Aamun valjettua, tai pikemminkin pilvisen ja kolean päivän alkaessa, mietin sitä, kuinka paljon asioita jätän tekemättä, vaikka tiedän niiden olevan hyväksi. Ei, nyt en puhu pihanurmen leikkuusta tai ruokakaupassa käynnistä. Puhutaan niistä isommista asioista, elämän peruspalikoista, jotka jostain syystä aina lipsahtavat ohi.
Uni ja liikunta
Otetaan esimerkiksi uni. Tiedän, tiedän, olet aamuvirkku ja valoisa persoona jo ennen aamukahvia. Minä taas pohdin ylösnousun jälkeen, onko kello todellakin jo kuusi. Miten ihmeessä siitä unesta on tullut vähäpätöinen asia? Iltaisin, kun telkkarista tulee hyvä ohjelma ja some syöttää loputtomia YouTube videoita, uni tuntuu hukkuvan sähköisen maailman alle. Vaikka taas tänä päivänä silmäpussit kilpailevat Tove Janssonin piirroshahmojen kanssa pulleudella, silti annan itseni herätä jo. Miten ihmeessä, vaikka keho huutaa lisää lepoa!
Ja sitten on liikunta. Se tuttu syyllisyydentunne, joka hiipii mieleen, kun ajaa lenkkipolkujen ohi, ja sen sijaan suuntaa kotisohvalle . "Kyllä minä huomenna", on fraasi, joka on varmaan kirjoitettu jokaisen jumppakassin pohjalle. Kuntosali lähetti tarjous viestin: "saat ½ vuoden jäsenyyteen tuntuvan alennuksen". Olemmeko niin mukavuudenhaluisia, ettemme enää edes yritä? Vai onko se vain se pieni ääni päässä, joka kuiskaa: "Yksi päivä ei haittaa mitään. Voin aloittaa ensi viikolla." Seuraava viikko muuttuu seuraavaksi kuukaudeksi ja niin edelleen.
Mielenrauha: Tulevaisuus odottaa, mutta kuka jaksaa?
Ja kun puheeksi otetaan mielenrauha, niin mites se oma mielen hyvinvointi? Kaikki puhuvat siitä, miten tärkeää on voida hyvin pääkopan sisällä. Mutta kuinka moni meistä todella pysähtyy ja kysyy, mitä minä tarvitsen juuri nyt? Sen sijaan annamme stressin kasautua, ja unohdamme, että aivotkin tarvitsevat lepoa ja hoivaa. Meditaatio, jooga, kirjan lukeminen/äänikirja – ne kaikki tuntuvat luksukselta, johon ei ole aikaa. Miten me voisimme vaatia muilta lempeyttä ja ymmärrystä, jos emme pysty antamaan sitä edes itsellemme?
Sosiaaliset suhteet ja terveys: Ehtiikö sitä edes elää?
Lopuksi vielä se tärkein: ihmissuhteet ja terveys. Puhelu ystävälle jää helposti soittamatta, koska "ei ole oikeaa hetkeä". Eikä hänkään ole soitellut! Vierailu sukulaisten luona siirtyy, koska "nyt on niin paljon muuta". Ja ne lääkärintarkastukset? No, jos ei satu kuolemaan heti, niin ei kai niitä nyt tarvitse? Onhan sitä kuitenkin pärjätty.
Ehkä pitäisi pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä oikeasti haluamme elämältä. Haluammeko väsyneen, stressaantuneen ja yksinäisen elämän, vai haluammeko panostaa itseemme ja niihin asioihin, jotka tekevät meistä parempia versioita? Seuraavan kerran, kun huomaat itsesi jättävän jonkin näistä asioista tekemättä, pysähdy ja kysy: Miksi? Ja mikä tärkeintä: Mitä voisin tehdä toisin? Se vanha fraasi “muutos on ainoa vakio”, Niin se on usko pois!
Mikä näistä asioista tuntuu sinusta kaikkein vaikeimmalta sisällyttää omaan arkeen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi!