Vuonna 1952 kotikylä sai sähköt. Se oli myös olympiavuosi. Olin tuolloin juuri aloittamassa kansakoulun ensimmäistä luokkaa. Yksi talo kylässä ei halunnut sähköä silloin.
He halusivat ja saivat sähkön vasta kymmenen vuoden kuluttua v. 1962. Tapahtuman kunniaksi järjestettiin juhla - koko kylän "Valojuhlat". Osallistuin tilausuuten upouudella Jawa-moottoripyörälläni juhlataloon ajellen.
Ulos katettu pitopöytä oli täynnä herkullista ruokaa, ja kaljaa oli isossa maitopystössä. Nuorena miehenä söin ja join juhlajuomaa, vähän liikaa. Pian huomasin kompastelevani, kun sahti nousi päähän ja ehkä se jopa meni jalkoihin. Ymmärtämättä käynnistin Jawan ja ajoin kotiin, joka oli kahden kilometrin päässä.
Se matka ei ollut vaikea, mutta kun pääsin kotipihalle, en saanut moottoripyörää jalalle seisomaan, se kaatui, jolloin myös minä kaaduin. Isä tuli katsomaan, mikä minua vaivaa ja tajusi, että olin humalassa. Keskustelimme elämän perusasioista, ja hän saattoi antaa minulle pienen opetuksen käyttämällä lievää fyysistä voimaa.
Se oli hyvä opetus isänkädestä, enkä ole tehnyt samanlaista virhettä tuon 62 vuotta sitten tapahtuneen hyvän opetuksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!