🌲 Tekoäly on, kuin kirves tai kompassi metsässä?
Onko se työväline? Siinäpä kysymys, joka kalvaa monen kirjoittajan mieltä: Onko tekoäly työväline vai lunttilappu? Pitäisikö meidän, jotka olemme hioneet päivittäin lauseita lyijykynällä ja pyyhkineet hikeä otsalta Mind Mappeja piirtäen, hävetä tietokoneen kosketusta? Se on kuin valokuvauksessa, jossa kamera on 20%, mutta loppu 80 % on kuvaajaa ihan itseään.
Vastaus on lyhyt ja ytimekäs: Ei todellakaan pidä olla käyttämättä.
Jos mietimme metsätöitä, enhän minä 1960 luvun metsurina hävennyt moottorisahaa, vaikka kirves oli ja on yhä tarpeen. Kirves vaatii voimaa, tekniikkaa ja aikaa; moottorisaha taas nopeuttaa työn sellaiseksi, että metsuri voi keskittyä puiden valintaan, turvallisuuteen ja työn jälkeen. Sahan ääni ei ole laiskuuden vaan tehokkuuden merkki.
Samoin tekoäly on modernin kirjoittajan moottorisaha. Se ei korvaa luonnon-, eikä elämän kokemusta, tuntemusta –eli kielen, rytmin ja tarinankertojan taitoa, vaan vapauttaa tuskallisesta raivauksesta. Käytät jo tietokonetta, kameraa, puhelinta, ja Mind Mapia. Jokainen näistä on aikanaan ollut teknologinen edistysaskel, joka on herättänyt epäilyjä siitä, "helpottaako" se liikaa luomisen prosessia.
Lyijykynä ja paperi ovat yhtä työvälineitä, jotka auttavat ajatusten jäsentelyssä ja käsin kosketeltavissa suunnittelussa. Tietokone taas auttaa ajatusten muotoilussa ja julkaisukelpoisen valmiin tekstin tuottamisessa. Tekoäly puolestaan astuu kuvaan silloin, kun minä tarvitsen kipinää, rakennetta tai nopeutta.
Voin käyttää sitä:
Ideoiden alkusysäyksenä: Kun paperi on tyhjä, tekoäly voi antaa kymmenen erilaista näkökulmaa otsikkoon.
Avustajana: Kun pakina tuntuu leviävän käsiin, se voi ehdottaa 400 sanan mittaan sopivaa runkoa tarinaan.
Kielenhuoltajana: Kun ei löydy synonyymia, se tarjoaa vaihtoehtoja, jotka palauttavat tekstin rytmin.
Tekoäly ei kirjoita minun sieluani, ei minun omaa kokemusta tai minun uniikkia ääntä. Se ei ymmärrä sitä, miksi juuri minä halusin käyttää tiettyä vertausta. Se on vain työkalu, joka moninkertaistaa luovasta halusta syntyvän tuotoksen.
Häpeä on turhaa ja vanhanaikaista. Kuten jokainen kynä, kamera, puhelin tai lumilinko, myös tekoäly on vain jatke omille ajatuksille ja kyvyille. Sen avulla voi siirtyä raskaasta “raivauksesta” siihen, mikä on oikeasti tärkeää: luomisen tuomaan omaan iloon ja alkuperäisen äänen vahvistamiseen.
Tervetuloa tekoäly Uuteen Vuoteen 2026 työkalupakkiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!