📝 Mikrorohkeus:

Kaurapuuro ja
aamukahvi antavat
tarmoa päivään.

Pienin askelin 

Usein kun puhumme aktiivisuudesta ja muutoksesta, mieleemme piirtyy kuva valtavista motivaation purkauksista, täydellisesti hiotuista rutiineista tai sen myyttisen "oikean hetken" odottelusta. Odotamme suurta inspiraatiota tai mullistavaa alkua, ennen kuin uskallamme astua eteenpäin. Tällaisten suurten odotusten varjossa todellinen, pitkän aikavälin toimintaa ylläpitävä voima jää usein huomaamatta.

On kuitenkin olemassa jotain huomattavasti helpompi, ja paradoksaalisesti, paljon tärkeämpi asia se on mikrorohkeus.

Mikrorohkeus ei ole dramaattinen teko, vaan hetken kestävä, lähes huomaamaton päätös, joka vie aikaa vain muutamia sekunteja. Se on se pieni sisäinen nykäisy, joka saa meidät lähtemään passiivisuudesta liikkeelle.

Kun tarkastelee elämän merkityksellisimpiä hetkiä ja saavutuksia, harvat niistä ovat todellisuudessa vaatineet tuntikausien yhtäjaksoista ponnistelua heti alusta. Sen sijaan ne ovat käynnistyneet pienellä, usein epämukavalla, mutta nopealla päätöksellä:

• Tietokoneen avaaminen heti aamulla odottamatta täydellistä kahvikupillista tai päivän uutisten lukemista.

• Aamujooga, voimistelu tai lyhyellä kävelyllä päivän aloittaminen omalla pihamaalla, vaikka mieli houkuttelee jäämään vielä sänkyyn.

• Ensimmäisen lauseen kirjoittaminen – se voi olla ajatelma, 17 tavun haiku-runo tai sähköpostin ensimmäinen rivi. Harvoin "inspiraatio" syntyy ennen aloittamista; se syntyy heti teon jälkeen.

• Viestin voi lähettää ilman pitkää analysointia tai pelkoa siitä, että se ei ole täydellinen.

Nämä pienet päätökset harvoin tuntuvat suurilta sillä hetkellä, kun ne tehdään. Ne eivät tarjoa välitöntä hurraa-huutoa tai suurta palkintoa. Mutta juuri tämä on mikrorohkeuden ydin. Jokaisen todellisen läpimurron takana on piilevä taito ja halu tehdä se pieni asia, jonka tekemättä jättäminen olisi ollut helppoa.

Mikrorohkeuden teho ei synny yksittäisestä teosta, vaan niiden jatkuvasta kokoontumisesta hiljaa, johdonmukaisesti, hellittämättä. Kun toistamme näitä muutaman sekunnin rohkeuden hetkiä päivästä toiseen, ne kudotaan osaksi identiteettiä ja rutiineja. Ne ovat pitkän aikavälin toiminnan ja jatkuvan kehityksen todellinen käynnissä pitävä voima.

Mikrorohkeus vapauttaa meidät odottamasta täydellistä hetkeä tai tunnetta. Se opettaa, että aloittaminen on tärkeämpää kuin täydellisyys. Kehittämällä tätä taitoa emme enää etsi valtavia motivaation aaltoja, vaan opimme luottamaan niihin muutamaan sekuntiin, jotka tarvitaan ensimmäisen, pienen askeleen ottamiseen. Ja nämä pienet askeleet vievät meidät lopulta perille.