2.7.25

Aivot kaipaavat lepoa

  – kuinka paljon oikeasti tarvitsemme unta?

Hyvä uni on yksi elämän peruspilareista, ja sen merkitystä ei voi liiaksi korostaa, etenkin kun ikävuosia karttuu. Tiedämme kaikki, että unen puute tuntuu kropassa ja mielessä, mutta kuinka paljon sitä hyvää unta sitten oikeasti tarvitaan, ja mikä määrä on "riittävästi"?

Yksi yleisimmistä kysymyksistä, joka mielenkiintoisesti toistuu monilla meillä varttuneemmilla henkilöillä, on juuri se sama: pitäisikö nukkua se maaginen 8–9 tuntia, vai pärjääkö vähemmällä? Tässäpä tiivistys unen mysteereistä, pohdiskelen samalla, onko yöllinen vessassa ravaaminen ja "Oman Yökirjan" rustaaminen lopulta vain osa normaalia unirytmiä vai merkki jostain isommasta!


Unen tarve ikääntyessä – myyttejä ja totuuksia

Se perinteinen kahdeksan tunnin nyrkkisääntö on iskostunut mieleen jo pikkulapsesta lähtien, mutta totuus on, että unen tarve on yksilöllistä ja voi muuttua iän myötä. Vaikka monille nuorille aikuisille 7–9 tuntia on optimaalista, ikääntyessä syvän unen määrä usein vähenee ja unen rakenne muuttuu. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tarvitsisimme vähemmän unta kokonaisuudessaan, vaan että unen laatu saattaa heiketä ja pirstaloitua. Aktiivisuusranneke on hyvä apu oman unen seurantaan.

Esimerkiksi, jos sängyssä vietetään 8–10 tuntia, mutta siitä ei kaikki ole unta, se on ehkä normaalia. Tärkeintä on unen laatu, ei pelkkä määrä. Jos herää virkeänä ja pystyy keskittymään päivän puuhiin, on todennäköisesti saanut riittävästi lepoa, vaikka kellonaika ei näyttäisi sitä ”täyttä” kahdeksaa tuntia. Se yöllinen vessareissu ja sen jälkeen vaikea päästä uudelleen unten maille on tuttua monille, ja siitä ei kannata liikaa stressata. Tärkeämpää on se, kuinka nopeasti palaat uneen ja kuinka virkeänä heräät aamulla.


Mitä tapahtuu, jos nukkuu liikaa?

Mutta entä jos nukkuminen lipsahtaa yli sen ”normaalin”? Totta kai yliannos voi tulla myös unesta. Vaikka uni on elintärkeää, jatkuva yli 9–10 tunnin nukkuminen voi itse asiassa olla merkki jostakin taustalla olevasta asiasta – tai sitten vain siitä, että on todella väsynyt! Joillekin ylipitkä uni voi itse asiassa aiheuttaa päiväväsymystä ja jopa pään kipua.

Tärkeintä on kuunnella omaa kehoa. Jos olo on uneliaan nuutunut, vaikka nukkuisi pitkään, se voi viitata siihen, että unen laatu on heikko tai että taustalla on jokin muu syy.


Kuinka pitää aivot, paino, verenpaine ja sokeritasapaino kurissa?

Unella on suuri merkitys myös yleiseen terveyteen, ja tässä kohtaa Rybelsukset ja muut lääkkeet astuvat kuvaan. Hyvä uni auttaa:

  • Aivoja pysymään virkeinä: Riittävä uni on välttämätöntä muistille, oppimiselle ja ongelmanratkaisukyvylle. Se puhdistaa aivoja kuona-aineista ja tukee hermosolujen uusiutumista.

  • Painonhallinnassa: Unen puute voi vaikuttaa ruokahalua sääteleviin hormoneihin, mikä voi lisätä napostelun halua ja painonnousua.

  • Verenpaineen ja sokeritasapainon hallinnassa: Uni auttaa säätelemään verensokeria ja voi alentaa verenpainetta. Unenpuute taas voi heikentää insuliiniherkkyyttä ja nostaa verenpainetta.

Niinpä, kun pyritään pitämään nämä kaikki mittarit kunnossa, uni on yksi tärkeimmistä työkaluista arsenaalissa. Lääkkeiden, ravinnon ja liikunnan lisäksi se on olennainen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia.


Uudet rutiinit ja ”yökirja” – kohti parempia unia!

Olen aktiivinen ja valmis tekemään muutoksia! Liikunta ja rutiinit ovat kullanarvoisia unenlaadun parantajia. Kävely luonnossa ja jooga ovat erinomaisia valintoja. Joogan pitkäaikainen kokemus antaa hyvän pohjan palata sen pariin säännöllisesti – keho ja mieli 

Ja se ”yökirja” – se on nerokas! Kirjoittaminen kynällä, on meditatiivinen tapa tyhjentää mieltä joka auttaa rentoutumaan, kun uni ei heti tule. Monet vannovat sen nimeen, ja se minulla se toimii, joten jatkan sitä! Se on osoitus siitä, että olen löytänyt oman tapani käsitellä aikaa, jos uni tuntuu karkaavan.

Ei stressata liikaa kellonaikoja, vaan keskity siihen, miten tunnet olosi päivällä. Oletko virkeä? Pystytkö keskittymään? Onko mielesi kirkas? Jos vastaus on kyllä, olet todennäköisesti oikealla tiellä, vaikka se kahdeksan tunnin raja ei joka yö ylittyisi. Unen laatu ja sen vaikutus päivittäiseen elämään ovat tärkeämpiä kuin pelkkä määrä.

Mitä uusia rutiineja sinä aiot kokeilla seuraavaksi unen laatua parantaaksesi?


1.7.25

Kahvihammasta kiristää

 

Marketin hyllyllä, siinä tutun ja turvallisen kahvipaketin kohdalla, alkaa iskeä todellisuus vasten naamaa, kuin aamun ensi kulaus liian kuumaa sumppia. Hinta, voi rakas hinta, uhkaa jo ylittää tähtitieteellisen yli 20 euron kilohinnan, ja se arkinen nautinto tuntuu muuttuvan luxus tuotteeksi, johon pitää ottaa pikalaina. Nyt on tosissaan harkittava kahvin käytön vähentämistä, ellei peräti totaalista lakkoa. Ja totta kai, se perinteinen kikka on aina olemassa: vettä enemmän, kahvia vähemmän, ja tadaa, saamme laimeampaa uutetta! Mutta hei, eihän tässä nyt kaikki ollut? Pitääkö meidän todellakin tyytyä näihin vaihtoehtoihin vai löytyykö polun varrelta vielä muita poikkeamia ennen kuin joudumme juomaan pelkkää kuumaa vettä aamuisin?


Vaihtoehtoja hinta kriisin keskellä

Ensinnäkin, mietitäänpä sitä ostopaikkaa. Oletko koskaan harkinnut siirtyväsi markettien bulkkituotteista erikoiskahvikauppoihin tai jopa suoraan paahtimoon? Toki, ensi silmäyksellä hinnat saattavat vaikuttaa korkeammilta, mutta usein erikoiskahvit ovat laadukkaampia ja vaativat pienemmän määrän jauhetta samaan, tai jopa parempaan makuun. Ja joskus ne tarjouserät ja poistomyynnit voivat yllättää iloisesti, kunhan vain pitää silmänsä auki.

Toinen pointti on valmistusmenetelmä. Me olemme kahvitelleet pannukahvia vuosikausia jopa unohtaen välillä Moccamasterin? Kenties nyt olisi aika laajentaa repertuaaria ja kokeilla esimerkiksi myös pressopannua, aeropressiä tai vaikkapa perinteistä mokkapannua. Nämä menetelmät voivat tuoda esiin kahvin eri vivahteita ja mahdollistaa tehokkaamman uuttamisen, jolloin voit säästää kahvin määrässä tinkimättä mausta. Tai entäpä kylmäuutettu kahvi? Cold brew vaatii pidemmän uuttoajan, mutta lopputulos on usein voimakkaampi, ja sitä voi laimentaa vedellä tai maidolla maun mukaan, jopa viikon päivät säilyttäen.

Ja sitten on se kahvin laatu. Kenties voisit siirtyä edullisimmista, perus kahveista hieman parempaan laatuun, mutta ostaa sitä pienemmissä erissä tai harvemmin. Parempi laatu saattaa tarkoittaa vähemmän tarvetta makeutusaineille tai kermalle, mikä voi säästää pitkässä juoksussa. Tai entä jos kokeilisit kahvin sijaan jotain muuta piristävää juomaa? Ei, ei nyt tarkoita tietenkään teetä, ellei ole aivan pakko. Mutta markkinoilla on monia kahvin korvikkeita, jotka tarjoavat samanlaisen lämmittävän ja rentouttavan hetken. Jotkut niistä sisältävät kofeiinia, toiset eivät. Esimerkiksi sikuri tai viljakahvit voivat yllättää positiivisesti.


Entäpä se nautinto?

Toki, kahvin juominen ei ole vain piristeen nauttimista, se on myös rituaali. Se on aamun aloitus, päivän pyöräytys tai iltapäivän rentoutumishetki. Tässä kohtaa on tärkeää miettiä, voisiko sitä rituaalia muuttaa hieman. Voisitko esimerkiksi nauttia sen yhden kupin aamukahvia hitaammin ja harkitummin, todella maistellen ja arvostaen? Olemme siirtyneet vastajauhettuun kahviin? Pieni sijoitus kahvimyllyyn toi aivan uusia ulottuvuuksia kahvinautintoon, ja se loihtii esiin kahvin aromit aivan eri tavalla. Lisäksi, jauhamalla kahvin itse, voi säädellä karkeutta tarkemmin ja optimoida uuton.

Lopulta, kyse on valinnoista. Kahvin hinnan noustessa meidät pakotetaan miettimään kulutustottumuksia uusiksi. Ehkä tämä on se hetki, jolloin vanhat tavat murtuvat ja uudet, mielenkiintoiset ja jopa säästäväisemmät elämykset pääsevät kukoistamaan. Tai ehkä se on se hetki, jolloin huomaamme, että se yksi laadukas kuppi viikossa onkin parempi kuin seitsemän laihaa lirua. Kuka tietää, vaikka kahvin hintakriisi osoittautuu lopulta siunaukseksi? Mitä mieltä sinä olet?


30.6.25

USB-johtojen viidakko

  – vanhan miehen tuskia

Huh, tuttua tuskaa! Olen kuullut tätä virttä niin monesti, ja voin vakuuttaa, ettet sinäkään ole yksin tämän turhautumisen kanssa. USB-johtojen ja liitäntöjen sekamelska on todellinen vitsaus nykymaailmassa, ja se tuntuu vain pahenevan vuosi vuodelta.

Muistan vielä ajan, jolloin oli ehkä kaksi tai kolme yleisintä liitintyyppiä. Nyt niitä on tosiaan ties kuinka monta: USB-A, USB-B, mini-USB, micro-USB, USB-C, ja sitten kaikki ne kameroiden ja muiden laitteiden omat viritykset. Tuntuu, että jokaisella valmistajalla on oma näkemyksensä siitä, miten laitteet pitäisi kytkeä. Puhumattakaan siitä, että ulkoisesti samanlaisissa johdoissa toiset siirtävät dataa ja toiset ovat vain latausjohtoja. Käärmeissään sitä on, kun yrittää siirtää kuvia puhelimesta ja mikään ei toimi, kunnes tajuaa ettei OTG ole päällä tai olet väärällä johdolla liikkeellä.

USB-C on toivon pilkahdus tässä pimeydessä. Se on kätevä, monipuolinen ja käy kumpaan suuntaan tahansa. Se tukee tehokkaasti sekä latausta että nopeaa tiedonsiirtoa. Jos kaikki laitteet käyttävät USB-C:tä, elämämme olisi huomattavasti helpompaa. Mutta ei, matkalla kohti tätä ihanneyhteiskuntaa joudumme vielä tarpomaan adapterien ja erilaisten johtojen viidakossa. On läppäriä, joka latautuu C:llä, mutta ulkoinen kovalevy vaatii A-liitännän. Puhelin on C, mutta vanha kuulokemikrofoni tarvitsee micro-USB:n. Hulluksihan siinä tulee!

Mitä pirua sitten pitäisi tehdä?

Vaikka ihmettely ja tuska ovatkin ymmärrettäviä, onneksi tähän sekasotkuun on olemassa joitakin keinoja, joilla voi helpottaa omaa arkeaan:

  • Päätä periaate. Voisitko esimerkiksi päättää, että pyrit hankkimaan jatkossa vain USB-C-yhteensopivia laitteita aina kun mahdollista? Se ei poista vanhojen laitteiden ongelmia, mutta vähentää uusien johtojen kertymistä.

  • Merkkaa johdot. Tämä on ehkä se kaikkein tärkein vinkki! Osta pieni rulla sähköteippiä tai vaikka maalarinteippiä ja kyniä. Kirjoita jokaiseen johtoon selkeästi, mihin se on tarkoitettu (esim. "puhelin lataus", "kovalevy data", "kamera"). Tai voit käyttää erivärisiä teippejä eri tarkoituksiin. Se säästää hermoja kummasti!

  • Hanki muutamia laadukkaita adaptereja. Vaikka adapterit ovat osa ongelmaa, ne ovat myös osa ratkaisua. Hanki muutama hyvälaatuinen USB-C-to-USB-A-adapteri ja ehkä yksi USB-C-moniporttiadapteri, jossa on useampia liitäntöjä. Näin sinulla on aina valmius yhdistää uudemmat laitteet vanhempiin.

  • Kierrätä vanhat pois. Jos joku johto on ollut käyttämättömänä vuosia ja et enää edes muista, mihin se kuuluu, harkitse sen kierrättämistä. Vähemmän sotkua, vähemmän päänvaivaa.

  • Tutustu langattomiin vaihtoehtoihin. Vaikka johdot ovat edelleen välttämättömiä, monissa tilanteissa langattomat ratkaisut, kuten Bluetooth tai Wi-Fi-tiedonsiirto, voivat vähentää johtosotkua. Esimerkiksi puhelimesta voi siirtää kuvia langattomasti tietokoneelle, jos molemmat tukevat sitä.

Vaikka USB-standardien kehitys tuntuu toisinaan olevan yksi iso sekasotku, toivottavasti näistä vinkeistä on apua johtojen ja laitteiden kanssa kamppailussa. Ei anneta teknologian ärsyttää itseämme liikaa, vaan yritetään löytää helpoimmat reitit sen hallintaan!


Onko sinulla joku erityisen ärsyttävä johto kokemus, jonka haluat kertoa?


29.6.25

Valintoja

 

Siinä se nyt on, kuva. Mies, tai no, ihmisen hahmo, kävelee. Ja mihin se kävelee? No, kohti valoa se menee. Ei siinä sen kummempaa. Ja varjot, ne penteleet, ne jää taakse. Eihän ne muuta voi, jos kerran valoa päin mennään. Ei sitä voi samaan aikaan olla pimeässä ja valossa, se on selvä se.

Ja tuossa sanotaan, että "Aurinkoon käännyn, varjot taakseni jäävät, koska käyn valoon!" Niin. Mitäpä sitä pimeässä rypemään, kun kerran valoakin on tarjolla. Ei se elämä ole mitään herkkua, sen on jokainen jo pikkupoikana oppinut. On siinä ollut vastusta ja varjoa vaikka muille jakaa. Mutta minkäs teet? Ei tämä tästä valittaen paremmaksi muutu. Pitää mennä eteenpäin, vaikka hampaat irvessä.

"Toivo elämän tiellä, päivä uusi kutsuu taas." Totta se on. Vaikka kuinka olisi ollut huono päivä, tai viikko, tai vuosi, niin aina se aurinko horisontista nousee. Ei se kysy, että onko sinulla nyt hyvä vai paha mieli. Se nousee, ja siinä se. Ja sitten pitää taas ryhtyä hommiin. Ei yhtään  auta jäädä murehtimaan menneitä. Mitä niitä turhaan vatvoo, kun ne on jo eletty.

Se on sellaista tämä jokapojan elämä. Välillä on valoa, välillä varjoa. Mutta aina se valo voittaa, jos vain jaksaa sitä kohti suunnistaa. Ei siinä mitään ihmeellisiä filosofia tarvita. Kunhan vain painetaan eteenpäin, niin kyllä se polku siitä aukeaa. Ja jos ei aukea, niin sitten tehdään uusi polku. Ei siinä sen kummempaa.



28.6.25

Muurinpohjalettujen kutsu


 



Miksi odottaa huomiseen, kun voi paistaa tänään?


Kesä! Se sanakin saa veden kielelle ja mielen virittymään laiskuuteen, joutopäiviin ja ennen kaikkea – herkkuihin! Selatessani hiljattain tuoretta SK:n juhannuksen kaksoisnumeroa törmäsin artikkeliin, joka herätti jotain syvältä suomalaisen kesämökin perimästä: juttua muurinpohjaletuista, jotka ennen vanhaan paistettiin rehellisesti pyykkipadan pohjalla rannalla. Siinä on sitä jotain aitoa ja perinteikästä! Mutta miksi ihmeessä tätä perinnettä ei voisi elvyttää tänäkin päivänä? Savolainen muurinpohjalettu on hyväksytty EU:n nimisuojatuotteidenkin listaan.

Muurikka on tainnut kaupallistaa suomalaisen lettukulttuurin aika tehokkaasti. Meiltäkin sellainen Muurikka löytyy, tosin taitaa olla pari vuotta käyttämättömänä tuolla varaston perukoilla. Ruosteessa se on ja kaasupoltin on vielä kokeilematta. Ja onko siinä kaasupullossa edes mitään jäljellä? Kysymysmerkkejä ilmassa enemmän kuin hyttysiä näin kesäiltana!

Mutta kun se idea iski lukiessani, se iski kunnolla: miksi ei tänään voisi olla muurinpohjalettujen päivä? Ei kai tässä voi enää jahkailla! Ensin oli tietysti poltettava se pannu puhtaaksi ja kaivettava esiin kaikki tarvittavat välineet, rasvat, ohra- ja vehnäjauhot. Tiedättehän, ne kaikki pikkujutut, jotka unohtuvat aina kun innostus iskee.

Alkukesä on ollut meillä täällä keskisuomessa vähän turhan kolea, ja sen takia grillailut ja muut ulkoruokailu projektit ovat jääneet taka-alalle. Onneksi säätiedot lupasivat nyt todellista kesäfiilistä, joten eiköhän laiteta vanhat perinteet kunniaan! Haisee jo lettukesältä, sillä pullo oli lähes täynnä kaasua. Lettutaikinan annoin ässehtiä noin kolme tuntia. Niistä "lettusista! tuli hyviä, kun oli vielä hilloa ja kermavaahtoa kyytipojaksi. Lettukesä on nyt avattu eikä tämä jää ainoaksi kerraksi.

Mitäs teidän muurinpohjalla tänään paistetaan?

27.6.25

Miksi pidän audiopäiväkirjaa,

Kuva: ErjAn


vaikka voisin kuvata kaiken videolle?

Päiväkirjan pitäminen on monelle tuttu käsite, mutta sen muoto on muuttunut digitaalisen aikakauden myötä. Nykyään voimme valita perinteisen kirjoittamisen, videon, tai audion välillä. Kysymys kuuluu: Miksi vaivautua pitämään audiopäiväkirjaa, kun samalla vaivalla voisi tallentaa päivittäiset videot? Eikö video sittenkin olisi visuaalisempana tehokkaampi? Pureudutaanpa tähän.

Keskittymisen voima

Audiopäiväkirjan suurin etu on sen vaatima huomio. Kun puhut mikrofoniin, olet läsnä. Ei tarvitse miettiä kuvakulmia, valaistusta tai sitä, miltä näytät kameran edessä. Voit keskittyä täysin ajatuksiisi, tunteisiisi ja päivän tapahtumiin. Tämä vapauttaa aivokapasiteettia  syvempään pohdintaan. Mieti: montako kertaa olet videota kuvatessasi keskeyttänyt Kuvatallennuksen, koska et ollut tyytyväinen itseesi tai ympäristöön? Audiopäiväkirjassa nämä harhautukset poistuvat. Voit puhua missä ja milloin tahansa – vaikka sängyssä silmät kiinni tai kävelyllä luonnossa. Se on vapauttavaa.

Aitojen tunteiden ja ajatusten vangitseminen

Videosssa pyrimme usein esittämään itsemme tietyllä tavalla. Se on kuin pieni esitys päivästäsi. Audiossa sen sijaan on tilaa aidolle halulle ja rehellisyydelle. Kun tiedät, ettei kukaan näe sinua, uskallat todennäköisemmin olla haavoittuvainen ja jakaa ne kaikkein syvimmätkin ajatukset ja tunteet. Voit antaa äänesi väristä, nauraa, , puheesi voi takerrella tai olla sekavaa – kaikki on sallittua. Audiopäiväkirja on paikka, jossa voit todella purkaa mielesi  ilman ulkoista painetta. Se on raakaa ja rehellistä, ja juuri siksi niin arvokasta.

Helppous ja jatkuvuus

Audiopäiväkirjan aloittaminen ja ylläpitäminen on helppoa. Tarvitset vain puhelimen ja jonkin tallennus sovelluksen. Ei tarvitse raahata mukana kameraa tai huolehtia akun kestosta samalla tavalla kuin videolla. Tämä helppous ja jatkuvuus ovat avainasemassa. Kun kynnys tallentamiseen on matala, teet sen todennäköisemmin joka päivä. Vain muutaman minuutin nauhoitus päivässä voi luoda merkittävän kokoelman muistoja, oivalluksia ja henkilökohtaista kasvua. Pääset nopeasti äänittämään ajatuksesi ylös – tai ulos – ilman ylimääräistä valmistelua.

Yhteenveto

Vaikka videot tarjoavat visuaalisen ulottuvuuden, audiopäiväkirja tarjoaa jotain syvempää: tilaa vaivattomalle ja aidolle itsetutkiskelulle. Se on vähemmän suoritus, enemmän prosessi. Joten, jos etsit helppoa, intiimiä ja tehokasta tapaa dokumentoida elämääsi ja kasvaa ihmisenä, kokeile audiopäiväkirjaa. Voi olla, että löydät siitä juuri sen, mitä olet etsinyt.

Oletko koskaan kokeillut audiopäiväkirjan pitämistä? Mitä mieltä olet sen eduista verrattuna videopäiväkirjaan?


 

26.6.25

Vanhana konkarina digitaalisessa maailmassa

  – Tasapainon löytäminen

Älylaitehärdelli, somekoukku ja TV ovat nykyään niin tiukasti osa elämää, ettei niitä voi oikein paeta – ei edes eläkeläinen! Mutta myönnetään, niiden ylenpalttinen käyttö voi hiipiä arkeen ja tuoda mukanaan stressiä, sotkea unirytmiä tai viedä keskittymiskyvyn mennessään. Tässäpä omat kokemukseni siitä, miten olen pyrkinyt löytämään sitä kuuluisaa tasapainoa digimaailman ja oman hyvinvoinnin välillä. Ehkä näistä vinkeistä on apua myös sinulle!


Kun kone on päällä aamusta iltaan…

Huomasin jokin aika sitten, että tietokoneeni oli päällä aamukahdeksasta iltayhdeksään. Toki, en minä siinä 13 tuntia istunut, vaan välillä kone sai olla lepotilassa. Mutta silti, se oli aina valmiustilassa. Ensin ajattelin, ettei tämä ole mikään iso juttu. Mutta sitten aloin miettiä: onko se ihan oikeasti tarpeellista? Voisiko koneen sammuttaa, se oli pieni kehityskohde? Siitä se ajatus sitten lähti.


Konkreettisia askelia kohti rauhallisempaa arkea

Olen ottanut muutamia konkreettisia askelia näiden asioiden suhteen. Ensimmäisenä kytkin ilmoitukset pois päältä puhelimesta ja tietokoneesta. Ja voi pojat, miten se onkaan helpottanut! Ei jatkuvasti vilkkuvia ruutuja. Yllätyin itsekin, miten paljon se vähentää huomaamatonta stressiä. Antaa niiden poliittisten toilailuiden ja sotien olla.

Seuraavaksi ajattelin kokeilla ruutuajan vähentämistä ja puhelimettomia hetkiä. Tuntuu, että nykyään kaikki tuntemattomat puhelut ovat yleensä vain lehtimyyjiä tai muita häiriötekijöitä, joten niihin en juurikaan vastaa. Se on jo yksi askel kohti rauhallisempaa arkea!


Hyötyjä ilman haasteita? Kyllä!

Tähän mennessä voin sanoa, että olen hyötynyt tästä digitaalisen hyvinvoinnin lisäämisestä, eikä siitä ole ollut minkäänlaisia haasteita. Päinvastoin, arki on rauhoittunut ja olen huomannut, että voin paremmin keskittyä muihin asioihin.


Miten sinä voit aloittaa oman matkasi?

Jos minä, eläkeläinen, pystyn tähän, niin pystyt varmasti sinäkin! Tässä muutama vinkki, joilla voit lähteä liikkeelle:

  • Tarkkaile omaa käyttöä: Huomaatko milloin TV- ja digilaitteet alkavat viedä liikaa aikaa tai energiaa? Ole rehellinen itsellesi.

  • Kytke ilmoitukset pois päältä: Aloita tästä, se on yllättävän tehokas ja helppo tapa vähentää häiriöitä ja keskeytyksiä.

  • Ota käyttöön puhelimettomia aikoja: Voisitko vaikka ruokailla ilman puhelinta tai varata tunnin – tai kaksi – illasta kokonaan ilman puhelinta tai muuta ruutuaikaa?

  • Älä pelkää kokeilla: Pienillä askelilla pääsee pitkälle, eikä kaikkea tarvitse muuttaa kerralla. Jokainen pieni muutos on askel parempaan.

Toivottavasti näistä vinkeistä on apua! Onko sinulla omia kokemuksia tai vinkkejä digitaalisen hyvinvoinnin parantamiseen? Jaa ne kommenteissa!