🚽 Öinen seikkailu:

 

Kun kurpitsa ja mehu vaihtuvat

Kirjoittaja: Unenrippeet

Eteisen puulattia tuoksuu mäntysuovalta, pihkalta ja hieman kaukaiselta. Istuuduttuaan sängyn laidalle, juuri kun puhelimen kello osoittaa 22:30, hän käynnistää kuulokkeistaan kuunteluun "Unisatuja rauhattomille aikuisille" -sarjan. Päivän sähköpostit, keskeneräiset projektit ja huolirypyt ovat poistuneet hartioilta kuin liian suuri villapaita.

Juuri sillä hetkellä Kathryn Nicolain kirjan lukijan pehmeä ääni, kuin lämmin ruskea kastike, alkaa kuvata, kuinka aurinko laskee pienen mökin yllä ja kuinka ikkunalaudalla oleva kurpitsalyhty heittää oranssia valoa omenamehu lasiin. Kuuntelija on matkalla syvään unitilaan. Hän hengittää syvään, pitkään. Voi antaa maailman vain olla, ja nukahtaa.

Mutta kesken lumoavan tarinan siitä, miten pikkuinen pikkulintu löytää juuri sopivan oksan ja asettuu nukkumaan, sielun syvimmästä sopukasta nousee ääni. Se ei ole pikkulinnun viserrystä, eikä omenamehun tyynnyttävää huminaa. Se on rakon kutsu.

Tämä arkinen tarve on karkein ja suurin mahdollinen kontrasti Nicolain lupaamaan Zen-tilaan.

Tämä on jo Kierros kaksi – kello on 00:45. Pian olisi luvassa Kierros Kolme (02:15) ja, jos onni on myötä, Viimeinen kierros ennen aamunkoittoa (04:00). Voisiko tätä enää kutsua uneksi? Eikö se ole pikemminkin maraton, toistuva kilpailu sängyn lämmön ja posliinisen pisuaarin välillä?

Hän yrittää noudattaa unihygieniaa Nicolain hengessä, luonnollisesti. Unen aika on mindfulness-periaattein. Ei sähköä, ei kirkkaita valoja, jotta melatoniini saisi jatkaa hiljaista työtään. Pimeässä kulkiessa naapurin koira saattaa haukkua, luullen häntä murtovarkaaksi, joka eteisessä  kompastui hyllyyn. Poks! Nyt ei tuoksu mäntysuopa, vaan pudonnut kynttilä. Täydellinen zen.

Kylpyhuoneessa onneksi on vain himmeä yövalo, joka heittää juuri tarpeeksi valoa, jotta näkee. Päätyö on tehty. Nyt pitäisi vain palata sänkyyn ja rentoutua.

Sänkyyn palatessa hän tuntee ärsytystä. Kuulokkeet pois. Nyt olisi vuorossa oma mielen 'Kardemumma ja Seesami' -tarina. Yritetään keskittyä uneen, kuinka suola ja sokeri sekoittuvat taikinassa juuri sopivalla tavalla, kunnes uni on täydellinen.

Mieli kuitenkin keskeyttää: ”Mutta kuinka monta lasillista vettä tuli juotua lounaan jälkeen? Onko se kaikki jo palaamassa takaisin? Onko tähän olemassa kahta teelusikallista leivinjauhetta, joka estää tämän? Entä jos se olikin se kupillinen teetä, jonka hän nautti kello 18.00? Onko tässä jo kyse siitä, että on ihminen, joka on vanha ja väsynyt?”

Nicolai lupasi, että pienet, tähdelliset asiat tuudittavat uneen. Hän ei vain maininnut, että kaikkein pienin ja säännöllisimmin toistuva asia, yötä rytmittävä rituaali, olisi se posliininen allas.

Hän päätyi siihen tulokseen, että Unisatuja ei ehkä enää pitäisikään kuunnella. Sen sijaan pitäisi kirjoittaa oma kirja ja lähettää se suoraan Nicolaille inspiraatioksi.

Sen kirjan nimi olisi: Yösatuja aktiiviselle rakolle: Tyhjentäviä tarinoita, jotka auttavat laskemaan kierroksia ja välttämään heräämisiä.

🥗 Valinnan vaikeus

ja arjen kuormitus

Olet  ehkä kokenut tunteen: seisot marketissa hyllyjen välissä valitsemassa salaatinkastiketta, ja vaihtoehtojen valtava määrä on melko lamaannuttava. Ranch, Caesar,  balsamico ym. vaihtoehdot. Huomaat, kuinka tahdonvoima ja energia hupenevat. Tämä pieni, arkinen valinta kerryttää kuormaa huomaamatta. Ilmiöllä on osuva nimikin: “valinnan ylikuormitus”. Tuntuu, että moderni elämä on jatkuva tentti, jossa jokainen vastaus on monivalinta, eikä mikään vaihtoehto tunnu täysin hyvältä.

Tuo energiavaje ja stressi liittyvät juuri vaihtoehtojen ylitarjontaan. Elämme yltäkylläisyyden aikakautta, jossa tietoa, tavaraa ja tekemistä on tarjolla enemmän kuin ihmisen mielen kapasiteetti pystyy sulattamaan. Valinnanvapaus, jota usein mainostetaan vapauden ja hyvinvoinnin mittarina, muuttuukin helposti sen vastakohdaksi: pakko, joka syö voimamme.

Onneksi ylikuormituksen vähentämiseksi on joitain kokeilemisen arvoisia, jopa huvittavan yksinkertaisia keinoja. Ne eivät vaadi joogaretriittiä tai uutta elämäntapaa, vaan pientä, taktista päätöstä rajoittaa valintoja.

Otetaan esimerkiksi se ruoka. Seisominen kaupassa nälkäisenä ja pohtiminen, mitä tänään syötäisiin, on tehokkuuden ja hyvän mielen vihollinen numero yksi. Suunnittele päivän ateriat etukäteen. Sitten kaupassa vain toteutat ostoslistaa, kuin robotti. Päätös on tehty jo rauhassa kotona. Kaupassa säästät aivotyötä, jonka voit käyttää esimerkiksi sen miettimiseen, miksi banaanit ovat nykyään aina niin vihreitä.

Sama koskee tekemistä. Jos kalenteri on täynnä kaikkea mahdollista kokeiltavaa: joogaa, pihatöitä, autonpesua, verkostoitumista. Lopputuloksena on usein, ettei saa mitään tehtyä kunnolla. Voi karsia tekemisen määrää niin, että on helppo toteuttaa ne päivän todella tärkeät toimet. Jos yrität tehdä kymmentä asiaa, teet nolla tuloksen. Jos päätät kolme asiaa, teet todennäköisesti ne kaikki. Valitse muutama asia ja hyvä, sivuuta loput.

Ja se tiedon tulva! Uutisia, podcasteja, some feedejä. Tietoa puskee silmille joka tuutista, usein negatiivisena ja ahdistavana. Ei meidän tarvitse tietää jokaisesta maailman tapahtumasta heti. Päätä: katso päivittäin yksi tai korkeintaan kaksi uutislähetystä – tai lue yksi tiivistelmä. Sitten aivot narikkaani siltä osin. Maailma pyörii edelleen, vaikka emme tietäisi, kuka voitti eilisen TV-kilpailun tai mistä syystä julkkispariskunta erosi.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: Lehdet. Älä tilaa neljää erilaista. Tilaa vain yksi sinulle tärkeä lehti, jonka lukeminen tulee tehdyksi. Sillä ylpeily määrällä lukemattomia lehtiä tai kirjoja on vain paha tapa stressata itseään. Yksi hyvin luettu artikkeli on arvokkaampi kuin kymmenen joista vain luet otsikot.

Elämän yksinkertaistaminen ei ole luopumista, se on tahdonvoiman säätämistä niihin asioihin, joilla oikeasti on itselle väliä. Kun olet tehnyt päätöksiä etukäteen, karsinut turhan ja rajoittanut tiedon virtaa, sinulla on yllättäen energiaa ja tilaa keskittyä – vaikkapa siihen, että salaatinkastike hyllyn ääressä otat sen saman, jonka tunnet. Ja se on minusta täysin okei.

🍂 Lehtiharava käteen,

  mutta milloin?

Syksy! Se on sitä aikaa vuodesta, kun jokainen pihan omistaja jakautuu kahteen tiukasti rajattuun leiriin: niihin, jotka haravoivat pihan putipuhtaaksi heti, kun viimeinenkin koivunlehti on koskettanut maata, ja heihin, jotka katsovat lehtiä hymyillen ja mutisevat jotain "ekologiasta" ja "luonnon lannoitteesta".

Minä otin lehtiharavan käteen ja aloitin, mutta jo muutaman vedon jälkeen vanhan haravan niska taittui. Yritin toisella haravalla, joka ei ollut lehtiharava, eikä se toiminut. Ostanko nyt uuden haravan vai annanko lehtien olla kevääseen?
Mutta kumpi onkaan parempi? Onko haravointi pakollinen puutarhatyö vai pelkkä siisteyden pakkomielle, jonka voisi jättää kevääseen? Otetaan selvää tästä ikuisesta lehti sodasta.

---

Syksyn siivous: 

Olen kuulunut syysharavoijien ydinjoukkoon, mutta nyt en vaan tiedä?.

Lehdet nurmikolla eivät nimittäin ole pelkkä esteettinen haitta – ne ovat nurmikkoon kohdistuva uhka. Jos paksu lehtikatto jää talveksi lumen alle, se hautoo nurmikkoa kuin märkä villapaita tällaisessa +10 C° syys säässä. Seurauksena on  homekasvustoa, sienitauteja ja kuolleita kohtia. Kun kevät koittaa, siistin naapurin piha vihertää jo, kun minä kaavin harmaata, mädäntynyttä lehti massaa.

Syksyllä haravoinnin hyödyt:

• Pelastaa nurmikon: Estää talvituhot ja homeen.

• Turvallisuus: Kulkuväylät ja terassit pysyvät liukkaista lehdistä vapaana.

• Hyötykäyttö: Lehtimassa pääsee heti kompostiin tai pensasryhmien suojaksi.

Tämän leirin mukaan syksyn haravointi on siis puhdasta ennaltaehkäisyä. Haravoinnissa tulee samalla hyvää hyötyliikuntaa!

---

Kevään rentoilija: Lehdet ovat aarreaitta!

Sitten on se toinen koulukunta, joka katsoo haravointia vähintäänkin epäillen. Miksi viedä pois luonnon oma, ilmainen ravinnevarasto?

Pienessä määrin lehdet ovat nimittäin maaperälle kultaista multaa. Maatuessa ne palauttavat maahan ravinteita, parantavat maan rakennetta ja toimivat talvi suojana esimerkiksi perennoille. Lisäksi ne ovat koti ja talvehtimispaikka monille hyödyllisille pikkueläimille, kuten siileille ja perhosten toukille. Kun siisti naapuri kiikuttaa säkkikaupalla lehtiä kompostiin, luontoihminen säästää ja antaa lehtien muodostaa multaa nurmikolla.

Haravoinnin jättämisen hyödyt (tai syksyn laiskuuden puolustus):

• Ilmainen lannoite: Lehdistä vapautuu ravinteita nurmikolle ja istutuksiin.

• Ekologinen teko: Tarjoaa suojaa ja elinympäristön pieneliöille.

• Kevät: Jos haravointi jää väliin, sen voi tehdä keväällä samalla nurmikko ilmaantuu.

---

🥇 Kultainen kompromissi: Silppua, älä siirrä!

Kuten elämässä usein, totuus löytyy tälläkin kertaa kultaista keskitietä. Sinun ei tarvitse olla joko perfektionisti tai hippi – voit olla fiksu puutarhuri.

Lehtien kohtaloon vaikuttaa kaksi asiaa: määrä ja laatu.

1. Liika on liikaa: Jos sinulla on valtavia haapoja- tai tammipuita, joiden lehdet muodostavat paksun patjan nurmikolle, ne on pakko poistaa. Poista siis vain paksuimmat lehti massat nurmikolta.

2. Silppuaminen pelastaa: Sen sijaan, että haravoin ohuen lehti kerroksen pois, ajan sen yli ruohonleikkurilla. Lehtisilppu katoaa nurmikon sekaan, maatuminen nopeutuu huimasti, ja se toimii täydellisenä orgaanisena lannoitteena nurmikolle talven aikana.

3. Katteeksi istutuksiin: Älä haravoi pensasryhmien ja perennapenkkien alusia. Siirrä nurmikolta haravoitu ylijäämä juuri sinne! Lehdet toimivat siellä parhaana mahdollisena talvisuojakatteena.

Lopputulos: Pääset eroon nurmikon tappajista, saat ilmaisen lannoitteen, teet hyvää puutarhan pieneliöille ja säästät selkääsi. Voiko paremmin mennä?

---

Miten sinä toimit? 

Totuuden kolme sävyä:

Fakta, Fiktio ja Valhe

Olen viime aikoina miettinyt näitä kolmea kategoriaa, joihin yritämme tunkea kaiken sen, mitä kuulemme, luemme tai muistelemme: Fakta, Fiktio ja Valhe. Ne ovat selkeitä, mutta ovat tosielämässä yhtä sotkuisia kuin tämä työpöytäni. Fakta on se, mitä me rakastamme, uutisankkurin hymyn takana oleva kova ydin. Sen pitäisi olla totta, todistettavia. Se on kuin puhelinluettelo: tylsä, mutta varmasti luotettava. Tosin nykyään puhelinluettelo on jo harvinainen kirja. Sitten on Fiktio. Ai että, fiktio! Se sanoo rehellisesti: "Hei, minä tarinoin sinulle. Nauti tästä." Se on kuin leikillinen illuusio. Luen aikamatkasta ja tiedän, ettei tulevaisuuteen lennä yhtään vuoro konetta, muuten kuin mielikuvituksen siivin. Fiktiivinen tarina on luova, mutta ei petollinen. Se on avoin sopimus lukijan kanssa: annetaan mielikuvituksen lentää.

Ja lopuksi se mustin varjo, Valhe. Se on kuin fiktio, mutta sen päällä on hienosti kiillotettu tarra "TÄMÄ ON FAKTA". Valhe teeskentelee olevansa totta, ja siinä piilee sen pahuus. Valheen kertoja tietää totuuden mutta valitsee harhauttamisen. Se ei ole taidetta, se on manipulaatiota.

Nykymaailmassa raja Faktan ja Fiktion välillä hämärtyy "vaihtoehtoisten faktojen (taktinen totuus)" ja tosi tarinan mukaan 

Muistelma.  Siinä faktan ja fiktion väliin astuu kolmas, hiljainen tekijä: Muisti.

Muistelman kirjoittaja pyrkii parhaansa mukaan kertomaan "Faktat", mutta on pakotettu täyttämään aukkoja muistin pettäessä. Onko se valhetta, jos muistan keskustelun sävyn, mutta en enää sanasta sanaan sen sisältöä? Tällöin muistelma muuttuu rehelliseksi tulkinnaksi tapahtuneesta  TARINA  on totta tunnetasolla, mutta saattaa käyttää fiktiivisiä siltoja kulkeakseen yli muistin kuilujen. Muistelmat ovat tulkinta eletystä elämästä, eivät koskaan sanatarkka pöytäkirja.

Mutta muistetaan se tärkein:  Onko tarkoitus informoida, luoda vai huijata? Se tekee eron. Ja usein, se on ainoa, mihin voimme luottaa.

😄 Päivän kurssi päätetään NYT!

Hei kaikki aamu-uniset  ja aamuvirkut 

Kuten kaikki tiedämme, aamu on päivän peräsin. Ne mystiset purjeet, jotka joko ohjaavat meidät seesteiseen auringonpaisteeseen tai suoraan Jamaikan myrskyn kaltaiseen suoraan myskynsilmään. Tässä ei ole kyse mistään pienestä asiasta, vaan 60 minuuttia heräämisen jälkeen ovat kuin se lentokapteenin päätös, että "lennänkö tänään pilvettömän taivaan läpi vai sukellamme suoraan ukkosmyrskyn sydämeen?"

Jos aamu alkaa huokaillen, joka muistuttaa lähinnä vanhan höyryjunan viimeistä henkäystä, olet jo syvällä. Kun päivän tehtävät manataan jo etukäteen helvetin esikartanoksi, kun nurina, tiuskiminen ja murjotuksen kolmiyhteys hallitsee aamutoimia, olet asettanut kurssin: suoraan hurrikaani Murjottajaan.

Jos raahaat vastahakoisen, haluttoman kehon aamupalan ja pukeutumis rituaalin läpi, näytät todennäköisesti siltä, että olet juuri hävinnyt painiottelun peiton kanssa ja palkinnoksi joudut vetämään housut jalkaan. Tässä vaiheessa, vain uskomaton onni voi pelastaa sinut tältä myllerrykseltä. Ehkä taivaalta putoaa lottovoitto suoraan aamukahviin? Epätodennäköistä!

🛍️ Kiinnostava Kirpparilöytö

"Isoäidin kotiapteekki"!

Vietämme vaimon kanssa toisinaan rentoja hetkiä kirpputori kävelyillä. Emme käy usein, ehkä kerran pari kuukaudessa, ja useimmiten se on vain yhteinen kävelyreissu ilman ostoksia.

Viime kerralla tein kuitenkin aivan odottamattoman löydön! Silmääni osui heti kirja "Isoäidin kotiapteekki". Olen aina kiinnostunut vanhoista, luonnonmukaisista vinkeistä ja kotikonsteista, joten kirja lähti mukaan välittömästi.

Odotan innolla tutustumista tähän pikkuruiseen opukseen. Siinä luvataan peräti "200 tehokasta kotikonstia" tuttujen yrttien ja muiden vanhojen neuvojen käytöstä.

Jos kirjasta löytyy edes murto-osa – vaikkapa 10 % – hyödyllisiä, meille sopivia vinkkejä, on se enemmän kuin hintansa arvoinen. Nyt on aika syventyä vanhaan hyväksi koettuun  viisauteen!

Mitä sinä olet löytänyt viimeksi kirpputorilta? Kerro paras löytösi kommenteissa!

(Linkki: https://urly.fi/3XFD)

😜 Mielipiteistä valheisiin

Ihmisen mielipiteet

" "Minusta aurinko on vihreä, ja kaikki keltaisesta puhuvat valehtelevat!"

Hei arvoisa lukija! Istu alas, ota kuppi jotain kuumaa ja valmistaudu pohtimaan yhtä aikamme suurimmista oudoista ilmiöistä:
Miten harmittomasta, kevyestä mielipiteestä kasvaa yhtäkkiä hirviömäinen, kättä pidempi valhe?

Meillä kaikilla on mielipiteitä. Ne ovat kuin suklaakonvehdit, joista toiset tykkäävät tummasta, toiset maitosuklaasta. Se on puhtaasti subjektiivista makunautintoa! "Vanilja on parempaa kuin suklaa!" Tai: "Rock-musiikki on ainoa rentoutumisen muoto!" Näitä ei voi kiistää. Ne ovat kuin aitoja, rehellisiä sielun pieruja: harmittomia ja haihtuvat ilmaan, eivätkä yritä esittää olevansa Objektiivisen totuuden viides Mooseksen kirja.

Mutta sitten tulee se kuuluisa "liukuminen". Se hetki, kun Jorma Mielipidekirjoittaja päättää, että hänen karkki arvostuksensa on itse asiassa Tiede. Sitä hetkeä kutsutaan valheeksi.

Kolme tapaa, joissa mielipide menee pilalle ja muuttuu valheeksi:

1. Tahallinen Tiedon väärin syöttö ( Poliitikko-liuku)

Tämä on kuin klassinen teatteri: Valheella on aina motiivi ja näyttämö.

Tapahtumat: Päättäjä A, joka haluaa veronalennuksia itselleen ja kavereilleen, astuu lavalle. Hän ei voi vain sanoa: "Minä haluan veronalennuksia." Se kuulostaa itsekkäältä. Sen sijaan hän laukoo: "Kaikki riippumattomat taloustieteilijät ovat sanoneet, että ilman veronalennuksia meidän taloutemme räjähtää, joten tämä on fakta!"

Hän tietää, että asiantuntijat ovat esittäneet kymmeniä skenaarioita, ja tämä "väite" on se kaikista epätodennäköisin. Mutta hän poimii rusinat pullasta, vääristelee ne ja esittää ne totuutena.

Pakinan pointti: Mielipide muuttuu valheeksi, kun se valitsee valheellisen perustan. Se on kuin yrittäisi perustaa tornitalon mätään omenaan.

2. Henkilökohtaisen kokemuksen julistus uudeksi fysiikaksi

Tämä on se tyyppi, joka lukee yhden kirjan tai katsoo yhden YouTube-videon ja julistaa heti uuden totuuden universumille.

Tapahtumat: Tyypillä B on uusi ruokavalio. Hän voi mielestään paremmin. Hienoa! Tämä on aito kokemus. Mutta sitten hän ei sano: "Minun mielestäni minun kropassani 80% hiilihydraatteja toimii parhaiten."

Ei, vaan hän julistaa somessa: "Kaikkien pitäisi syödä 80% hiilareita, koska se on terveellisintä. Muuten epäonnistut elämässäsi."

Hän muuttaa henkilökohtaisen ja subjektiivisen tuntemuksensa kaikkia koskevaksi, tieteellisesti päteväksi ohjeeksi. Hän ylittää rajan, koska hän pukee subjektiivisen kokemuksensa objektiivisen tieteen kaapuun. Se on kuin yrittäisi esittää Joulupukin olemassaolon todisteena omat muistot lahjojen avaamisesta.

Pakinan pointti: Mielipide muuttuu valheeksi, kun se esittää pienen kokemuksen sääntönä, jota kaikkien pitäisi noudattaa.

3. Todistetun faktan kiistäminen (Salaliittoteoreetikko-liuku)

Tämä on se, joka kieltäytyy näkemästä todistettua todellisuutta.

Tapahtumat: Kun puhutaan esimerkiksi ilmastonmuutoksesta (tai litteästä maapallosta, jos halutaan äärimmäinen esimerkki), joku ilmoittaa: "Minun mielestäni ilmastonmuutos on vain normaalia vaihtelua, ja kaikki tieteelliset mittaukset ovat globalistien salaliitto!"

Tämä ei ole enää "makuasia". Se on suora isku todistettua, toistuvasti varmennettua faktaa vastaan. Mielipide on väite, joka voi pitää paikkansa puhujalle. Valhe tässä tapauksessa on tahallinen kieltäytyminen hyväksymästä yleisesti, todistettua muutosta.

Pakinan pointti: Mielipide muuttuu valheeksi, kun se yrittää korvata faktan omalla subjektiivisella toiveella.

Meidän pitää muistaa erot

Mielipide on se kartta, jonka olet itse piirtänyt ja jota näytät ylpeänä: "Tältä tämä minun mielikuvitus maailmani näyttää!"

Valhe on kartta, jonka olet piirtänyt tahallaan väärin, toivoen, että muut eksyvät ja sinä pääset maaliin nopeammin.

Pyritään olemaan kriittisiä totuuden suhteen! Se ei ole aina helppoa, mutta ainakin voimme yrittää pitää omat mielipiteemme erossa Aurinkoa koskevista väärinkäsityksistä.

Mitä sinä ajattelet? Oletko törmännyt vaihtoehtoisiin faktoihin, jotka ovat valheita?