Kun talo on tyhjä,

 mutta ajatukset täynnä

Koti. Sana, jonka pitäisi tuoda mieleen lämpö, turva ja yhdessäolo. Nyt, kun vaimo on sairaalassa, se tuntuu vain tyhjältä kuorelta. Seinät ovat samat, mutta elämä on poissa. Jäljellä on vain hiljaisuus, jota yritän täyttää tietokoneen hehkulla. Se on tällä hetkellä ainoa linkkini ulkomaailmaan, paras seuralaiseni tässä odottamattomassa yksinäisyydessä.

Pako rutiineihin – drone-lentoja kirjojen yllä

Yritän pitää kiinni arjen rutiineista, jotta en uppoaisi ajatuksiini. Kävin kirjastossa. Palautin kaksi lainaa ja vein kierrätyshyllyyn kolme kirjaa, joita en enää tarvinnut. Se tuntui oudon lopulliselta, pienen palasen luovuttamiselta.

Mukaan tarttui Tuomas Kyrön ”Kunkku”. En tiedä, luenko sitä koskaan kannesta kanteen. Olen kehittänyt oman tapani lähestyä kirjoja: kutsun sitä ”drone-taktiikaksi”. En sukella heti syvyyksiin, vaan lennän kirjan maiseman ylitse silmäillen. Katselen lukuja, lauseita, tunnelmia. Sitten, kun huomaan jotain mielenkiintoista, teen hallitun laskeutumisen. Tutkin tarkemmin, pysähdyn hetkeksi. Se on armollisempi tapa lukea, varsinkin nyt, kun keskittymiskyky on koetuksella. Se antaa mahdollisuuden luoda käsityksen siitä, mitä kansien välissä on, ilman sitoutumisen pakkoa.

Sunnuntai, joka muutti kaiken

Mutta ajatukset palaavat aina samaan pisteeseen. Sunnuntai-iltaan. Siihen hetkeen, kun tasapaino petti, ja kaikki muuttui. Puolisko horjahti, kaatui. Seuraus: ambulanssi ja Sairaala Nova. Maanantaina operoitiin murtunut reisiluu.

Kolhut paranevat, fyysiset haavat umpeutuvat. Se vie viikkoja, ehkä en tiedä. Mutta on jotain, mikä ei parane. Alzheimer. Se on kuin hiipivä varjo, joka on aina läsnä. Fyysisen vamman ja muistisairauden yhdistelmä on pelottava. Mietin kotiutumista. Kun tasapainoaisti ei ole kunnossa, jokainen tuttu nurkka muuttuu vaaran paikaksi. Miten me selviämme? Se pelko on vatsanpohjassa asti.

Lämmin Itämainen Pannu ja yksinäinen ateria

Ruoanlaitto on nyt selviytymistä, ei nautintoa. Tänään valitsen helpon reitin. Lämmin itämainen pannu. Se on nopea, kevyt ja jollain tavalla lohduttava. Mung-pavun ituja ja tomaatteja, oliiviöljyä. Mutta ne kaipaavat kaverikseen jotain tukevampaa.

Resepti yksinäiseen iltaan:

• Ainekset: Kourallinen itse idätettyjä mung-pavun ituja, 2-3 tomaattia, loraus oliiviöljyä, 1 kananmuna, mustapippuria, soijakastiketta.

• Lisukkeeksi: Pala ruisleipää tai keitettyä riisiä.

Valmistus:

1. Kuumennan öljyn pannulla. Pilkon tomaatit ja anna niiden pehmetä hetki öljyssä.

2. Lisään pavun idut. Paistan vain minuutin, jotta ne säilyttävät rapeutensa.

3. Teen pannulle tilaa ja rikon kananmunan sekaan. Voin joko sekoittaa sen muiden ainesten joukkoon tai jättää kokonaiseksi.

4. Maustan mustapippurilla ja soijalla.

5. Nautin riisin kanssa tai suoraan ruisleivän päällä.

Siinä se on. Ateria yhdelle. Syön sen hitaasti, makuun keskittyen, yrittäen unohtaa ympärilläni olevan tyhjyyden. Tänään mennään näin. Huomisesta en vielä tiedä.