Niskasta kiinni

 ja ulos

Aurinko kurkistaa verhojen välistä, linnut visertävät kilpaa ja ulkona tuoksuu kevät. Mutta minä, olen kuin kello, jonka vieteri on löysällä. Sohva vetää puoleensa kuin magneetti, ja ajatus kuntosalista saa haukottelemaan. Olen huolissani, mutta olen varmaan miljoonien kohtalotoverien kaltainen!

Mutta entä jos kertoisin sinulle, että tästäkin tilanteesta on ulospääsy? Että voin vaihtaa sohvan syleilyn raikkaaseen ulkoilmaan, yhdistää auringonpaisteen ja kevyen liikunnan, soveltaa kävelylenkin, muokaten näitä päivän rutiineja. Voin löytää uusia käyttötarkoituksia energialle, poistaen vetämättömän olon ja käännän tämän velttouden voimavaraksi? Vieteri ei ole suinkaan poikki, vaikka se on vetämättä.

Nyt kuvittelen itseni seisomassa auringonpaisteessa, raikas tuuli kasvoilla, ehkä kuulen miten linnut laulavat ympärillä. Tunnen energian virtaavan suonissa, ja hymy leviää kasvoille.

Entä jos kertoisin sinulle, että voin saavuttaa tämän tunteen vain pienillä ajatuksen muutoksilla? Että voin yhdistää auringonpaisteen ja kevyen liikunnan, kävelen  ja tunnen varmasti oloni välittömästi virkeämmäksi?

Haluan tuntea itseni energisemmäksi ja elinvoimaiseksi? Haluan nauttia kauniista maaliskuun kevätsäästä ilman syyllisyyden tunnetta? Haluan jättää sohvan taakse ja lähteä seikkailuun?

Nousen ylös, avaan ensinnä ulko-oven ja hengitän syvään. Veren happisaturaatio nousee. Puen päälleni mukavat vaatteet ja lähdemme puolison kanssa ulos. Annamme auringonpaisteen lämmittää ihoa ja tuulen hyväillä kasvoja. Kävelemme tutun kevyen tunnin kestävän lenkin luonnossa. sen jälkeen, tunnemme kuinka energia virtaa suonissa ja veltto olo haihtui.

Muista, että pienetkin muutokset voivat saada aikaan suuren muutoksen. Ei pidä antaa sohvan voittaa, vaan ottamalla ohjat omiin käsiisi ja lähdimme nauttimaan elämästä! Sitten taas huomenna kuntosalille!

Vanhus mietti, onko liian myöhä,

kun unelmat painoi kuin vyöllä.

"Jos en nyt tee,

niin taidanpa jee,

vain unta nähdä, en muuta hyvää."