Kiroilun salattu kivunlievitys
Jokainen meistä tuntee sen aamun. Sen, kun silmät eivät ole vielä ehtineet aukaista kunnolla, aivot vasta lämmittelevät ja koitat navigoida sumuisessa tokkurassa keittiöön kohti elämän lähdettä, eli kahvia. Tänä aamuna se oli minun tilanteeni.
Kaikki tapahtui nanosekunnissa.
Aloin astua ovesta, mutta jostain syystä varvas ja ovenkarmi tunsivat vastustamatonta vetovoimaa. PAM! Varvas, se pieni , joka ei koskaan tee mitään pahaa, koki suurimman mahdollisen vääryyden. Kipu oli välitön, lamauttava ja sellainen, että pimeimmätkin sävyt piirtyivät verkkokalvolle.
Tässä kohdassa sivistys putosi päästäni kuin märkä rätti.
Se ei ollut pelkkä "auts" tai "apua". Ei. Se oli syvä, sielun pohjasta kumpuava, moniosainen voimasanojen ryöppy, joka alkoi isolla Kirjaimella ja jatkui useamman lauseen mittaisena teemapakettina. Kirosin kovaa, kirosin hartaasti, ja rehellisyyden nimissä, kirosin myös todella luovasti.
Ja kas kummaa! Keskellä tätä kielellistä monologia huomasin jotain outoa: kipu tuntui helpottavan. Ei se tietysti kokonaan kadonnut, mutta se terävin kärki tylsistyi, ja pystyin vaihtamaan paikalla hyppimisen hillitympään ontumiseen.
Aamukahvia hörppiessä aloin miettiä: oliko tämä vain psykologinen harha? Täydellinen tapa purkaa turhautumista? Vai voisiko tässä olla jotain tieteellistä?
Googlen avulla selvisi nopeasti, että olen sattumoisin osa suurta joukkoa, jota tiede kutsuu "kiroileviksi kivunlievittäjiksi." Brittiläisen Keelen yliopiston psykologit ovat tutkineet tätä ilmiötä ja todenneet, että kiroilu todella lisää kivunsietokykyä.
Tutkimuksissa koehenkilöt kykenivät pitämään kätensä jääkylmässä vedessä pidempään, kun he saivat kiroilla, verrattuna siihen, että he käyttivät neutraaleja sanoja. Kiroilu nostaa kuulemma kivun kynnystä ja sietokykyä jopa kolmanneksella!
Miksi? Teoriat viittaavat siihen, että voimasanan laukaiseminen aiheuttaa lyhyen, mutta voimakkaan tunnekuohun, joka puolestaan aktivoi kehon "taistele tai pakene" -mekanismin. Tämä nopea fysiologinen muutos voi vapauttaa luonnollisia kipulääkkeitä, kuten endorfiineja, suoraan verenkiertoon. Kiroilu on siis eräänlainen kielellinen adrenaliinipiikki.
Niinpä seuraavan kerran kun vielä aamu tokkurassa kolautat polvesi pöydän kulmaan, älä pidättele. Unohda kauniit sanat. Anna palaa. Päästä sielun palo irti. Et ole sivistymätön, olet vain luova kivunlievittäjä, joka hyödyntää kehoon sisäänrakennettua, ilmaista ja nopeasti toimivaa kivun hallintajärjestelmää.
Ja hei, kiitos, h**n varvas, tästä oivalluksesta. Missähän seuraavaksi voisin kokeilla kiroilua? Voisiko se auttaa? Tiede väittää, että ehkäi! Mutta se on jo toinen tarina. Sitä ennen: lisää kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!