkaisemaan ongelmia, kehittämään itseämme ja näkemään maailmaa lateraalisemmin, uusin silmin. Vaikka en olekaan mikään taiteilija, olen oppinut, että jokainen meistä voi olla luova omalla tavallaan. Riittää, kun uskaltaa kokeilla ja tehdä asioita vähän eri tavalla.

Mitä mieltä sinä olet?
Onko luovuus siunaus vai kirous? Jaa omat ajatuksesi kommenttikentässä!

Automatiikka auttaa, mutta kuvaaja päättää!

Nikon Z6 II

Minun kamerani ei osaa ajatella puolestani, joten valitsen kuvaustilan, joka toimii kuten minä kuvaajana haluan. 

Kameroissa on täysautomaattinen kuvaus tila, joka asettaa arvot ilman kuvaajan tekemiä valintoja. Se voi toimia hyvin, mutta oikea valotus vaihtelee, eikä kameran automatiikka aina osaa valita kaikkia kuvaajan haluamia asetuksia.

Näin saat helposti haluamasi kuvan.

1. Pysäytä liike lyhyellä suljinajalla (S)
2. Sumenna tausta suurella aukolla (A)
3. ISO herkkyys voidaan valita automaattisesti
4. Manuaalisilla asetuksilla saa halutun tuloksen

Kuva ei ole hyvä jos tausta on tarkka, mutta pääkohde epäterävä, esimerkiksi lentävä lintu, on pitkän valotusajan vuoksi epäterävä. Kameran automatiikka ei ymmärrä, että nopean liikkeen pysäyttäminen vaatii lyhyen suljinajan.

(S) Valotusajan esivalinta, kun kuvaat nopeatempoisia tilanteita, kuten liikenteessä olevia autoja tai urheilua, saat parhaat tulokset. Voit asettaa sopivan suljinajan, kuten 1/1000 sekuntia. Aukko ja ISO-arvo säätyvät automaattisesti oikein. 

(A) Aukon esivalinta. Pitkällä suljinajalla voit sumentaa liikettä esimerkiksi saat veden näyttämään "pehmeältä" ja sileältä. Aukon esivalinta asetuksella, päätät aukon.  Valotusaika ja ISO-arvo säätyvät automaattisesti oikein.

Käytän pääasiassa Nikon kameroissa (A) tai (S) kuvaustilaa, joskus myös (M), mutta (AUTO) tilaa vain hyvin harvoin. 

Säästäminen tai shoppailu - se on vasta alkua!

SCAMPER-menetelmä on näppärä työkalu, jolla voi muuttaa olemassa olevia ideoita tai tuotteita. Sovelletaanpa sitä tähän klassiseen kysymykseen: säästökauppa vai ruokakauppa?

Korvaava: Entä jos vaihtaisimme ruokakaupan käytetyn tavaran kauppaan ja kirpparin ruokakauppaan? Voisimme ostaa vanhoja vaatteita kiloittain ja torilta porkkanoita. Kuvittele, että löydät parhaat avokadot kirpputorilta tai vanhat lenkkarit ruokakaupasta!

Yhdistä: Mikset yhdistäisi näitä kahta? Säästökauppa, joka myy sekä käytettyjä tavaroita että tuoretta ruokaa. Tai ruokakauppa, jossa on oma säästökauppa, jossa voit vaihtaa vanhat ruoanlaittovälineet uusiin lusikoihin.

Muuta: ​​Voisimmeko mukauttaa ruokakaupan säästökaupan käsitettä? Esimerkiksi tuotteille uuden elämän antaminen tee-se-itse-pajoissa. Tai ruoanlaitto tuntien järjestäminen kirpputorikaupassa käyttämällä markkinoiden ylijäämiä.

Lisää: Entä jos muuttaisimme ostoslistamme kokonaan? Sen sijaan, että ostaisimme aina samoja tuotteita, voisimme kokeilla uusia reseptejä ja etsiä raaka-aineita toreilta. Tai ostaa vain vaatteita, jotka sopivat valmistamamme lounaan kanssa.

Toiseen käyttöön: Voisimmeko käyttää ostoksia täysin uusilla tavoilla? Esimerkiksi vanhojen vaatteiden kompostointi salaatin kasvatusta varten tai tyhjien purkkien koristelu kynttilänjaloiksi.

Eliminoi: Mitä jos poistaisimme rahan käytön kokonaan? Voisimme vaihtaa tavaroita keskenään tai tarjota vanhoja vaatteita vastineeksi päivittäistavaroista.

Käänteinen: Entä jos myymme ruokaa kirpputorikaupasta ja ostaisimme vaatteet ruokakaupasta? Tai jos kasvattaisimme itse vihanneksia ja myymme ylijäämät kirpputorilla.

Johtopäätös:
SCAMPER-menetelmä on tapa haastaa normit ja puhaltaa uutta elämää arjen rutiineihin. Ollaan luovia ja nokkelia!
Vastaus siihen, onko sillä väliä, teetkö ostoksia käytetystä tavarasta vai ruokakaupasta, kaikki riippuu siitä, kuinka luovasti suhtaudut asiaan! Ovatko supermarketit jo lähestymässä tätä konseptia? 

Taidot, tahto ja tulokset

Olemmeko me ihmisinä viime kädessä vain taitojen, tahtomme ja asenteemme summa? Filosofit ovat muinaisista ajoista lähtien pohtineet ihmisen olemusta, mutta yksinkertaisessa arjessa tämä kolmikko esiintyy usein menestyksen ratkaisevana tekijänä.

Taito on työkalupakki, jonka olemme rakentaneet itsellemme vuosien varrella. Juuri asiantuntemus mahdollistaa tietyn tehtävän suorittamisen. Pelkkä taito ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös motivaatiota, syvää halua saavuttaa jotain. Se kipinä, joka sytyttää meidät toimimaan ja pyrkimään tulokseen.

Asenne puolestaan ​​on kuin voiteluaine, joka helpottaa matkaa kohti tavoitteita. Positiivinen asenne auttaa jaksamaan, vaikka asiat eivät menekään suunnitellusti. Se on uskoa omiin kykyihimme ja kykyä nähdä takaiskut mahdollisuuksina.

Kuulemme usein sanottavan, että "taivas on rajana". Mutta onko se todella totta? Ehkä kysymys on enemmän siitä, kuinka korkealle olemme valmiita kiipeämään. Rajamme ovat usein enemmän mielessämme kuin todellisuudessa.

Jos haluamme saavuttaa jotain merkittävää, meidän on yhdistettävä taitomme, motivaatio ja positiivinen asenne. Meidän on uskallettava astua pois mukavuusalueelta ja riskejä ottaen. Ja ennen kaikkea meidän on uskottava itseemme.

Mutta entä jos meillä ei ole kaikkia tarvittavia taitoja? Onko sitten turhaa edes yrittää? Ei ollenkaan, sillä taitoja voidaan oppia, tietoa voidaan hankkia ja motivaatiota voidaan vaalia. Asenne on kuitenkin se, mikä meissä asuu. Ne ovat päätöksiä, joita teemme joka päivä.

Viime kädessä on meistä kiinni, mitä tuloksia saavutamme. Olivat tavoitteemme suuret tai pienet, tärkeintä on, että olemme oppineet ja kasvaneet matkan varrella. Ja mikä parasta, matka on aina mielenkiintoinen.

Voimmeko oppia lisää?

• Taito, motivaatio ja asenne ovat kolme keskeistä tekijää elämässä.
• Pelkkä taito ei riitä; halu ja usko kykyihimme ovat myös välttämättömiä.
• Asenne on päätös tehdä tuloksia.

Pilvien katoaminen ja ilmaston muutos

Sininen on taivas,

Siniset on silmänsä sen.

Siniset on järvet,

Sinisyyttä heijastaen.

Valkoinen on hanki,

Valkoiset on yöt kesien,

Valkoiset on pilvet,

Lampaat nuo taivaan sinisen.

Jukka Kuoppamäen "Sininen ja valkoinen" on ollut vuosikymmenien ajan suomalaisille rakas laulu, joka maalaa kuvan kotimaamme luonnosta ja kauneudesta. Laulun sanat, jotka kertovat taivaan sinisyydestä ja pilvien valkoisuudesta, ovat kauneutensa vuoksi jääneet monien mieliin. Mutta nyt kun uutiset kertovat pilvien vähentymisestä Itämerellä, nämä tutut sanat saavat aivan uuden suuremman merkityksen.

Pilvet – enemmän kuin vain kaunis näky

Pilvet eivät ole pelkästään maalauksellinen kaunis taivas, vaan ne ovat olennainen osa maapallon ilmastojärjestelmää. Ne säätelevät vuoden, niin kesän, kuin talvenkin lämpötilaa, ne vaikuttavat sademääriin ja suojaavat elämää auringon ultraviolettisäteilyltä. Pilvien väheneminen merkitsee paljon muutakin kuin vain muutosta näkemässämme taivaassa. Pilvien väheneminen on merkki suuremmista muutoksista maapallon ilmastossa.

Ilmaston muutos – uhka joka koskettaa meitä kaikkia
Ilmaston muutos on yksi aikamme suurimmista haasteista. Sen vaikutukset näkyvät jo nyt kaikkialla maailmassa. Äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät, merien pinnat nousevat ja luonnon monimuotoisuus köyhtyy. Pilvien väheneminen on vain yksi esimerkki ilmastonmuutoksen moninaisista vaikutuksista.

Mitä me voimme tehdä?
On tärkeää ymmärtää, että ilmastonmuutos on maapallon ongelma, joka vaatii globaaleja ratkaisuja. Jokainen meistä voi kuitenkin omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, miten ilmastonmuutos etenee. Pienetkin teot, kuten energian säästäminen, kaikenlaisen kulutuksen vähentäminen ja kestävien kulutustottumusten omaksuminen, voivat yhdessä tehdä suuren eron.

Toivo paremmasta tulevaisuudesta
Vaikka tilanne näyttää joskus synkältä, on tärkeää pitää mielessä, että meillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen. Kehitämme jatkuvasti uusia teknologioita ja ratkaisuja, jotka auttavat meitä vähentämään päästöjä ja sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Jukka Kuoppamäen laulun sanat muistuttavat meitä luonnon kauneudesta ja hauraudesta. Kun seuraavan kerran katselemme taivaalle, voisimme hetkeksi pysähtyä miettimään, miten voimme suojella tätä kaunista planeettaamme tuleville sukupolville.

Kysymyksiä pohdittavaksi:

1. Mitä muita muutoksia olet huomannut luonnossa?
2. Miten ilmastonmuutos vaikuttaa sinuun ja ympäristöösi?
3. Mitä konkreettisia tekoja me voisimme tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Mikä on SCAMPER?

Scamper on lyhenne sanoista Korvaa, Yhdistä, Mukauta, Muokkaa, Laita toiseen käyttöön, Eliminoi, Käännä. Se on luova ajattelun tekniikka, joka auttaa kehittämään uusia ideoita ja ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Scamper-menetelmä kannustaa miettimään asioita uusista näkökulmista ja yhdistämään eri elementtejä.

Miten Scamper toimii?
Scamper-menetelmässä jokainen kirjaimella alkava kysymys käsitellään.

1. Substitute: Korvaa. Mitä voisit korvata? Mitkä osat voisi vaihtaa toisiin?
2. Combine: Yhdistä. Mitä voisit yhdistää? Mitkä kaksi asiaa voisi yhdistää uudeksi kokonaisuudeksi?
3. Adapt: Muuta. Miten voisit muuttaa tätä? Miten voisit soveltaa tätä toiseen käyttöön?
4. Modify: Muokkaa. Mitä voisit muokata? Miten voisit tehdä tästä suuremman/pienemmän/voimakkaamman?
5. Put to another use: Käytä toisin. Mihin muuhun tätä voisi käyttää? Mitkä ovat tämän tuotteen muut käyttömahdollisuudet?
6. Eliminate: Poista. Mitä voisit poistaa? Mitkä osat ovat tarpeettomia? 
7. Reverse:Käännä. Mitä voisit kääntää päinvastoin? Miten voisit tehdä tämän päinvastaiseks

Scamper ajattelun edut:
Scamper auttaa voittamaan ennakkoluulot ja löytämään uusia, erilaisia ​​ratkaisuja. Stimuloi luovuutta, sillä menetelmä haastaa eri tavoin ajatteluun ja erilaisten käsitteiden yhdistämisen. Sillä voi ratkaista ongelmia. Scamper auttaa löytämään uusia näkökulmia asioihin ja kehittämään niihin tehokkaampia ratkaisuja. Scamper on työkalu ryhmätyöskentelyyn, koska se rohkaisee kaikkia osallistujia tuomaan ideansa pöytään, mutta se on hyödyllinen meille jokaiselle sillä Scamper-menetelmää voidaan käyttää kaikissa tilanteissa.

Esimerkiksi nämä viisi pointtia:

• Tarinoiden suunnittelu
• Ongelmanratkaisu
• Palvelun suunnittelu
• Markkinointi
• Erilaisten ideoiden kehittäminen

Ole avoin, älä rajoita itseäsi nopeasti, vaan anna ajatusten virrata, joten kokeile!

Toinen korva kuuro, mutta mieli auki

Minulla ja vaimolla on tänään lounastapaaminen Eerikin kanssa kello kahdentoista aikaan", näin kerroin Uskolle. "On vaan pieni ongelma, sillä kuulokojeeni oikean puolen laite on ihan mykkä, vaikka eilen se toimi.

Usko tuumasi, että eihän se nyt ihan mahdoton tilanne ole. "Tokkopa hätä on tämän näköinen", hän lohdutteli. Mutta minä olin tois korvainen koko lounaan ajan. Ravintolan hälinä häiritsi aivan perkuleesti, ja keskustelu Eerikin kanssa oli vähän niin ja näin. No, ei siinä mitään, ruoka oli ainakin hyvää. Kaikki muut aistit toimivat, vaikka toinen korva olikin mykkä, eli olin puolikuuro.

Lounaan jälkeen iltapäivällä Usko muistutti minua, että milloin olinkaan viimeksi vaihtanut vahasuojat kuulokojeisiin? Enpä ollut muistanutkaan niitä vaihtaa. "Vaihda ne nyt, ja jos se ei auta, niin sitten sinun pitää hakea ammattiapua", hän neuvoi.

Jännitti hieman, että voisiko nuo pienet vahasuojat korjata ongelman. Vaihdoin ne molempiin korvakappaleisiin. Ja sehän oli siinä! Nyt kuulin taas molemmilla korvilla, ihan kuin eilenkin. Kumma juttu, että vain pieni tukos vahasuojassa saa koko kuulokojeen menettämään äänensä.

Opin, että:

• Vaikka toinen korva olisi mykkä, voi silti nauttia hyvästä ruoasta ja seurasta.
• Vahasuojien vaihto pitää muistaa tehdä 
• Joskus yksinkertaiset asiat, kuten tukkeutunut vahasuoja, voivat aiheuttaa suuria ongelmia.
• Onneksi elämässä on myös pieniä voittoja, kuten se, että minulla on kuulokojeet jotka toimivat taas normaalisti.

Pihlaja – Suomen kansallisaarre

Pihlaja (Sorbus aucuparia) on monella tapaa merkittävä puu suomalaisessa luonnossa, pihoilla ja kulttuurissa. Se on paitsi kaunis koristepuu, myös tärkeä osa monia perinteitä ja tarinoita.

Punainen symboli
Pihlajan syksyn punaiset marjat ovat ehkä tunnetuin piirre. Ne eivät ainoastaan ole kauniita katsella, vaan myös tärkeä ravinnonlähde linnuille ja ihmisille. Marjoista valmistettu hyytelö on meille monille tuttu lapsuudesta saakka.

Kansanperinteessä kunnioitettu puu
Pihlaja on pitkään ollut tärkeä osa suomalaista kansanperinnettä. Sitä on pidetty pyhänä puuna ja uskottu sen tuovan suojaa pahoilta voimilta. Pihlajan uskottiin suojelevan taloa esimerkiksi salamaniskuilta, sitä on  käytetty myös uhripuuna.

Kaunis kaikkina vuodenaikoina
Pihlaja on kaunis puu ympäri vuoden. Keväällä se kukkii valkoisin, tuoksuvin kukin houkutellen pölyttäjiä. Kesällä puu on vihreä ja lehdet ovat kauniin muotoiset. Syksyllä puu loistaa punaisin marjoin ja lehtien värit muuttuvat kauniin keltaisiksi ja punertaviksi. Talvella se on huurteisin marjoineen tilhien suosikki.

Vuoden puu 1994
Pihlajan merkitys tunnustetaan myös virallisesti. Vuonna 1994 pihlaja valittiin vuoden puuksi Suomessa. Tämä kertoo siitä, kuinka tärkeä osa pihlaja on suomalaista luontoa ja kulttuuria. Voidaan todeta, että pihlaja on paljon muutakin kuin vain kaunis puu. Se on symboli, joka yhdistää meidät luontoon, perinteisiin ja historiaan.

Pihlajanmarjat ovat erittäin C-vitamiini rikkaita. Tämä tekee niistä arvokkaan lisän ruokavalioon, erityisesti talvella. Marjat sisältävät myös muita tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten A-vitamiinia, karoteenia, kaliumia ja kalsiumia. Pihlajanmarjoista voi valmistaa mehua, hilloa, hyytelöä, siideriä, likööriä tai kotiviiniä. Marjat sopivat myös pöydän koristeeksi ja erilaisiin leivonnaisiin ja jälkiruokiin. Tuoreet marjat ovat maultaan hieman kitkeriä, mutta pakastaminen tai keittäminen vähentää kitkeryyttä. Nuoria pihlajan lehtiä voi käyttää salaateissa tai yrttimausteena.

Pihlajasta kertovat iskelmät?
Koska pihlaja on syvään juurtunut suomalaiseen kulttuuriin ja se näkyy myös musiikissa. Vaikka pihlajasta kertovia hittikappaleita ei välttämättä löydykään, se on usein mainittu kuvailuissa, jotka liittyvät suomalaiseen luontoon, kauneuteen ja nostalgisiin muistoihin.

Nämä löytyvät mm. Spotifystä:

    ⦁ Suutarin tyttären pihalla    (Reino Helismaa)
    ⦁ Syyspihlajan alla               (Eino Grön)
    ⦁ Uralin pihlaja                    (Tapio Rautavaara)

Pihlaja on suomalaisille tuttu puu, joka kasvaa lähes koko maassa. Se onkin luonnollinen valinta, kun halutaan kuvailla suomalaista maisemaa ja tunnelmia. Pihlajaan liittyy paljon erilaisia kansantarinoita ja uskomuksia, jotka ovat innoittaneet monia taiteilijoita.

Aika ei vanhenna puutarha-unelmia

Oman pihamme ja puutarhan hoitoa on vähennetty siirtymällä enemmän luonnonmukaiseen pihaan. Marjapensaista ja omenapuista toki saamme satoa, mutta vihanneksia ei ole viljelty, ja isosta puutarhajyrsimestä ym. laitteista on luovuttu. Toisaalta pihalla on meille edelleen korvaamaton merkitys ja kiinnostus säilyy edelleen.
Kävimme tänään kirpputorilla, jossa sattumoisin oli pitkä rivi vanhoja Kotipuutarha lehtiä, jotka oli sidottu vuosikerroittain nahkaselkäisiksi kirjoiksi. Ostin vuoden 1994 vuosikerran!
Kolmekymmentä vuotta vanha tieto ei juurikaan ole muuttunut, joten kirja tulee meillä ahkeraan käyttöön. Siitä saattaa löytyä myös käyttökelpoisia vinkkejä. Teos on kirjahyllyssä, kuin arvoteos konsanaan ja mietin, että käynkö vielä huomenna hakemassa pari vuosikertaa lisää, vai onko se, menossa hamstrauksen puolelle, jos niitä lisää käyn ostamassa?

Vanhojen Kotipuutarha-lehtien kiehtova maailma
Muistatko Sinä sen tunteen, kun kävelet paljain jaloin nurmikolla, auringon lämmittäessä ihoa ja lintujen laulun täyttäessä tienoon? Meillä on tämä yhteys luontoon. Vaikka olemme päättäneet vähentää työtä siirtyen kohti vain vähän työllistävää, luonnonmukaista puutarhaa. Samalla olemme huomanneet, kuinka paljon iloa ja tyyneyttä tämä pihamaa tuo elämäämme. Tämä saa minut miettimään, että ehkä kaikki uusin ei olekaan aina parasta.

Ajatuksia vuosikymmenten takaisista neuvoista
Vaikka olemmekin vähentäneet viljelyä, on vanhoissa Kotipuutarha-lehdissä paljon meille hyödyllistä tietoa marjapensaiden ja omenapuiden hoidosta sekä perenna kasvatuksesta. Odotan innolla, että ehdin tarkemmin tutustumaan lehtien sisältöön. Ehkä löydän uusia vinkkejä omaan puutarhaamme. On kiehtovaa huomata, kuinka paljon voimme oppia menneisyydestä ja soveltaa sitä nyt omaan elämäämme.

Kotipuutarha lehti 1994 nahkaselkäisenä 

Ajatonta asiaa 
Puutarhanhoidon periaatteet eivät suuresti muutu vuosien varrella.

1. Vanhoista lehdistä löydän luotettavaa tietoa kasvien hoidosta, maaperän käsittelystä ja erilaisista puutarhoista.
2. Vanhoissa lehdistä voi löytää myös tietoa lajikkeista, jotka ovat vuosien saatossa unohtuneet.
3. Ehkä löydän jonkun nyt harvinaisen perennan, jota haluamme pihaan.
4. Lehtien kuvat ja jutut voivat herättää meille uusia ideoita mm. valokuvaamaan omaa puutarhaa.
5. Ehkä vanha piirustus innostaa luomaan uuden kukkapenkin tai saa kokeilemaan uusia kasvivalintoja.
6. Vanhat Kotipuutarha-lehdet kirjoina on aarreaitta, joista löytyy niin käytännöllistä tietoa kuin inspiraatiotakin. 

Aika rientää -kello käy!

Vuosikymmenet seinällä raksuttanut kello, näyttää tänään samaa aikaa kuin eilen. Se on kahdesti vuorokaudessa täysin oikeassa ajassa, koska se ei käy. Viisarit pysyvät paikallaan kuin täi tervassa. Tietysti vaihdoin siihen patterin, mutta sekään ei saa viisreita virkistymään. Kokeilen vielä kahtakin uutta paristoa, mutta kaikki on turhaa.

Kello on lahjaksi saatu ja siinä on keraamiikka taulu, joka esittää Porvoon kirkkoa. Olisi hyvä saada tämä taaskin oikeaan ja tärkeään virkaansa ajan kulumista näyttämään. Ehkä tuollainen koneisto löytyy jostain, mahdollisesti jopa kirpputorilta. Sieltä aloitan etsimään kellolle uutta sielua.

Kirpputorilta löytyi lopulta se, mitä etsin: Ostin kaksi hyvää käyvää ja tyylikästä seinäkelloa, jotka näyttävät aikaa, kuin se olisi tuossa ajat ollut. Hinta ei ollut päätä huimaava, joten päätin kokeilla onneani. En pura kelloja vaan etsin koneiston tuohon entiseen kellotauluun. Ehkä kannattaa olla kärsivällinen, sillä oikeat osat löytyvät aina lopulta tuohonkin kellotauluun, joka saa nyt olla kaapissa. .

Nykyisillä sähköisillä kelloilla ei ole sellaista viehätystä mitä muistan olleen 1940 luvulla, jolloin opettelin lukemaan roomalaisilla numeroilla olevaa punnuksista vedettävää tuvan seinäkelloa. Sen tärpästikkeli jatkoi edestakaista liikettä ilman tietoakaan sähkövirrasta. Punnukset saivat painovoiman vaikutuksesta aikarattaat pyörimään. Se oli ihmeellistä, kun kello hiljaa raksutti oikeassa ajassa. 

Nyt kelloja on jos jonkinlaisia aurinkokellosta alkaen kalliisiin Tac Hoyer ja Rolex rannekelloihin. Minä tilasin itselleni muutamia viikkoja sitten kiinalaisesta Temu verkkokaupasta halvan automaattisen rannekellon, jonka sain reilulla kahdella kympillä. Kello on nyt käynyt oikeassa ajassa pian kuukauden.

Kellon tarpeellisuus on hieman rajallista, sillä aikaa voi seurata tietenkin auringosta, mutta myös keittiön liedestä, mikroaaltouunista, kameroista ja kännykästä. Kello on integroituna melkein mihin vain elektronisiin laitteisiin, kun jopa lämpömittarissa voi olla kello. 

Onkimiehen ajatuksia

Ensio, jo vanha monenlaista aikaa elänyt mies. Hän seisoo välillä, istuukin järven rantakivellä. Sadepisarat koskettelivat hellästi hänen kasvojaan, kun hän katseli kohon keinuntaa laineilla. Mielessään Ensio oli kulkenut monissa maailmoissa. Hän on kirjoittanut seikkailuista, jossa on ollut ritari, merillä jopa lentäjä.  Ne olivat tietenkin mielikuvituksen tuotteita, mutta nyt, tässä hiljaisessa hetkessä elokuun iltapäivänä järven rannalla, hän tunsi olevansa onnellisin juuri sellaisena kuin oli. 

Onkiminen rauhoittaa
Mielenkiintoista ja jännittävää tämä. Madot olivat hävinneet särkien suihin nopeammin kuin hän olisi osannut kuvitella. Kesä on ollut helteinen ja kuiva, eikä hyviä onkimatoja ollut helppo löytää, mutta onneksi niitä sentään on tätä reissua varten. Taas koho painui veden alle, kun ahven olisi halunnut viedä sen mukanaan. Kala oli koukussa ja sen tie kulki suoraan Ension haaviin, joka toimi kiven kolossa sumppuna. Särjet ovat taitavampia viemään madon tarttumatta koukkuun, mutta eipä niillä ollut väliä, vaikka vähiä matoja ne vintiöt kuluttivat.  

Työaika
Ne vuodet olivat hyvin mielenkiintoisia, Työpaikat vaihtuivat, ei niinkään omasta päätöksestä, mutta yritysten omistajanvaihdoksien vuoksi. Tästä syystä myös asuinpaikka vaihtui. Suurin ja vaikein, mutta myös paras asia oli työn muuttuminen Turusta Jyväskylään! Eläkeläisen elämä on vakaampaa!  Tätä kaikkea on hyvä muistella Joskus tarkemmin, hän päätteli. 

Hääpäivä
Onkija oli ajatuksissaan, vain usein toistuva kalojen nosto ja syötin vaihto, hänen ajatuksensa keskeytti.  Ajatuksen virta oli aaltoilevaa, kuin sateisen järven laineet. Viikolla on meidän hääpäivämme, siitä tulee nyt 53 vuotta, kun meidät vihittiin. Aika, miten nopeasti onkaan tultu tähän. Emme me vanhoja ole, mutta kalenteri kertoo toisin. 

Nyt onki tarttui koivun oksaan, sinne koukku jäi! 

Kädet jo alkoivat väsyä ja onkijan selkä kipeytyy, harmittaa sateen takia. Ensio keräsi kalat pois sumpusta ja valikoi vain niistä suurimmat ahvenet. Nämä valitut ahvenet päätyvät huomiseen ateriaan, mutta pienemmät hän päästää hellästi takaisin järveen kasvamaan tai haukien saaliiksi.  

Kun viimeinenkin pikkukala oli vapautettu laineille, hän kuunteli veden liplatusta, lintujen laulua ja tuulen huminaa. Tässä hetkessä kaikki oli hyvin. Ensio nojautui vaellussauvoihinsa ja sulki silmänsä tehden muutamia jooga venytyksiä hengittäen syvään, meditoiden.  Edessä oli kävely kotiin ja kalojen siivous, johon hän kyllä pyytää vaimoa avukseen. Sitten ahvenet suolaliuokseen tunniksi ehkä kahdeksi. Kalakukkoon taikina perinteisen ohjeen mukaan. Niin, jääkaapissa on siansivua, joka tarvitaan mausteeksi kalakukkoon. 

Onnea!
Tulevaa hääpäivää on jotenkin juhlistettava? Ehkä menemme lounaalle johonkin ravintolaan, ehkä pyydämme jonkun nuoremman mukaamme, sillä niin tuntuisi enemmän juhlalta, kun olisi useampi, kuin vain me kaksi?   

Rauha vallitsee, 

pikkusintit vapaaksi. 
Onni nyt tässä! 

Onni löytyy pienistä hetkistä, ajassa luonnon keskellä, jossa annan ajatusten virrata vapaasti. 

Maidosta, maasta ja ylikulutuksesta

Vanha sanonta "Parempi maassa kuin jumalattoman suussa" on herättänyt mielenkiintoni. Se on sanonta, joka on säilynyt sukupolvelta toiselle, ja sen merkitys on saattanut muuttua ajan myötä. Alkuperäinen tarina maidosta, joka kaadettiin maahan sen sijaan, että se olisi annettu köyhille, kuulostaa pahalta nykyaikana luettuna.

Mutta miksi tämä sanonta on säilynyt? Miksi ihmiset ovat halunneet toistaa sitä sukupolvelta toiselle? Ehkäpä siinä piilee jonkinlainen totuus ihmisluonnosta. Ehkäpä se kertoo meille jostain syvästä epäluulosta muita ihmisiä kohtaan, jostain pelosta siitä, että hyvät teot voivat kääntyä vastaan. Maahan kaadettu maito happanee ja alentaa maan pH arvoa, joten se voi olla hyväksi alppiruusuille pensasmustikalle tai muille happamasta maasta pitäville puutarhakasveille. Ehkä näin voisi kasvattaa sammalta pihakiven pintaan?

Toisaalta, sanonta voi myös olla osoitus siitä, kuinka helposti ihmiset voivat oikeuttaa omat itsekkäät tekonsa. Jos maitoa ei haluttu antaa köyhille, oli helpompi perustella teko sillä, että köyhät ovat jotenkin "jumalattomia" eivätkä ansaitse apua. 

Nyky-yhteiskunnassa, jossa puhutaan paljon solidaarisuudesta ja tasa-arvosta, maidon kaataminen maahan vaikuttaisi täysin käsittämättömältä teolta. Silti, voimme löytää yhtäläisyyksiä menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Ehkäpä emme enää kaada maitoa maahan, mutta tuhlaamme ruokaa valtavia määriä, samalla kun miljoonat ihmiset kärsivät nälkää. Kulutamme luonnonvaroja kohtuuttomia määriä. Keskenään vertailukelpoiset Suomen ylikulutuspäivät viime vuosilta ovat 13.4.2019, 6.4.2020, 18.4.2021, 22.4.2022 sekä 16.4.2023.

Tämä vanha sanonta haastaa pohtimaan arvojamme ja asenteita. Se muistuttaa meitä siitä, ettei hyväntekeväisyys ei aina ole helppoa, ja että meidän on valittava omien etujemme ja muiden tarpeiden välillä. Samalla se myös varoittaa siitä, kuinka helposti voimme oikeuttaa oman itsekkyytemme.

Ehkäpä sanonta "Parempi maassa kuin jumalattoman suussa" onkin enemmänkin varoitus kuin kehotus. Se varoittaa meitä siitä, että ihmisessä asuu aina myös pimeä puoli, ja että meidän on oltava jatkuvasti valppaita sen suhteen.

Mutta toisaalta, sanonta voi myös kutsua parempaan. Se voi olla kehotus siihen, että meidän on uskallettava luottaa toisiin ihmisiin ja tehdä hyvää ilman odotuksia. Ehkä se on kutsu siihen, että meidän on rakennettava yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus hyvään elämään.

Mitä sinä ajattelet tästä sanonnasta? Onko se vanhentunut, vai onko ajatuksessa jotain ajankohtaista?