Lempeä aamu valkeni metsässä, kun aurinko kurkisti puiden latvoista eilisen sateen jälkeen luoden kultaisen sävyn sammaleen peittämään maahan. Pieni puro soljui hitaasti kivien läpi, sen lempeää solinaa sekoittui tuulen kuiskaukseen.
Saniaiset heiluivat tuulessa kuin sirot tanssijat, vihreät lehdet kertoivat salaisuuksia tuulelle, ehkä tarinoita menneistä kesistä ja tulevista syksyistä. Ilma oli täynnä metsän raikasta tuoksua, männyn neulasten ja kostean maan aikaansaamaa aromia joka täyttää keuhkot uudella energialla.
Metsän sydämessä saa hengittää syvään ja tuntea rauhaa. Siellä voi unohtaa arjen hälinän ja uppoutua viikonloppuna luonnon huomaan. Luonto on täynnä viestejä. Se puhuu meille rakkaudesta, elämästä ja kuolemasta. Se opettaa meille kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja kiitollisuutta.
Hävittäjälentokoneiden kaukainen pauhu on muistutus siitä, että kansakuntamme turvallisuudesta pidetään huolta. Meidän on hyvä pysähtyä hetkeksi ja kuunnella. Ehkä sitten opimme jotain uutta, ehkä tärkeitä asioita tulee mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!