– vaiko vähän enemmän
Elämme vain hetken kerrallaan. Se on klisee? Ehkä, mutta silti niin syvästi totta – ja silti niin usein unohdettu tosiasia.
Avaan aamuisin uuden tiedoston, valkoisen, tyhjän aukeaman. Kuten niin monta kertaa ennenkin. Ja mietin mitäpä siihen taas kirjoittaisin? Tietysti huomisesta. Siitä tuntemattomasta, josta en tiedä mitään varmaa?
Mielenkiintoista sinänsä, sillä samalla kun suunnittelen huomista, muistelen eilistä. Mennyttä päivää, joka on jo jättänyt jälkensä ja muovannut tätäkin aamu hetkeä. Onko tämä aivan rehellistä – tämä tulevaisuuden ja menneisyyden jatkuva dialogi pään sisällä? Suunnitteletko asioita niin kuin ne tapahtuvat, vai harhailetko joskus mielikuvissa ja haaveissa?
Onneksi minulla on faktantarkistus keino. Olen kirjoittanut jo nuorempana, paljonkin. Voin tarkistaa, mitä silloin ajattelin. Mistä ne tyhjät päiväkirjan sivut ja blogit täyttyi silloin, kun elämää oli vähemmän koettuna ja enemmän edessä? Sieltä saattaa löytyä vastauksia siihen, miten asiat ovat muuttuneet tai ovatko ne pysyneet ennallaan. Ja ehkä ennen kaikkea, miten tämä hetki, päivä kerrallaan -ajatus, on elänyt mukanani.
Päiväkirjan lisäksi olen jonkun aikaa satunnaisesti kirjoittanut: "Yökirja" muistiinpanoja. En koneella, vaan ihan omalla, koukeroisella käsialalla. Mitä sinä kirjoittaisit tyhjälle aukeamalle juuri nyt? Mihin ajatuksesi sinua johdattaisivat –menneisyyteen, nykyhetkeen vai kohti tulevaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!