6.6.25

Kesän kuiskaus

Oletko koskaan pysähtynyt kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta? Kun kukat ovat parhaimmillaan,
etelän tuulet puhaltavat lempeästi ja päivät ovat lämpimiä. Nyt on helppo  uppoutua aistien maailmaan. Mutta tarkemmin kuunnellessa huomaa sen pienen, melkein huomaamattoman merkin: sirkkojen siritys muuttuu vaimeaksi. Se on kesän hellä kuiskaus, merkki muutoksesta, joka on jo alkanut. Se pysäyttää – ja saa miettimään.

Tämä luonnon sykli, jossa elämä kukoistaa täydessä loistossaan ja sitten hiljalleen valmistautuu uuteen vaiheeseen, heijastaa syvällistä totuutta myös omassa elämässä. Emme voi pysäyttää aikaa, emmekä voi juurikaan hallita ympäröivää maailmaa. Mutta voimme päättää, miten suhtaudumme muutoksiin ja haasteisiin. Onko sirityksen vaimentuminen merkki iän myötä heikentyneestä kuulosta, vai mahdollisuus kuunnella jotain muuta, syvempää? Tässä piilee kutsu tutkia omaa sisäistä voimaa.

Tämä voima on rohkeus. Eikä se tarkoita pelottomuutta tai varmaa voittoa. Päinvastoin, rohkeus on sitä, kun huomaat, ettei tarkoitus ole voittaa vaan yrittää, vaikka ei tiedä, että voi hävitä. Kuvittele elämää, jossa jokainen haaste on mahdollisuus, ei pelättävä este. Missä lopputulos ei määrittele arvoa, vaan itse teko – se, että uskaltaa yrittää. Tällainen mielenlaatu vapauttaa täyttämään halun, ottaa hallittuja riskejä ja astua ulos mukavuusalueelta, tietäen, että jokainen askel on osa oppimisen matkaa. Se antaa mielenrauhaa ja itsevarmuutta, jota mikään voitto ei voi yksin tarjota.

Älä anna hävinneen sirkan sirityksen tai epävarmuuden estää. Mieti missä asiassa olet jahkailija, koska pelkäät tulosta? Onko se uusi harrastus, keskustelu, matka tai unelma, jonka toteuttaminen tuntuu suurelta? Muista: tarkoitus ei ole voittaa, vaan yrittää. Nyt on aika toimia.
Mitä sinä uskallat yrittää seuraavaksi, vaikka et tietäisi tulosta? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi!