Kuntosalilta palatessani pysähdyin postilaatikolle. Tänään ei tullut kirjeitä eikä tilattuja lehtiä, mutta olihan siellä postia. Niitä mainoksia, jotka eivät juurikaan kiinnosta. En minä valehtele, kun kerron niitä olleen nytkin lähes neljännes postilaatikon tilavuudesta. Onko se tuottavaa tuollainen paperin haaskaus? Nykyisin seuraan mainontaa, jopa tarjous lehtiä, mutta vain tästä tietokoneen ruudulta, tai puhelimen näytöltä. Yleensä silloin etsin jotakin, vaikkapa markettien tuoreen kalan tarjouksia.
Samalla ihmettelen, miksi ei juurikaan ole tarjolla järvikalaa, kuten ahventa tai särkeä. Muikkua joskus on, mutta senkin pidän aika kalliina 13,90 euroa kilolta. Onneksi se on perattua. Silakka maksaa saman, mutta se on ruodottomaksi fileroitua. Perattu kirjolohi kokonaisena maksaa myös sen 13,90 euroa. Joskus tekisi mieli ostaa vaikka särkiä.
En ole menneen kesän aikana käynyt kertaakaan ongella tai mitenkään muutenkaan kalassa, vaikka järvi on tuossa aivan vieressä. Venekin on, mutta se on ollut pohja ylöspäin ainakin vuoden päivät.
Näin kirjoittaessa mieleen tulee kaikenlaista: Miksi olen toiminut näin, kun olisin voinut käydä edes muutaman kerran soutelemassa? Siinähän olisi mukavasti voinut pitää uistinta veneen perässä. Veneellä soutelu on hyvää kuntoilua, ja samalla uistimeen olisi voinut tarttua hauki, kuha tai jopa järveen istutettu kirjolohi.
Tämä kesä on nyt menetetty noiden asioiden suhteen, mutta olisiko tästä ajattelusta jotakin hyötyä tulevalle kesälle?
Tuo kolmasosa postilaatikkoa, jonka täyttää paperisilppu – se on vain konkreettinen muistutus siitä, että me annamme hyvien, ilmaisten asioiden valua sormien välistä. Olisin voinut käyttää sen ajan, jonka nyt käytän mainosten kantamiseen kierrätykseen, tai vielä paremmin, sen ajan, jonka vietän tietokoneella selaten kalojen hintaa. Miksi vaivautua maksamaan kaupassa kirjolohifileestä, joka on matkustanut ties mistä, kun lähivesi tarjoaa parasta mahdollista lähiruokaa – kuntoilun kera?
Ensi kesänä asia on ehkä toisin. Laitetaan tähän blogiin muistutus. Jo nyt, syksyn sateiden kynnyksellä, päätän, että heti kevät jäiden lähdettyä se vene käännetään oikein päin. Enää ei riitä, että katson rannalta, kuinka aallot lyövät kaislikkoon. Se on tämän pakinan lupaus! Ja jos joku mainostaja haluaa tietää, miten saada huomioni, vastaus ei ole mainos nippu, vaan fileoitu ahven tarjous. Se olisi postia, josta voisin iloita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!