Z-sukupolven teknologiset mesenaatit
Me neljäkymmenluvun lapset olemme nyt vanhuksia, joita myös boomereiksi kutsutaan. Itse olen syntynyt hyvään aikaan, sillä sota oli juuri päättynyt. Aika oli hyvin erilaista, koska ei ollut
mitään näitä digitaalisia laitteita. Se veivattava puhelinkin oli hyvin harvinainen ja kännykästä ei kukaan osannut unelmoida.
Lapsuuden aikana auton kyytiin pääsy oli todella harvinaista. Kouluun taivallettiin jalan ja talvella hiihdettiin isän veistämillä suksilla. Maitokuskin hevosen rattaiden tai reen kyytiin joskus saattoi päästä, mutta harvinaista sekin oli. Jonkinlaisia kide- tai putkiradioita kuunneltiin. Transistoreista eikä ULA aallosta ollut aavistustakaan. Sitten maailma avautui, kun ensimmäiset televisiot tulivat viisikymmenluvun lopulla ja koululäksyjä pääsi lukemaan
sähkövalossa.
Nyt on kaikki tekoälykin, ja algoritmit hallitsevat meitä, sillä emmehän me boomerit osaa niitä hallita, vaikka pitäisi. Tai no, rehellisesti sanottuna, se on meidän jälkeläisemme, Z-sukupolvi, joka niitä on opettanut, kun olemme eksyneet netin ihmeelliseen maailmaan. Ja me olemme heille maksaneet siitä vaivasta – sillä samalla “veikkaus-voitolla”, jonka voittosumman olimme saaneet 50-luvun alun pennosista säästämällä. Ironista kyllä, ilman meitä, tuon sukupolven ihmisiä ja mentorointi palkkioiden maksajia, nykyiset teknologia ihmeet olisivat kenties jääneet syntymättä.
Mikä on seuraava suuri muutos, jos rauhassa saadaan elää. Onko se jokin härpäke jolla kohta lennämme kuin linnut konsanaan. Tai miten kännykkä voisi tulla vieläkin monipuolisemmaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!