USB-johtojen viidakko

  – vanhan miehen tuskia

Huh, tuttua tuskaa! Olen kuullut tätä virttä niin monesti, ja voin vakuuttaa, ettet sinäkään ole yksin tämän turhautumisen kanssa. USB-johtojen ja liitäntöjen sekamelska on todellinen vitsaus nykymaailmassa, ja se tuntuu vain pahenevan vuosi vuodelta.

Muistan vielä ajan, jolloin oli ehkä kaksi tai kolme yleisintä liitintyyppiä. Nyt niitä on tosiaan ties kuinka monta: USB-A, USB-B, mini-USB, micro-USB, USB-C, ja sitten kaikki ne kameroiden ja muiden laitteiden omat viritykset. Tuntuu, että jokaisella valmistajalla on oma näkemyksensä siitä, miten laitteet pitäisi kytkeä. Puhumattakaan siitä, että ulkoisesti samanlaisissa johdoissa toiset siirtävät dataa ja toiset ovat vain latausjohtoja. Käärmeissään sitä on, kun yrittää siirtää kuvia puhelimesta ja mikään ei toimi, kunnes tajuaa ettei OTG ole päällä tai olet väärällä johdolla liikkeellä.

USB-C on toivon pilkahdus tässä pimeydessä. Se on kätevä, monipuolinen ja käy kumpaan suuntaan tahansa. Se tukee tehokkaasti sekä latausta että nopeaa tiedonsiirtoa. Jos kaikki laitteet käyttävät USB-C:tä, elämämme olisi huomattavasti helpompaa. Mutta ei, matkalla kohti tätä ihanneyhteiskuntaa joudumme vielä tarpomaan adapterien ja erilaisten johtojen viidakossa. On läppäriä, joka latautuu C:llä, mutta ulkoinen kovalevy vaatii A-liitännän. Puhelin on C, mutta vanha kuulokemikrofoni tarvitsee micro-USB:n. Hulluksihan siinä tulee!

Mitä pirua sitten pitäisi tehdä?

Vaikka ihmettely ja tuska ovatkin ymmärrettäviä, onneksi tähän sekasotkuun on olemassa joitakin keinoja, joilla voi helpottaa omaa arkeaan:

• Päätä periaate. Voisitko esimerkiksi päättää, että pyrit hankkimaan jatkossa vain USB-C-yhteensopivia laitteita aina kun mahdollista? Se ei poista vanhojen laitteiden ongelmia, mutta vähentää uusien johtojen kertymistä.

• Merkkaa johdot. Tämä on ehkä se kaikkein tärkein vinkki! Osta pieni rulla sähköteippiä tai vaikka maalarinteippiä ja kyniä. Kirjoita jokaiseen johtoon selkeästi, mihin se on tarkoitettu (esim. "puhelin lataus", "kovalevy data", "kamera"). Tai voit käyttää erivärisiä teippejä eri tarkoituksiin. Se säästää hermoja kummasti!

• Hanki muutamia laadukkaita adaptereja. Vaikka adapterit ovat osa ongelmaa, ne ovat myös osa ratkaisua. Hanki muutama hyvälaatuinen USB-C-to-USB-A-adapteri ja ehkä yksi USB-C-moniporttiadapteri, jossa on useampia liitäntöjä. Näin sinulla on aina valmius yhdistää uudemmat laitteet vanhempiin.

• Kierrätä vanhat pois. Jos joku johto on ollut käyttämättömänä vuosia ja et enää edes muista, mihin se kuuluu, harkitse sen kierrättämistä. Vähemmän sotkua, vähemmän päänvaivaa.

• Tutustu langattomiin vaihtoehtoihin. Vaikka johdot ovat edelleen välttämättömiä, monissa tilanteissa langattomat ratkaisut, kuten Bluetooth tai Wi-Fi-tiedonsiirto, voivat vähentää johtosotkua. Esimerkiksi puhelimesta voi siirtää kuvia langattomasti tietokoneelle, jos molemmat tukevat sitä.

Vaikka USB-standardien kehitys tuntuu toisinaan olevan yksi iso sekasotku, toivottavasti näistä vinkeistä on apua johtojen ja laitteiden kanssa kamppailussa. Ei anneta teknologian ärsyttää itseämme liikaa, vaan yritetään löytää helpoimmat reitit sen hallintaan!

---

Onko sinulla joku erityisen ärsyttävä johto kokemus, jonka haluat kertoa?

Valintoja

 

Siinä se nyt on, kuva. Mies, tai no, ihmisen hahmo, kävelee. Ja mihin se kävelee? No, kohti valoa se menee. Ei siinä sen kummempaa. Ja varjot, ne penteleet, ne jää taakse. Eihän ne muuta voi, jos kerran valoa päin mennään. Ei sitä voi samaan aikaan olla pimeässä ja valossa, se on selvä se.

Ja tuossa sanotaan, että "Aurinkoon käännyn, varjot taakseni jäävät, koska käyn valoon!" Niin. Mitäpä sitä pimeässä rypemään, kun kerran valoakin on tarjolla. Ei se elämä ole mitään herkkua, sen on jokainen jo pikkupoikana oppinut. On siinä ollut vastusta ja varjoa vaikka muille jakaa. Mutta minkäs teet? Ei tämä tästä valittaen paremmaksi muutu. Pitää mennä eteenpäin, vaikka hampaat irvessä.

"Toivo elämän tiellä, päivä uusi kutsuu taas." Totta se on. Vaikka kuinka olisi ollut huono päivä, tai viikko, tai vuosi, niin aina se aurinko horisontista nousee. Ei se kysy, että onko sinulla nyt hyvä vai paha mieli. Se nousee, ja siinä se. Ja sitten pitää taas ryhtyä hommiin. Ei yhtään  auta jäädä murehtimaan menneitä. Mitä niitä turhaan vatvoo, kun ne on jo eletty.

Se on sellaista tämä jokapojan elämä. Välillä on valoa, välillä varjoa. Mutta aina se valo voittaa, jos vain jaksaa sitä kohti suunnistaa. Ei siinä mitään ihmeellisiä filosofia tarvita. Kunhan vain painetaan eteenpäin, niin kyllä se polku siitä aukeaa. Ja jos ei aukea, niin sitten tehdään uusi polku. Ei siinä sen kummempaa.

---

Muurinpohjalettujen kutsu

 

---

Miksi odottaa huomiseen, kun voi paistaa tänään?

Kesä! Se sanakin saa veden kielelle ja mielen virittymään laiskuuteen, joutopäiviin ja ennen kaikkea – herkkuihin! Selatessani hiljattain tuoretta SK:n juhannuksen kaksoisnumeroa törmäsin artikkeliin, joka herätti jotain syvältä suomalaisen kesämökin perimästä: juttua muurinpohjaletuista, jotka ennen vanhaan paistettiin rehellisesti pyykkipadan pohjalla rannalla. Siinä on sitä jotain aitoa ja perinteikästä! Mutta miksi ihmeessä tätä perinnettä ei voisi elvyttää tänäkin päivänä? Savolainen muurinpohjalettu on hyväksytty EU:n nimisuojatuotteidenkin listaan.

Muurikka on tainnut kaupallistaa suomalaisen lettukulttuurin aika tehokkaasti. Meiltäkin sellainen Muurikka löytyy, tosin taitaa olla pari vuotta käyttämättömänä tuolla varaston perukoilla. Ruosteessa se on ja kaasupoltin on vielä kokeilematta. Ja onko siinä kaasupullossa edes mitään jäljellä? Kysymysmerkkejä ilmassa enemmän kuin hyttysiä näin kesäiltana!

Mutta kun se idea iski lukiessani, se iski kunnolla: miksi ei tänään voisi olla muurinpohjalettujen päivä? Ei kai tässä voi enää jahkailla! Ensin oli tietysti poltettava se pannu puhtaaksi ja kaivettava esiin kaikki tarvittavat välineet, rasvat, ohra- ja vehnäjauhot. Tiedättehän, ne kaikki pikkujutut, jotka unohtuvat aina kun innostus iskee.

Alkukesä on ollut meillä täällä keskisuomessa vähän turhan kolea, ja sen takia grillailut ja muut ulkoruokailu projektit ovat jääneet taka-alalle. Onneksi säätiedot lupasivat nyt todellista kesäfiilistä, joten eiköhän laiteta vanhat perinteet kunniaan! Haisee jo lettukesältä, sillä pullo oli lähes täynnä kaasua. Lettutaikinan annoin ässehtiä noin kolme tuntia. Niistä "lettusista! tuli hyviä, kun oli vielä hilloa ja kermavaahtoa kyytipojaksi. Lettukesä on nyt avattu eikä tämä jää ainoaksi kerraksi.

Mitäs teidän muurinpohjalla tänään paistetaan?

Miksi pidän audiopäiväkirjaa,

Kuva: ErjAn

---

vaikka voisin kuvata kaiken videolle?

Päiväkirjan pitäminen on monelle tuttu käsite, mutta sen muoto on muuttunut digitaalisen aikakauden myötä. Nykyään voimme valita perinteisen kirjoittamisen, videon, tai audion välillä. Kysymys kuuluu: Miksi vaivautua pitämään audiopäiväkirjaa, kun samalla vaivalla voisi tallentaa päivittäiset videot? Eikö video sittenkin olisi visuaalisempana tehokkaampi? Pureudutaanpa tähän.

Keskittymisen voima

Audiopäiväkirjan suurin etu on sen vaatima huomio. Kun puhut mikrofoniin, olet läsnä. Ei tarvitse miettiä kuvakulmia, valaistusta tai sitä, miltä näytät kameran edessä. Voit keskittyä täysin ajatuksiisi, tunteisiisi ja päivän tapahtumiin. Tämä vapauttaa aivokapasiteettia  syvempään pohdintaan. Mieti: montako kertaa olet videota kuvatessasi keskeyttänyt Kuvatallennuksen, koska et ollut tyytyväinen itseesi tai ympäristöön? Audiopäiväkirjassa nämä harhautukset poistuvat. Voit puhua missä ja milloin tahansa – vaikka sängyssä silmät kiinni tai kävelyllä luonnossa. Se on vapauttavaa.

Aitojen tunteiden ja ajatusten vangitseminen

Videosssa pyrimme usein esittämään itsemme tietyllä tavalla. Se on kuin pieni esitys päivästäsi. Audiossa sen sijaan on tilaa aidolle halulle ja rehellisyydelle. Kun tiedät, ettei kukaan näe sinua, uskallat todennäköisemmin olla haavoittuvainen ja jakaa ne kaikkein syvimmätkin ajatukset ja tunteet. Voit antaa äänesi väristä, nauraa, , puheesi voi takerrella tai olla sekavaa – kaikki on sallittua. Audiopäiväkirja on paikka, jossa voit todella purkaa mielesi  ilman ulkoista painetta. Se on raakaa ja rehellistä, ja juuri siksi niin arvokasta.

Helppous ja jatkuvuus

Audiopäiväkirjan aloittaminen ja ylläpitäminen on helppoa. Tarvitset vain puhelimen ja jonkin tallennus sovelluksen. Ei tarvitse raahata mukana kameraa tai huolehtia akun kestosta samalla tavalla kuin videolla. Tämä helppous ja jatkuvuus ovat avainasemassa. Kun kynnys tallentamiseen on matala, teet sen todennäköisemmin joka päivä. Vain muutaman minuutin nauhoitus päivässä voi luoda merkittävän kokoelman muistoja, oivalluksia ja henkilökohtaista kasvua. Pääset nopeasti äänittämään ajatuksesi ylös – tai ulos – ilman ylimääräistä valmistelua.

Yhteenveto

Vaikka videot tarjoavat visuaalisen ulottuvuuden, audiopäiväkirja tarjoaa jotain syvempää: tilaa vaivattomalle ja aidolle itsetutkiskelulle. Se on vähemmän suoritus, enemmän prosessi. Joten, jos etsit helppoa, intiimiä ja tehokasta tapaa dokumentoida elämääsi ja kasvaa ihmisenä, kokeile audiopäiväkirjaa. Voi olla, että löydät siitä juuri sen, mitä olet etsinyt.

Oletko koskaan kokeillut audiopäiväkirjan pitämistä? Mitä mieltä olet sen eduista verrattuna videopäiväkirjaan?

 

Vanhana konkarina digitaalisessa maailmassa

  – Tasapainon löytäminen

Älylaitehärdelli, somekoukku ja TV ovat nykyään niin tiukasti osa elämää, ettei niitä voi oikein paeta – ei edes eläkeläinen! Mutta myönnetään, niiden ylenpalttinen käyttö voi hiipiä arkeen ja tuoda mukanaan stressiä, sotkea unirytmiä tai viedä keskittymiskyvyn mennessään. Tässäpä omat kokemukseni siitä, miten olen pyrkinyt löytämään sitä kuuluisaa tasapainoa digimaailman ja oman hyvinvoinnin välillä. Ehkä näistä vinkeistä on apua myös sinulle!

---

Kun kone on päällä aamusta iltaan…

Huomasin jokin aika sitten, että tietokoneeni oli päällä aamukahdeksasta iltayhdeksään. Toki, en minä siinä 13 tuntia istunut, vaan välillä kone sai olla lepotilassa. Mutta silti, se oli aina valmiustilassa. Ensin ajattelin, ettei tämä ole mikään iso juttu. Mutta sitten aloin miettiä: onko se ihan oikeasti tarpeellista? Voisiko koneen sammuttaa, se oli pieni kehityskohde? Siitä se ajatus sitten lähti.

---

Konkreettisia askelia kohti rauhallisempaa arkea

Olen ottanut muutamia konkreettisia askelia näiden asioiden suhteen. Ensimmäisenä kytkin ilmoitukset pois päältä puhelimesta ja tietokoneesta. Ja voi pojat, miten se onkaan helpottanut! Ei jatkuvasti vilkkuvia ruutuja. Yllätyin itsekin, miten paljon se vähentää huomaamatonta stressiä. Antaa niiden poliittisten toilailuiden ja sotien olla.

Seuraavaksi ajattelin kokeilla ruutuajan vähentämistä ja puhelimettomia hetkiä. Tuntuu, että nykyään kaikki tuntemattomat puhelut ovat yleensä vain lehtimyyjiä tai muita häiriötekijöitä, joten niihin en juurikaan vastaa. Se on jo yksi askel kohti rauhallisempaa arkea!

---

Hyötyjä ilman haasteita? Kyllä!

Tähän mennessä voin sanoa, että olen hyötynyt tästä digitaalisen hyvinvoinnin lisäämisestä, eikä siitä ole ollut minkäänlaisia haasteita. Päinvastoin, arki on rauhoittunut ja olen huomannut, että voin paremmin keskittyä muihin asioihin.

---

Miten sinä voit aloittaa oman matkasi?

Jos minä, eläkeläinen, pystyn tähän, niin pystyt varmasti sinäkin! Tässä muutama vinkki, joilla voit lähteä liikkeelle:

• Tarkkaile omaa käyttöä: Huomaatko milloin TV- ja digilaitteet alkavat viedä liikaa aikaa tai energiaa? Ole rehellinen itsellesi.

• Kytke ilmoitukset pois päältä: Aloita tästä, se on yllättävän tehokas ja helppo tapa vähentää häiriöitä ja keskeytyksiä.

• Ota käyttöön puhelimettomia aikoja: Voisitko vaikka ruokailla ilman puhelinta tai varata tunnin – tai kaksi – illasta kokonaan ilman puhelinta tai muuta ruutuaikaa?

• Älä pelkää kokeilla: Pienillä askelilla pääsee pitkälle, eikä kaikkea tarvitse muuttaa kerralla. Jokainen pieni muutos on askel parempaan.

Toivottavasti näistä vinkeistä on apua! Onko sinulla omia kokemuksia tai vinkkejä digitaalisen hyvinvoinnin parantamiseen? Jaa ne kommenteissa!

Pyykkipäivän mullistus

 ja palveleva myyjä

Voi pyhä pesukone! Eilen se sitten tapahtui. Pitkään ja uskollisesti palvellut pyykkäri päätti irtisanoa yhteistyösopimuksen ilman pienintäkään irtisanomisaikaa. Yksipuolinen päätös, kerrasta poikki ja piste. Toki olisin voinut kutsua huoltomiehen toteamana sen, minkä jo tiesin: "Osta uusi, tätä ei kannata korjata!" Ja totta kai, laskuhan siitäkin lystistä olisi napsahtanut.

Ei auttanut kuin lähteä uuden hankintaan. Ensimmäisessä kaupassa koin klassisen "myyjää ei näy missään" -kohtalon. Kone jäi kauppaan ja minä jatkoin matkaa. Seuraavassa putiikissa sentään myyjä ilmestyi kysymään, miten voi auttaa. Harmillisesti apua ei tullut, ja totesin, että etsimäni asiantuntemus olisi jossain muualla.

Sitten koitti se kolmas kauppa. Ja mikä lottovoitto! Siellä odotti asiantunteva ja aktiivinen myyjä, joka nappasi minut heti huomaansa. Tilannekartoitus sujui kuin tanssi, vaihtoehdot olivat selkeät, ja yhteisymmärryksessä valitsimme meille sopivimman mallin. Keskustelun pohjalta syntyi päätös, ja pian kotiin saapuu uusi, energiatehokas pesukone. Vanha kone puolestaan lähtee ansaittuun kierrätykseen.

Tämä kokemus palautti mieleen, kuinka arvokas hyvä myyjä todella on. Ei vain meille ostajille, jotka etsimme neuvoa ja tukea ostopäätösten viidakossa, vaan varmasti myös työnantajalleen. Hän on se, joka tekee ostoprosessista miellyttävän ja tehokkaan – ja saa tuotteen kaupaksi!

Nyt voin taas odottaa pyykkipäivää hymyssä suin. Ja ehkäpä ensi kerralla etsin sen saman myyjän käsiini, jos joku toinenkin kodinkone tai muu laite päättää ilman varoitusta jäädä eläkkeelle!

Hyvää huomenta!

Yöllisten heräämisten vähentäminen onnistuu usein elämäntapamuutoksilla ja nukkumistottumusten hiomisella. Tässä taulukko, joka sisältää muutamia keskeisiä keinoja:

---

Elämäntapamuutokset: Nuku ja mene nukkumaan säännöllisesti, pidä makuuhuone pimeänä, viileänä ja hiljaisena, vältä ilta juomista, etenkin kahvia, ja raskaita aterioita illalla sekä tee rentoutumisharjoituksia ennen nukkumaanmenoa. 

• Ympäristö: Tarkista, että patja ja tyyny ovat mukavat, tukevat ja juuri sopivan korkeat.

• Liikunta: Liiku säännöllisesti, mutta vältä rankkaa liikuntaa ennen nukkumaanmenoa.

• Terveydenhuolto: Jos heräämiset jatkuvat tai niihin liittyy muita oireita, keskustele lääkärin kanssa. Ne voivat olla merkki unihäiriöstä tai muusta sairaudesta.

Toivottavasti tämä auttaa saamaan hyvät yöunet!

Aamulla sataa,

pisarat lyövät ruutuun,

vettä, kylmästi.

Jokin vetää kaupoille,

alennukset kutsuvat.

 

Kotilot vieraana puutarhassa

  – ja taistelu kallionauhuksen puolesta

Aurinkoisen kesäpäivän iloksi puutarhakävelyllä saa kuulla ikäviä tasaisia rasahduksia. Nämä rasahdukset eivät johdu kukkien kuivista lehdistä, vaan valitettavan tutusta ilmiöstä: kotiloista. Pihamaalle on kertynyt rajattoman suuri kotilo yhdyskunta, ja joka askeleella tuntuu kuin astuisi limaisen valloittajien armeijan yli. Ja mikä pahinta, ne ovat löytäneet itselleen todellisen herkkupalan – kallionauhuksen lehdet.

Kuvan perusteella voi vain todeta, että lehdet ovat todellakin kurjassa kunnossa. Reunoilta rei'itetyt ja pinnasta syödyt lehdet kertovat omaa tarinaansa näiden vierailusta. Varmaankin on aika aloittaa aktiiviset torjuntatoimet, ainakin kukkaistutusten osalta. Muuten puutarha näyttää pian pelkältä etanoiden ruokalistalta.

Onneksi apua on saatavilla. Etanasyötit ovat osoittautuneet tehokkaaksi keinoksi pitää nämä limaiset tuholaiset kurissa. Kuten ohjeistus mainitsee, tärkeintä on muistaa muutama perusasia syötin levityksessä. Kuivina kausina käsitellyt alueet pitää kastella, jotta etanasyötin rakeet säilyttävät tehonsa. Parasta aikaa levittää sirotetta on illalla, jolloin maaperän kosteus on korkeampi kuin päivällä ja etanat ovat aktiivisemmin liikkeellä. Tämä maksimoi syötin tehon ja varmistaa, että mahdollisimman moni kutsumaton vieras löytää sen.

Mikä parasta, etanasyötin käytöllä on muitakin etuja kuin vain etanoiden torjunta. Syötyään ainetta etanat menevät maan alle kuolemaan, mikä säästää meidät ikäviltä likaisilta jäljiltä ja kuolleiden etanoiden joukolta  puutarhassa. Lisäksi syömättä jääneet rakeet hajoavat rauta- ja fosfaatti ravinteiksi, joita kasvit voivat hyödyntää. Tämä tarkoittaa, että torjuntatoimet eivät ainoastaan poista ongelmaa, vaan myös parantavat maaperän laatua ja edistävät kasvien kasvua. Se on win-win-tilanne, ainakin meidän piha puutarhurien kannalta.

Niinpä, nyt on aika ryhtyä toimeen ja palauttaa kallionauhuksen ja muiden kasvien entinen loisto. Vaikka etanat ovatkin osa luontoa, niiden rajaton yhdyskunta pihamaalla on yksinkertaisesti liikaa. Toivottavasti pian saamme nauttia rauhasta, eikä askelten alle jäävistä kotiloista ......................................................................................................................................................................

Uusista

 Uutisotsikoista kiteytyy jotain olennaista suomalaisesta nyky todellisuudesta. Kenraalien ylväitä lausuntoja hävittäjä hankinnoista, kansallisen osaamisen epäröintiä ja lopulta kryptovaluuttojen pimeää puolta.

---

– Miinoista F-35:een ja mystisiin signaaleihin

Meidän suomalaisten ylpeys kansallisesta osaamisesta on syvään juurtunutta. Olemmepa sitten maailman parhaita ja onnellisia koulutuksessa, saunan rakentamisessa tai vaikkapa peräkärryn peruuttamisessa. Siksi olikin suorastaan hätkähdyttävää lukea uutisotsikkoa: ”Tyly arvio: Suomalaiset eivät osaa käyttää jalkaväkimiinoja.” Anteeksi nyt vain, mutta mitä ihmettä? Olemmeko me, sissisodan synnyinmaa ja talvisodan taistelija kansa, muka kadottanut kosketuksen maanläheisimpään puolustus välineeseen? Onko se niin, että olemme katsoneet liikaa James Bond -elokuvia ja odotamme, että vihollisen lamauttaminen tapahtuu näkymättömillä lasersäteillä ja nanoteknologialla, eikä perinteisellä rautalangalla ja nallilla?

Tähän samaan hengenvetoon sitten kuitenkin uutisoitiin, kuinka ”Tuhansia tunteja lentänyt kenraali kertoo: Näin Suomen F-35:t lamauttavat vastustajan torjuntakyvyn.” Huh, helpotus! Ehkä meidän ei sitten tarvitsekaan osata käyttää niitä miinoja. Riittää, kun kenraali tietää, että kun F-35 nousee ilmaan, vastustaja lyö hanskat tiskiin jo pelkästä ajatuksesta. Kuvittelen mielessäni tilanteen, jossa F-35 lentää matalalla vihollisen ylitse, lähettäen samalla jonkinlaista ”F-35-energiaa”, joka saa vastapuolen sotilaat heittämään aseensa ja siirtymään joukolla joogaamaan. Torjuntakyky lamautettu, sotilaat rauhoitettu, maailma pelastettu. Kaikkea tätä yhdellä lentokoneella. Se on sitä suomalaista tehokkuutta!

Ja kun tätä kaikkea digitaalista kehitystä ja maanpuolustuksen ihmeitä miettii, mieleen hiipii väistämättä kysymys: mitä me teemme kaiken tällaisen teknologian ja jatkuvan edistyksen keskellä? Tähän saimme vastauksen Etelämantereelta, josta ”puski 3 mystistä signaalia – Syvältä kantautuvat aallot viittaavat johonkin tuntemattomaan.” Varmaan ne ovat jonkun ikivanhan sivilisaation jääkaappipakastimen käynnistysääni, tai sitten Etelämantereella asuvan Bitcoin-miljonäärin puhelin on tipahtanut jäälle.

Ai niin, Bitcoin-miljonäärit. Hehän ovatkin sitten ihan omassa luokassaan. Kun me tavalliset tallaajat mietimme arjessa, miten saisimme säästettyä muutaman euron kuussa uuteen audio tallentimeen, Bitcoin-miljonäärit murehtivat sitä, että heitä on ”kidnapattu ja kidutettu: Sähköiskuja ja irtileikattu sormi.” Siinä kohtaa kyllä mietin: oliko se sijoitus nyt sitten ihan sen arvoista. Ehkä se sormi leikattiin irti sen takia, että eivät muista Bitcoin-lompakon salasanaa? Tai kenties se oli jonkinlainen äärimmäinen opetus, että raha ei tuo onnea, varsinkaan kun siitä pitää maksaa omalla sormella. Tässä sitä ollaan, miinoja emme osaa käyttää, mutta F-35:lla suggeroidaan mahdolliset viholliset, ja samaan aikaan Etelämantereelta kuuluu outoja ääniä ja krypto-rikkaat menettävät sormen. Onko tämä nyt se tulevaisuus, jota me suomalaiset halusimme? Ehkä meidän pitäisi alkaa miettiä niitä miinoja uudestaan. Varmuuden vuoksi.

---

Mitä ajatuksia nämä otsikot herättivät?

Kun vanha kohtaa vanhan

 – ja syntyy uutta taikaa

Kuvittelepa: kaapeista, tuolta unohdettujen aarrearkusta, kaivoin esiin laukun pohjalta jotain, mikä sai hymyn huulille. Pieni, alle kahden vuosikymmenen ikäinen pokkari, joka ostin joskus silloin, kun vuosi 2005 oli jännittävä. Pelonsekaisin tuntein latasin akun, ja yllätys oli suuri, kun vihreä valo pilkahti – virtaa löytyi ja laite vaikutti täysin toimivalta!

Tämä on se hetki, kun vanha kohtaa vanhan. Minä, iäkäs, mutta toivottavasti viisaampi, ja tämä pieni Nikon Coolpix S3, vuodelta 2005. Sen 6 megapikselin CCD-kenno, 35–105 mm:n polttoväliä vastaava objektiivi ja 2,5 tuuman LCD-näyttö eivät ehkä vakuuta nykyajan teknologia friikkiä, mutta minua ne viehättävät. On jotain lohdullista siinä, ettei kaiken tarvitse olla kliinisen täydellistä ja huipputerävää. Joskus elämän rosoisuus ja pienen vanhan kameran tuoma pehmeys ovat juuri sitä, mitä tarvitaan.

NIKON COOLPIX S3

Tämä pikku kamera, metallirunkoinen hopeinen helmi, painaa vain 132 grammaa. Se sujahtaa taskuun ja on valmis vangitsemaan arjen pieniä hetkiä ilman paineita täydellisyydestä. Suljinaika 2s - 1/350s ja jatkuva kuvaus 1,6 kuvaa sekunnissa – ihan hyvin riittää minun käyttööni, muiden kameroiden rinnalla. Me olemme hyvä pari, kaksi vanhaa sielua, jotka löysivät toisensa uudelleen. Ja minäpä aionkin antaa tälle vanhalle pikku ystävälle pitkän ja onnellisen toisen elämän blogini kuvissa. Toivottavasti tekin nautitte lopputuloksesta! Tarkistin, että halpoja  EN-EL8 tarvikeakkuja löytyy verkkokaupoista, mutta ehkä tämä vanha akku vielä pelaa?

---

Hyvää Juhannusta!

 

Kuusiaita kuriin

  – pakina villiintyneen aidan leikkauksesta

On nimittäin yksi asia, mikä usein syksyllä tai talvella unohtuu mielestä: se kuusiaidan keväinen leikkaus. Tai kesäinen, miten sen nyt sitten kukin on tottunut ajoittamaan. Meillä se on unohtunut jo muutaman kerran. Mutta toisinaan tulee eteen mutkia, tai sitten ihan vaan laiskuus iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja yhtäkkiä, katsos vain, se siisti ja skarppi kuusiaita onkin villi ryteikkö, jonka latvukset sojottavat kohti taivasta kuin…  Eri pituudessa tietenkin, jotta kokonaisuus on mahdollisimman epäesteettinen.

Ja sitten se iskee: paniikki. Mitä ihmettä tälle tehdään? Kaivaako jostain se vanha vatupassi tai laser-ohjuri, vai mennäänkö puhtaasti fiilispohjalta? Onneksi en ole ainoa, joka on tämän ongelman kanssa paininut. Ja se hyvä uutinen on, että apu on lähellä! Tai oikeastaan, ratkaisu on paljon yksinkertaisempi kuin luulisi.

Narua ja sakset – niin helppoa se on!

Nimittäin, ajatus köydestä linja lankana on hyvä. Ei mitään hienostelua, ei kalliita laitteita. Vanha kunnon köysi linjalanka ja FISKARSIN voimasakset – siinäpä se koko setti on. Vedetään naru tiukalle halutulle korkeudelle, varmistetaan, että se on suora (tähän voi kyllä sen vatupassin kaivaa esiin, jos siltä tuntuu, tai luottaa vaan silmämääräiseen apuun, ja sitten mennään! Klips, klips, ja kohta siinä on taas aita, joka ohikulkijoiden kelpaa katsella.

Ja mikä parasta, nyt on loistava aika iskeä kiinni tähän projektiin. Keskikesä, eli juuri nyt, on itse asiassa paras aika trimmata kuusen latvoja, sillä puu on silloin täydessä kasvussa ja toipuu leikkauksesta nopeasti. Ja sivut saavat odottaa rauhassa vielä marraskuuhun. Silloin onkin sitten toinen leikkuu edessä, kun aidasta leikataan ylöspäin kapeneva – mutta se onkin sitten toisen pakinan paikka!

Joten eikun tuumasta toimeen, mutta Juhannus vietetään ensin! Ei kannata stressata, sillä kuusiaita kestää kyllä kesällä rankan käsittelyn. Ja ajatus siitä, että villiintynyt muuttuu takaisin siistiksi aidaksi, on jo itsessään palkitseva. Ehkäpä ensi vuonna muistan sen vuosittaisen leikkauksen? Tai sitten ei, ja toistetaan muutaman vuoden välein tämä harjoitus aina uudelleen!

---

Millaisia kokemuksia sinulla on villiintyneiden pensaiden tai puiden taltuttamiseksi? Jaa vinkkisi kommenteissa!

Kesäliikuntaa

– miten saan itseni liikkeelle, kun pidän kuntosali tauon?

Kuntosalin ovet sulkeutuvat minulta aloittamani kesätauon vuoksi, ja monella meistä mielessä pyörii sama kysymys: miten ihmeessä saan pidettyä yllä puolen vuoden työn tuloksia ja pidettyä itseni liikkeessä, kun rutiinit muuttuvat? Tuttu tunne, eikö totta? Vaikka mahdollisuuksia liikuntaan olisi vaikka kuinka, se lähtemisen kynnys tuntuu joskus korkeammalta kuin tuo Laajavuorenrinne.

Meillä onneksi on Jyväskylän seudulla upeat puitteet kesäiseen liikuntaan! Mutta miten saada se oma takapuoli ylös tuolilta, kun aurinko hellii ja mansikkakakku kutsuu? Tässä muutama ajatus ja vinkki, jotka auttavat minua – ja ehkä sinuakin – tarttumaan toimeen.

Hyödynnä lähiluonto – ja kamera!

Lähellä on upeita reittejä, mutta silti sitä helposti jää pyörimään neljän seinän sisällä. Itselläni yksi parhaista tavoista yhdistää hyöty ja huvi on perhosjahti kamera kaulassa. Se on loistava tapa saada itsensä liikkeelle ja tutkia lähiluontoa mielekkäällä tavalla. Kävelyn aikana tulee pysähdyttyä, kyykistelyä ja välillä jopa kiihdytettyä perhosten perässä – huomaamatta saa monipuolista liikuntaa, ja mikä parasta, voi saada upeita kuvia kesämuistoiksi? Jos perhoset eivät iske tai niitä ei vain löydy, voi kokeilla lintuja, kasveja tai vaikka maisemia. Pääasia, että saa syyn lähteä ulos.

Koti on uusi kuntosali

Vaikka salikortti odottaakin syksyä, se ei tarkoita, että treeni loppuisi. Meiltä löytyy kotoa välineitä, jotka jäävät helposti unholaan. Olen itsekin huomannut, että se joogamatto kerää turhan usein pölyä nurkassa. Kesällä on kuitenkin loistava tilaisuus ottaa se aktiiviseen käyttöön! Lyhyt jooga- tai kehonhuolto hetki aamulla virkistää ja valmistaa päivään. Ja  ne kahvakuulat eivät todellakaan ole vain koristeita! Lyhyt, tehokas treeni 18 kg. kahvakuulilla pihan varjossa on yllättävän virkistävä ja pitää lihakset kunnossa. Ja kun nurkasta löytyy rekumbentti, se on täydellinen sateisen päivän pelastus. Lyhyt polkemissessio samalla kun kuuntelen äänikirjaa tai katson lempisarjaa televiisiosta, on parempi kuin ei mitään!

Vesillä liikkumisen iloa

Meillä on onni omistaa soutuvene –  niin se pitää nyt Juhannukseksi ottaa talviteloilta! Soutaminen on loistavaa koko kehon treeniä ja samalla pääsee nauttimaan Tuomiojärven rauhasta. Se on myös täydellinen tapa irrottautua arjesta ja antaa ajatusten virrata. Tai jos veneily ei innosta, voi kokeilla uimista! Jyväskylän seudulta löytyy lukuisia upeita järviä ja uimarantoja. Pitää vain tarkistaa veden lämpötila!

Pienillä teoilla suuria muutoksia

Tärkeintä on muistaa, että liikunnan ei aina tarvitse olla tuntikausien rääkkiä. Pienet, säännölliset liikuntahetket ovat paljon parempia kuin ei mitään. Kävely kauppaan, pyöräily, lyhyt kävely luonnossa, venyttele TV:n mainoskatkojen aikana. Kaikki lasketaan!

Itselleni paras vinkki on usein tämä: älä mieti liikaa, vaan tee! Pukeudu liikunta vaatteisiin ja astu ovesta ulos. Vaikka lähtisit vain vartin kävelylle, se on jo voitto. Ja usein vartista tulee puolikas, ja puolikkaasta tunti, kun huomaan nauttivani.

Millaisia kesäliikunta vinkkejä sinulla on mielessäsi? Jaa ideasi kommenteissa!

---