Kun vanha kohtaa vanhan

 – ja syntyy uutta taikaa

Kuvittelepa: kaapeista, tuolta unohdettujen aarrearkusta, kaivoin esiin laukun pohjalta jotain, mikä sai hymyn huulille. Pieni, alle kahden vuosikymmenen ikäinen pokkari, joka ostin joskus silloin, kun vuosi 2005 oli jännittävä. Pelonsekaisin tuntein latasin akun, ja yllätys oli suuri, kun vihreä valo pilkahti – virtaa löytyi ja laite vaikutti täysin toimivalta!

Tämä on se hetki, kun vanha kohtaa vanhan. Minä, iäkäs, mutta toivottavasti viisaampi, ja tämä pieni Nikon Coolpix S3, vuodelta 2005. Sen 6 megapikselin CCD-kenno, 35–105 mm:n polttoväliä vastaava objektiivi ja 2,5 tuuman LCD-näyttö eivät ehkä vakuuta nykyajan teknologia friikkiä, mutta minua ne viehättävät. On jotain lohdullista siinä, ettei kaiken tarvitse olla kliinisen täydellistä ja huipputerävää. Joskus elämän rosoisuus ja pienen vanhan kameran tuoma pehmeys ovat juuri sitä, mitä tarvitaan.

NIKON COOLPIX S3

Tämä pikku kamera, metallirunkoinen hopeinen helmi, painaa vain 132 grammaa. Se sujahtaa taskuun ja on valmis vangitsemaan arjen pieniä hetkiä ilman paineita täydellisyydestä. Suljinaika 2s - 1/350s ja jatkuva kuvaus 1,6 kuvaa sekunnissa – ihan hyvin riittää minun käyttööni. Me olemme hyvä pari, kaksi vanhaa sielua, jotka löysivät toisensa uudelleen. Ja minäpä aionkin antaa tälle vanhalle pikku ystävälle pitkän ja onnellisen toisen elämän blogini kuvissa. Toivottavasti tekin nautitte lopputuloksesta! Tarkistin, että halpoja  EN-EL8 tarvikeakkuja löytyy verkkokaupoista, mutta ehkä tämä vanha akku vielä pelaa?

---