72 tuntia viisautta

Varautuminen on arkipäivän asia

Hyvät lukijat, oletteko koskaan pysähtyneet miettimään sitä pientä, mutta niin tärkeää sanaa: varautuminen? Se saattaa kuulostaa joltain valtavilta katastrofielokuvan juonenkäänteiltä, mutta todellisuudessa kyse on paljon arkisemmista asioista. Kyse on siitä, että pärjäisimme sujuvasti, kun elämän pienet mutta ärsyttävät häiriöt iskevät: sähkökatko pimentää illan, myrskyn kaatama puu tai äkillinen vesijohdon katkeaminen.

Suomessa suositellaan niin sanottua 72 tunnin kotivaraa, eli kolmen vuorokauden omavaraisuutta. Moni tuumaa, että siinäpä vasta pitkä aika ilman normaaleja mukavuuksia. Mutta kun asiat ovat järjestyksessä, nuo kriittiset tunnit kuluvat yllättävän joutuisasti. Ja mikä parasta on, kun pärjätä itse, helpottaen samalla viranomaisten työtä.

Katsotaanpa, mitä minun varautuminen pitää sisällään:

Juomavesi: Elämän eliksiiri

Vesi on ehdottomasti ykkösasia. Minulla on kolme 20 litran kanisteria valmiina, mikä on jo hyvä alku. Mutta se Haukkalan lähde! Suunnitelma on hakea sieltä täydennystä, jos katko venyy. Vaikka varantoa on, on aina hyvä varautua myös veden keittämiseen tai puhdistamiseen – varmuus on viisauden äiti.

Ruoka: Sielun ja vatsan tyydytys

Säilyvä, ilman sähköä tai hyvin vähällä valmistuva ruoka on avainasemassa. Tässä kohtaa nousevat arvoon arvaamattomaan ne vanhat kunnon perusasiat: Kierrossa olevat säilykkeet, hapankaali ja perunat ovat mainio pohja, kuivatuista elintarvikkeista ja jauhoista puhumattakaan. Itsellämme ruoanlaitto ja leivonta sujuvat "kuin tanssi", mikä on suuri etu.

Ja sitten se luksus: itse säilötty kala! Suutarinlohi silakasta tai muikusta aina viikon tarpeeksi on jo sellaista herkkua, että kieltämättä melkein toivoisi pientä katkoa päästäkseen nauttimaan siitä kriisin tunnelmassa. Muistetaan toki myös hedelmät edes sen kolmen vuorokauden tarpeeseen! 

Lääkkeet: Terveys ensin

Kolmen kuukauden reseptilääkevarasto on päänavaus. Kuitenkin, kuten olen pohtinut, jos se katko osuu juuri pahaan aikaan, on hyvä miettiä kriittisimpien lääkkeiden saatavuutta. Ensiaputarvikkeet tietenkin kuuluvat perusvarustukseen.

Lämpö ja valo: 

Varaava takka ja puuhella Ne takaavat paitsi lämmön, myös ruoanlaiton vapauden sähköstä. Lämpimät vaatteet ja peitot ovat itsestäänselvyyksiä (vaikka joskus tuntuu, että vaatteita on liikaakin, kriisissä niitä ei ole koskaan liikaa!). Kynttilät, myrskylyhty, taskulamput ja paristot ovat pimeyden karkottajia, pieniä valonpilkahduksia hämärässä. Tietenkin kaapissa on hyvä olla pullo - tai kaksi lamppuöljyä ja tulitikkuja, sekä tulukset kaiken varmimpana vakuutena. 

Tieto on turvallisuuden kulmakivi

Paristoilla tai veivillä toimiva radio on kriisitilanteen tärkein kapistus. Se tuo viranomaistiedotteet suoraan kotiin. Tässä kohtaa on kuitenkin syytä iskeä itseäni ranteille: radioita kyllä on, mutta ovatko ne testattuja? Paristojen varasto voi olla hyvä, mutta jos itse radiolaite ei toimi, ei hyödytä. Muistetaan siis säännöllinen laitteiden testaus!

Liikkuminen:
Vanha auto voi olla korvaamaton, kun tarvitaan liikkumista. Mutta talvipakkasilla sen akun kunto ja bensan määrä tankissa on asia, joka pitää olla mielessä jatkuvasti. Pitäisikö ottaa Jerry kannullinen bensaa varastoon?

Yhteenvetona voin todeta olevani mielestäni kohtuullisen hyvin varautunut. Varautuminen on kuitenkin kuin puutarhan hoito, se on jatkuva prosessi, ei kertaluontoinen rykäisy. Se on sitä pientä viisautta, että tarkistaa paristot, lääkkeiden päivämäärät ja radion toimivuuden säännöllisesti. Näitä itsekin miettiessä, on ehkä syytä laatia tsekkauslista, jolla oman kotivaran voi aika ajoin helposti tarkistaa.

Varautuminen ei ole pelkoa, vaan se tuo mielenrauhaa. Se on sitä, että voi hymyillen todeta, kun arki katkaisee: "Ei hätää, minä pärjään." Se on arkipäivän luksusta, jota suosittelen kaikkien pitämään mielessä!