Olen sitä mieltä, että elämä on perimmiltään sarja enemmän tai vähemmän onnistuneita suorituksia.
Esimerkiksi aamukahvin keittäminen ilman suodatinpaperia tai näppien polttaminen keittiössä on suoritus. Meidän ratkaisumme tähän? Murukahvi.
Juuri nämä pienet, päivittäiset haasteet, tällaiset "mini-olympialaiset", tekevät elämästä mielenkiintoisen. Kuten sanonta kuuluu: "Haasteet tekevät elämästä mielenkiintoisen – ja niistä selviäminen tekee elämästä merkityksellisen."
Tätä lausetta olen joutunut viime aikoina pohtimaan erityisen syvällisesti. Syynä ei ollut arjen dramatiikka, ei edes oma huono kunto tai itsetunto, vaan jotain paljon suurempaa ja uhkaavaa: unohdetun videoeditointiohjelman käyttö.
Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että olen ihmistyyppi, joka tuntee itsensä kohtuullisen kykeneväksi, kunhan kyse ei ole kielipäätä vaativista asioista. Mutta nyt edessäni oli tuntitolkulla kuvattua videomateriaalia.
Ensimmäinen haaste: Lajittelu
Ensimmäinen haaste oli löytää klipit ja saada ne jonkinlaiseen järjestykseen. Ne muistuttivat enemmän perinnöllisyystieteen geeni kaavioita kuin järkevää tarinaa. Tästä suoriuduin kahden tunnin tuskallisen lajittelun ja kiroilun saattelemana. Mielenkiintoa riitti, myönnettäköön.
Toinen haaste: editoinnin tuskalliset virheet
Toinen haaste: poistaa osat, jotka eivät liittyneet tarinaan. Tässä kohdassa mielenkiinto alkoi lähestyä hysteriaa. Unohdin tallentaa välillä kahdesti, jolloin koko tarina piti koota alkutekijöistä – aikamoista tuskaa.
Puolisoni oli jo siirtynyt toiseen huoneeseen, ilmeisesti välttääkseen joutumasta todistamaan, kuinka vanha ihminen muistuttaa pala palalta neandertalilaista, jonka ainoa työkalu on epätoivo.
Mutta sitten. Se tapahtui.
Kuuden tunnin jälkeen tarina oli koossa ja tallennettu. Ehkä ei täydellinen, mutta kelvollinen. Siinä on draaman kaava. Ja uskomattoman paljon opin siitä!
Selviytyminen
Tuossa hetkessä ymmärsin lauseen syvimmän merkityksen. Se ei ollut vain mielenkiintoinen haaste, se oli merkityksellistä selviytymistä.
Tunne oli voimakkaampi kuin minkään tentin läpäiseminen, suurempi kuin veronpalautus, verrattavissa vain siihen, kun muistaa viime hetkellä ottaa parkkikiekon kauppaan mennessä. (tai nykyään digi-kiekko liimattuna auton ikkunaan)
Istun olohuoneessa katsellen vähän nykivää, mutta täysin toimivaa videota. Tunnen itseni voittamattomaksi. Selvisin tästä, selviän mistä tahansa. Seuraava haaste? Ehkäpä vaihdan lampun. Tai jopa – opettelen käyttämään astianpesukonetta.
Koska, hyvät ystävät, haasteet tekevät elämästä mielenkiintoisen. Mutta vain se täydellinen, tuskasta ja sinnikkyydestä syntyvä selviytymisen hetki tekee elämästä aidosti merkityksellisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!