Peilikuvan rehellisyys

Perheen tuki

Olen usein tilanteessa, jossa blogipostaus idea on yhtä tiukassa kuin pyykit kuivumassa Jyväskylän tuulisena ja sateisena syyskesän päivänä. Tänään heinäkuun 31 ratkaisu löytyi odottamattomasta paikasta, vanhasta viisaasta lainauksesta jossa. Willard Scott totesi osuvasti:

 "Positiiviset tunteet syntyvät siitä, että on rehellinen itseään kohtaan ja hyväksyy persoonallisuutensa ja fyysiset ominaisuutensa, kaikkine vikoineen; ja siitä, että kuuluu perheeseen, joka hyväksyy sinut kyseenalaistamatta."

Tämä lause osui ja upposi, ja sai minut pohtimaan, kuinka yksinkertaisista asioista lopulta onnellisuus kumpuaa.

Rehellisyys itseä kohtaan on helpommin sanottu kuin tehty?

Kuka ei olisi joskus toivonut olevansa hieman, hoikempi, älykkäämpi tai vaikka spontaanimpi? Sosiaalisen median  maailma syöttää meille jatkuvasti kuvaa "täydellisestä" minästä, jota kohti meidän pitäisi pyrkiä. Scottin lainaus muistuttaa kuitenkin tärkeimmästä: 

positiiviset tunteet eivät kumpua peilikuvasta, joka vastaa yhteiskunnan asettamia ihanteita, vaan siitä, että kykenee katsomaan sitä rehellisesti ja rakastamaan näkemäänsä, kaikkine epätäydellisyyksineen.

Se tarkoittaa ehkä sitä, että hyväksyn tämän möhömahan, joka ei lähde millään, vaikka kuntosalikorttia käytän ahkerasti. Se tarkoittaa sitä, että ymmärrän olevani introvertti, vaikka kaikki muut tuntuvat nauttivan suurista juhlista. Se tarkoittaa sitä, että tunnistan omat heikkouteni, mutta näen ne osana kokonaisuutta, joka tekee meistä ainutlaatuisia. Rehellisyys vapauttaa  energiaa, joka muuten kuluisi teeskentelyyn ja turhaan vertailuun.

Perheen pyyteetön rakkaus on ankkuri elämässä

Toinen puoli Scottin lainauksesta nostaa esiin perheen merkityksen. Ja tässä "perhe" voi olla paljon muutakin kuin perinteinen ydinperhe. Se voi olla ystäväpiiri, yhteisö tai vaikka läheinen video harrastusporukka, joka tarjoaa kyseenalaistamatonta hyväksyntää.

Mietin, kuinka usein me arjessamme unohdamme tämän. Kiireessä perheen antama tuki saattaa tuntua itsestään selvältä. Kuitenkin juuri se on turvasatama, jossa voi olla täysin oma itsensä ilman pelkoa tuomiosta, se on korvaamaton. Kun tiedät, että sinulla on ihmisiä, jotka seisovat rinnalla, vaikka mokaisit tai valitset väärin, saat voimaa. Se antaa rohkeutta kokeilla, epäonnistua ja nousta uudelleen ja oppia.

Avain onnellisuuteen?

Willard Scottin lainaus ei ole uusi, mullistava teoria. Se on pikemminkin vain lempeä muistutus niistä perusasioista, jotka usein unohtuvat elämässä. Positiiviset tunteet eivät vaadi lottovoittoa tai mitään täydellistä. Ne syntyvät, kun uskaltaa olla rehellinen itselleen ja kun ympärillä on ihmisiä, jotka rakastavat juuri tällaista miestä. Minulla hälyttää joka aamu puhelin samaan aikaan, jotta muistan kysyä itseltäni: Olenko nyt onnellinen? 

Mitä jos tänään  katsotaan peiliin lempein silmin, jotta huomenna muistan kiittää niitä, jotka hyväksyvät varauksetta? Ehkä siinä on avain suomalaisen kansan maailman onnellisempaan arkeen.