Mistä ikämiehen innostus löytyy?
Puutarhatyökalut odottavat vajassa, kalastusvälineet ja se uusi joogakurssi… noh, sen aloittaminen on vielä vähän harkinnassa. Monet ikämiehet löytävät itsensä tällaisten valintojen risteyksestä, kun ei ole niitä työelämän kiireitä ja aikaa on vaikka mihin. Mutta mistä ihmeestä löytyy se vanha kunnon kipinä, innostus, joka saa aamulla nousemaan ylös vähän virkeämpänä kuin edellisenä päivänä?
Eipä se mikään taikatemppu ole. Innostus ei iske ulkopuolelta kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan se kumpuaa useimmiten omista valinnoista ja siitä, mihin suuntaamme katselemme. Kun nuoruuden velvoitteita ei ole, voi huomata, että nyt on vihdoin tilaa ja aikaa omille jutuille, kuten lukemiselle, runojen kirjoittamiselle ja luonnon valokuvaukselle. Minulle ainakin on tärkeää puolituntinen aamujooga, se avaa lähes jokaisen päivän.
Yksi varma innostuksen lähde on oppiminen. Sanotaan, että vanha koira ei opi uusia temppuja, mutta sehän on kyllä puppua! Olen kokenut eläkeiässä parantaa mm. tietokonetaitoja. Verkko-oppiminen tarjoaa huikeita mahdollisuuksia. Ja mikäpä sen parempaa kuin tuntea itsensä taas osaavaksi ja kehittyväksi? Se on kuin uusi lelu lapselle.
Toinen potentiaalinen aarreaitta ovat harrastukset. Ehkä nuorempana ei ollut aikaa tarpeeksi, kameroille tai ääni tallentimille. Nyt on! Ja jos vanhat harrastukset eivät enää sytytä, voi löytyä jotain aivan uutta. Olen kuullut tarinoita eläkeläisistä, jotka ovat alkaneet harrastaa lintubongausta, opastavat video- ja valokuvausta tai jopa ovat innostuneet tanssimisesta. Tärkeintä on löytää se oma juttu, joka saa sydämen sykkimään ja mielen virittymään.
Eikä sovi unohtaa sosiaalista elämää. Vaikka puolison kanssa kahdestaan oleminen on mukavaa, ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin. Vanhojen ystävien tapaaminen, uusien tuttavuuksien solmiminen harrastusten parissa tai vaikkapa paikallisiin yhdistyksiin kuuluminen voi tuoda elämään aivan uudenlaista sisältöä ja iloa. Yhteisöllisyys ja tunne siitä, että kuuluu johonkin, se on korvaamatonta.
Ja tietysti, se liikunta ja luonto. Ei tarvitse ruveta urheilijaksi, mutta säännöllinen kävely, tai vaikka uiminen pitää kehon ja mielen virkeänä. Ja luonnossa vietetty aika – olipa se sitten mustikoiden keruuta metsässä tai pelkkä oman pihan penkillä istuskelu – on omiaan rauhoittamaan mieltä ja antamaan uutta energiaa.
Lopulta, ikämiehen innostus löytyy usein siitä, että uskaltaa elää. Koen että tämä ikä ei ole päätepysäkki vaan monen asian uusi alku. Nyt on aikaa etsiä, kokeilla ja ennen kaikkea nauttia. Joten, jos se pölyinen puutarhajyrsin odottaa, ehkä se on merkki, että nyt on aika tarttua sarviin – ja löytää se uusi innostus!
Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Onko sinulla jokin oma innostuksen lähde, jonka haluaisit jakaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!