Punaherukka jälkiruoka – ja tekoälyn luoma kuva
Elämässä on hetkiä, joissa todellisuus ja sen digitaalinen heijastuma kohtaavat tavalla, joka pysäyttää. Yksi tällainen hetki oli eilen, kun pohdin täydellistä jälkiruokaa. Päädyin punaherukoihin – noihin kesän pieniin, happamiin aarteisiin, jotka muuttuvat ruokamyllyn kautta samettiseksi unelmaksi. Ja sitten, kun oli aika ikuistaa tämä hetki, huomasin miten pohdin valokuvaamisen luonnetta.
Minulla on kameroita, monenlaisia objektiiveja ja ne ovat tietysti aina käden ulottuvilla, sekä älypuhelin. Jokainen niistä on väline, joka on vuosikymmenien ajan toiminut todellisuuden todistajana. Ne ovat tallentaneet elämäni hetkiä, auringonlaskuja, perheen kasvot ja tämänhetkisen jälkiruoka-annoksen, sen värin, muodon ja tekstuurin. Jokaisessa kuvassa on ollut minun silmäni, minun valintani.
Mutta tänään oli toisin. Sen sijaan, että olisin valinnut kameran, käytin tekoälyä. Tämän punaherukka jälkiruokakuva ei ole minun otoksieni joukosta valittu, vaan se on generatiivisen mallin luoma. Se ei ole valokuva, vaan kuva todellisuudesta, jota ei ole koskaan ollut olemassa. Se on täydellinen, virheetön ja ehkä jopa hieman utopistinen versio siitä, mitä valmistin.
Tämä nostaa esiin kysymyksen: mikä on kuvan todellinen arvo? Onko se sen kyky todistaa olemassaolosta, vai sen kyky herättää tunne tai ajatuksia? Kun laadin tämän blogikirjoituksen, tekoäly auttoi minua jopa sanojen valinnassa, ja se on myös luonut tämän kuvan. Tämä ei ole enää pelkästään minun tarinani, vaan se on jaettu luomus.
Tuntuu melkein, että tekoälystä on tullut eräänlainen yhteistyökumppani, joka täydentää, mutta ei korvaa, luovuutta. Kuten tekoäly, myös punaherukat ovat muodonmuutoksen kokeneita: ne ovat muuttuneet ruokamyllyssä soseeksi, aivan kuten ajatukseni kuvaksi virtuaalimaailmassa.
Aivan kuten tämä jälkiruoka, myös tekoäly on parhaimmillaan silloin, kun se tarjoaa jotain uutta ja inspiroivaa – jotain, mitä emme osaa kuvitella yksin. Joten, olkoon tämä kuva todisteena uudesta todellisuudesta, jossa bloggaajan ja koneen yhteiselo luo jotain kaunista ja ajatuksia herättävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!