7.6.25

Linnunpoikasen katse

 


– Hiljainen muistutus kesäpäivänä

On kesäpäivä ja ilmassa on pihanurmen tuoksu, joka nousee vasta leikaamastani ruohosta,  puiden lehdet huojuvat leppeässä tuulessa. Vaikka päivät ovat nyt pitkiä ja valoisia, luonnossa tapahtuu jatkuvasti hiljaisia, usein huomaamattomia tapahtumia, jotka voivat opettaa meille jotakin syvällistä.

Tämä kuva, jossa, vielä ehkä hieman kömpelö, mutta jo itsenäistyvä variksen poikanen istuu oksalla, saa minut miettimään.  Linnunpoikanen oksalla, silmät tuikkien, on kuin peili omalle kasvulle. Sen katseessa on arkuutta, ehkä maailman ihmetystä. Linnunpoikasen tie on vasta alussa, täynnä tuntematonta.

Se on niin yhtä huomaamaton kuin on meidän elämämme – usein taivallamme eteenpäin, ja saatamme ajatella: kuka tietää, kuka välittää? Elämän virrassa, arjen kiireissä, voimme unohtaa, että jokainen askel, jokainen hetki, on osa suurempaa päivien kudelmaa. Kuten linnunpoikanen, mekin haemme jatkuvasti paikkaamme maailmassa, harjoittelemme siipiämme ja etsimme omaa ääntämme.

Mutta sitten tulee toinen ajatus, joka lämmittää sielua: rakkaus. Saatu, tai osoitettu – se on läsnä kaikkialla, jos vain osaamme nähdä ja tuntea. Se voi olla perheenjäsenen lempeä sana,  ystävän tuki auttava käsi tai jopa tuntemattoman kulkijan hymy.

Onnekkaita ovat ne, jotka sitä muistuttavat – jotka osaavat näyttää välittämisen ja valoa muille. He ovat kuin  majakat, auringonsäteet tai  lämmin halaus, ne ohjaavat. Mutta suurin onnellisuus on niillä, jotka sitä usein tuntevat. Ne, jotka kantavat rakkautta sydämessä, eivät ainoastaan saa sitä, vaan myös jakavat ympärilleen luonnollisesti ja vaivattomasti.

Tämä variksen poikanen oksalla, ympärillään vihreä, kesäinen luonto, on hiljainen muistutus siitä, että elämämme on arvokas, huolimatta siitä, kuinka pieni tai huomaamaton se on.  Tarina on muistutus siitä, että rakkaus on se voima, joka kantaa meitä ja yhdistää meidät.

Ottakaa siis hetki tässä kesäpäivässä, ja tuntekaa se rakkaus, joka ympäröi meitä. Antakaamme sen kukoistaa ja muistuttaen siitä toisiamme – aivan kuten luonto itse muistuttaa meitä elämän kiertokulusta ja  jokaisen hetken ainutlaatuisuudesta.

Aurinkoisia kesäpäivän ajatuksia!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi!