HERÄTYS

 

Ei enää torkuttamista!

Kuulehan, tiedän, että se herätyskellon torkku nappi on kutsuva kuin pehmeä untuvapeite. Mutta, tunnustan pienen salaisuuden: torkuttaminen on kuin yrittäisi virittää kaaripyssyä silmät kiinni. Se sotkee vain rytmiä ja tekee olosta tokkuraisen. Sen sijaan, pieni, ennalta mietitty aamurutiini antaa aivoille signaalin: "Nyt alkaa päivä, mennään!" Se on pikkuruinen voitto heti aamutuimaan, jolla on yllättävän suuri vaikutus yleiseen fiilikseen.

Kolme aamun voimatekoa

Tiedän, että monilla meistä ikääntyneistä on omat haasteemme – ehkä kolottaa sieltä, täältä tai sitten vain se kuuluisan "vanhan geenin aiheuttama laiskottelu vaihe iskee. Siksi aamurutiinin ei tarvitse olla mikään ihmelaji. Tässä kolme "ei-neuvoteltavaa" asiaa, jotka onnistuvat alle 15 minuutissa:

1. Vettä, vettä, vettä!: Ensimmäiseksi suuhun ja mahan pohjalle kulaus vettä. Se herättelee sisäisen putkiston,  ruoansulatuksen ja antaa lähtökäskyn  aineenvaihdunnalle.
   
   

2. Kissa venytykset: Pari minuuttia lempeää jooga venyttelyä. Ei tarvitse mennä spagaattiin! Vain pari 'kissa-lehmä'-tyyppistä selän notkistusta tai käsien ojentelua ylös. Pääasia, että nivelnesteet heräävät horroksesta.
   
   

3. Hengitä ja hymähdä: Minuutin verran istumista tai makoilua. Silmät kiinni, keskity hengitykseen. Anna aivojen rauhoittua ennen päivän sähköpostiviestien (tai lasten/lastenlasten soittojen) tulvaa. Jos ajatus harhailee, hymähdä sille ja palaa hengitykseen.

Aloita nyt, ei huomenna... vaan heti!

Älä nyt hätäänny ja yritä tehdä kaikkea kerralla. Se on  virhe! Luvataan, että teet vain yhden pienen asian tänään ja huomenna, jatkuvasti : juo se lasi vettä heti herättyäsi. venyttele ja hengitä. Piste. Ei sen kummempaa. Jos onnistut siinä, voit tuntea itsesi onnistujaksi koko päivän.

Olen varma, että pystyt siihen! Pidetään aamut  tehokkaana ja naurettavan helppona muutoksena. Nähdään taas pian ja muistakaa: olette kaikki osaajia! ❤️

Paperilehden kaipuu digiaikana

– Mikä lehti täyttäisi tyhjiön?

Olen ollut Suomen Kuvalehden säännöllinen pätkä tilaaja, tai rehellisesti sanottuna, sellaisten tarjousjaksojen metsästäjä. Elokuussa tilattu jakso päättyi, enkä ole uutta tilannut. Syy tähän on selkeä ja ehkä monelle tuttu: huomasin, miten nuo paperilehdet jäivät pinon pohjalle lukematta. Digi puoli sen sijaan toimi. Kahlasin aina digilehden lävitse ja kuuntelin monet jutut tekoälyn lukemana – todella kätevä tapa hyödyntää tauot ja matkat! Tietenkin kuuntelin myös tilaukseen sisältyneen äänikirja edun.

Nyt minulla ei ole tällä hetkellä yhtään yleisaikakauslehteä ja tunnen kaipaavani sitä säännöllistä tiedon ja inspiraation lähdettä. Ehkä joku toinen lehti olisikin nyt kiinnostavampi, tai ainakin paremmin nykyiseen elämänrytmiin sopiva, kuin tuttu SK. En vain osaa päättää, mikä se lehti voisi olla. Mieleen on tullut esimerkiksi Valitut Palat, joka tarjoaa tiivistettyä ja monipuolista luettavaa.

Mitä lehdeltä odotan?

Lehden tulisi olla todella mielenkiintoinen, sellainen jota haluaisi tarttua lukemaan, saaden siitä jotakin hyötyä – uutta tietoa, näkökulmia, ajattelun aihetta – mutta ennen kaikkea lukemisen iloa.

Koska digi lukeminen ja kuuntelu ovat itselleni hyvin toimivia tapoja, pidän digi lukuoikeutta yhtenä tärkeimmistä valintakriteereistä. Onneksi lähes kaikilla laadukkailla lehdillä on nykyään tarjolla kattavat digipalvelut.

Ehdotuksia uuden lehden metsästykseen:

Jos kaipaan journalismia mutta ehkä hieman eri painopisteillä kuin SK:ssa, voisin harkita seuraavia:

1. Helsingin Sanomien Kuukausiliite: Koska tavoitteena on pitkät, syvälliset henkilöhaastattelut ja ilmiöiden taustoitus, tämä olisi ehdoton. Lisäksi se tulee kattavien Hesarin digipalveluiden kylkiäisenä.

2. Apu: Monipuolinen yleisaikakauslehti, joka käsittelee laajasti ajankohtaisia asioita, ihmisiä ja terveyttä – kevyempi vaihtoehto, mutta usein hyvin koskettavia ja laajoja juttuja.

3. Tekniikan Maailma / Tiede-lehti: Koska  kaipuu on enemmän asiaan ja faktoihin, ja olen  teknisesti suuntautunut, nämä voisivat olla hyviä. Ne tarjoavat tietoa ja pureutuvat ajankohtaisiin ilmiöihin.

Kameralehti-kaipuu:

Kameralehden tilaaja olen ollut vuosikymmenet, mutta ikävä kyllä sitä ei enää julkaista. Bonnierin ”DigiKuva” minulle tällä hetkellä tulee, mutta senkin tarjousjakso on juuri kohta päättymässä. Ehkä minun pitäisi etsiä valokuvaukseen liittyvää sisältöä nyt verkkolehdistä tai erikois julkaisuista, joita ei tule painettuna?

Paluu vanhaan tuttuun?

Lopulta voi tietysti käydä niin, että mikään ei vain voita Suomen Kuvalehteä sen ainutlaatuisuudessa ja kattavuudessa. Jos en mitään uutta ja kiinnostavaa keksi, joudun ehkä nöyrtymään ja palaamaan sen pariin – ehkä tällä kertaa pelkkänä digi- ja kuuntelu tilauksena. Onhan se edelleen erittäin laadukas ja yleistietoa tarjoava lehti.

Onko sinulla lukijana ehdotuksia tai omia suosikkeja, jotka voisivat täyttää yleisaikakauslehden jättämän aukon? Kommentoi ja auta minua löytämään uusi lukuelämys!

Kadotettu data ja 16,40 euron hinta:

 

Korppu levykkeiden siirto pilveen

---

Rakkaat lukijat, oletteko te koskaan kokeneet sitä puhtaasti piinaavaa ahdistusta tai verrattavissa olevaa tunnetta, kun törmäämme kaapin pimeimmissä uumenissa satoihin pölyisiin, todisteisiin menneistä vuosikymmenistä? Puhun tietysti korppu levykkeistä. Kyllä, niistä. 3.5 tuuman ihanuuksista.

Surffatessani netin aalloilla — luultavasti etsien jotain yhtä merkittävää kuin kymmenes kerta, kun olen katsonut kissavideon — eteeni tuli  vastaus ongelmaani: ulkoinen levyasema. Laite, joka on teknologinen aikakone, pystyy lukemaan nämä pienet mustat muovinpalaset.

Ja siinä se valinta on. Kaksi tietä. Kaksi kohtaloa.

1. Sijoita 16,40  euroa ja ota riski: Hanki asema ja ota selvää, mitä helvetin tärkeää olin tehnyt vuosina, jolloin vielä käytin ClipArtia ja luulin Microsoft FrontPagen olevan alan standardi.

2. Rauha ja tuhlaus: Vie ne elektroniikkajätteen keräykseen ja elä loppuelämäni siinä piinaavassa epäilyksessä, että juuri siinä vihreässä jäteastiassa katosi vuoden 1998 kaunein GIF-animaatio tai käsikirjoitus, josta olisi tullut seuraava hitti.

Kuten  suomalainen sieluni, jota piinaa turha säästäväisyys ja jatkuva murehtiminen, en voinut valita kakkosta. Se olisi ollut liian helppoa. Ja mitä jos siellä tosiaan piilee jotain? En minä voi tietää. Ehkä siellä on salainen siemen lause  1900 luvulta,(toivo elää!)? Tai kenties... alkuperäinen fan fictionini Tähtiportista? Se riski on liian suuri.

---

Mitä todellista arvoa 16,40€ vastaa?

Olen nyt kallistumassa vaihtoehdon yksi puoleen. Vain  16 euroa. Se on suunnilleen yhden keskinkertaisen hampurilaisaterian hinta. Tai kilo papukahvia. Sen sijaan saan:

1. Fysikaalisen todisteen siitä, että olin olemassa: Ne ovat minun digitaalisia muumiota!

2. Viikonlopun jännitysnäytelmän: Kestääkö levyke yli 25 vuoden jälkeen luku yritystä? 

3. Kärsimystä ja pettymyksen tunteita: Kun huomaan, että suuri osa levykkeistä sisältää vain Windows 95:n asennusohjelman tai sen aikaisia talouslaskelmia.

4. Aseman, jolle ei ole KOSKAAN enää käyttöä: Ellei vanha 286-koneeni herää henkiin ja vaadi sille omistettua levyasemaa.

5. Mahdollisuuden löytää: Se esitelmä töissä vuodelta 2002, joka oli pakko tallentaa levykkeelle, koska muistitikkuja ei ollut ja laskin, että viisi minuuttia tallennusta on parempi kuin kaksi tuntia uudelleenkirjoitusta.

6. Ja kaikkein tärkeimpänä: Täydellisen mielenrauhan, joka ostan 16 euron hintaan, kun olen tieteellisesti todistanut, ettei siellä ollut mitään arvokasta, vaan vain satoja  levyllisiä vanhoja tallennustiedostoja ja sen aikaisia viruksia.

---

Loppuhuipennus

Aion siis antaa asian hautua vielä viikonlopun. Kyseessä on sentään suuri taloudellinen päätös, joka vaatii harkintaa, ainakin kunnes maanantaina aamukahvin voimalla teen tilauksen tai sitten en...

Kun levyasema saapuu ja korppujen "argeologinen kaivaus" alkaa, lupaan raportoida. Jos katoan digitaaliseen kuiluun sen jälkeen, kun olen vahingossa aktivoinut jonkin millenniumin alun madon, tiedätte miksi.

Minä olen aikomassa uhrata retro-datan alttarille. Toivon todella, että löydän sen tiedoston, jossa on minun  lupaukseni lopettaa tähän ATK harrastus..

Kertokaa, mitä teidän kaapeissa piilee? Ja olisitteko te maksaneet siitä mielenrauhasta, että varmuuskopioit sen, jonka luulit jo menettäneesi?

Tekoäly työtoveriksi

  10 Tekoälyn käyttötapaa

Hyödynnä tekoälyä näillä tavoilla ylittäen tavanomaisen käytön:

1. Järjestele ja siivoa tiedot

• Muuta sotkuiset muistiinpanot järjestelmällisiksi dokumenteiksi: Syötä kokousmuistiinpanot, luettelomerkit tai ideointi tekstit ja pyydä niistä viimeistelty yhteenveto, tehtävälista tai luonnos.

2. Käytä ajattelu kumppanina

• Selkeytä ajatuksesi ja päätöksenteko: Käytä tekoälyä vuoropuheluun suurista päätöksistä (esim. aloittaako blogi vai YouTube-kanava). Se esittää fiksuja jatkokysymyksiä ja auttaa  jäsentämään omaa ajatteluasi.

3. Suunnittele aikataulusi

• Luo realistinen viikkoaikataulu: Anna tekoälylle listasi viikon tehtävistä ja pyydä sitä muuttamaan ne realistiseksi aikatauluksi, sisältäen tauot ja keskittymis sessiot.

4. Valmistaudu keskusteluun

• Harjoittele kiusallisia tai tärkeitä keskusteluja: Kerro konteksti (esim. palkankorotus pyyntö) ja pyydä tekoälyä auttamaan sinua muotoilemaan sanottavasi kunnioittavasti ja selkeästi. Voit myös harjoitella vastauksia "Mitä jos he sanovat näin?" -kysymyksillä.

5. Helpota lukemista

• Nopeuta suurten tekstien käsittelyä: Syötä pitkiä raportteja tai artikkeleita ja pyydä tiivistelmää kiireessä, käytännöllisten kohtien poimimista tai ajatuskartan luomista.

6. Keksi resepti olemassa olevista aineksista

• Vältä ruokahävikki ja tylsät ateriat: Luettele jääkaapin sisällöt (esim. sipuli, herneet, kananmunat, tortilla) ja pyydä tekoälyä luomaan resepti. Voit myös muokata pyyntöä (esim. "tee siitä hieno" tai "valmista alle 10 minuutissa"). Resepti on kätevästi luettavissa puhelimesta.

7. Paranna kirjoitustasi ja ääntä

• Korjaa ja hio tekstiä muuttamatta tyyliäsi: Pyydä tekoälyä "hiomaan teksti kuulostamatta robotilta". Voit lisätä sävyyn liittyviä ohjeita (esim. "pidä se rentona" tai "tee siitä itsevarmuutta korostava").

8. Ideoi luovasti

• Järjestä kymmenhenkinen aivoriihi: Pyydä tekoälyä tuottamaan 10 outoa, omaperäistä ideaa projektiin (esim. blogitekstit, tuotenimet, iskulauseet). Jokin ideoista voi olla kultaa.

9. Ymmärrä asioita paremmin

• Selitä monimutkaiset aiheet kansankielellä: Syötä vaikeita tekstejä (esim. lakiasiakirjat, terveystiedot, talousasiat) ja pyydä tekoälyä selittämään ne kuin ystävä tai kollega (esim. "Selitä tämä pankkialan ammattikieli").

10. Suunnittele matka

• Luo räätälöity matkasuunnitelma: Anna tekoälylle päivämäärät, mieltymyksesi (esim. "patikointia, nähtävyyksiä, valokuvauskohteita") ja budjetti. Pyydä päiväkohtainen matkasuunnitelma tai keskity "piilotettuihin helmiin" tai "paikallisen tyyppisiin" kohteisiin.

Muistan hyvin

 päivämäärä 09.10.1972

Asuimme silloin Turussa, ja se oli esikoisemme syntymäpäivä. Vein aikaisin aamulla vaimon Turun Yliopistollisen sairaalan synnytysosastolle. Yöllä oli satanut kaupunkiin ensilumi, ja kadut olivat vielä aamulla lumisia. Sairaalan sisäänkäynti oli kumpareella, jolle ajaminen oli jännittävää. Takamoottorinen Fiat 850 selvisi kuitenkin siitä, ja niin pääsimme synnytysosastolle. Minä jatkoin työpaikalleni Lemminkäisen kadulle, ja iltapäivällä sain kuulla meille syntyneen tyttövauvan. 

Näin ne vuodet ovat kuluneet, ja tuosta on tänään 53 vuotta.
Maailma on muuttunut paljon. Myös ilma on nyt lämpimämpi, eikä voisi mitenkään kuvitella, että ensilumi sataisi Turussa näin aikaisin. Myös monet muut asiat ovat erilaisia. Minusta elämme nyt paljon parempaa aikaa, mutta noita aikoja ja silloisia tapahtumia muistelen ilolla.

Hyvää syntymäpäivää Erjalle!

Kärpässienestä peikon koti:

Tekoälyn taikaa kuvankäsittelyssä

Muistatko sen vanhan sanonnan, että vain mielikuvitus on rajana? Nykyään, tekoälyn aikakaudella, tuntuu siltä, että edes mielikuvitus ei aseta rajoja, kunhan osaamme antaa oikeat ohjeet. Olen aina ollut sitä mieltä, että teknologia on parasta silloin, kun se ylittää odotukset ja avaa uusia mahdollisuuksia – ja viimeaikaiset kokemukseni tekoälyn kanssa ovat todella todistaneet tämän todeksi.

Minulla oli koneen kätköissä aivan tavallinen kuva kärpässienestä. Kaunis, klassinen otos, mutta ei mitään erityisen jännittävää. Kuten moni harrastelijavalokuvaaja, olen tuskaillut kuvankäsittelyohjelmien monimutkaisuuden kanssa, yrittäen puristaa kuvan potentiaalin esiin ilman valtavaa vaivannäköä. Mutta entä jos voisin vain kertoa äänellä, mitä haluan?

Päätin kokeilla tekoälyn voimaa. Annoin sille yksinkertaisen promptin: "Luo tästä peikon koti, säilyttäen jotakin alkuperäisestä kuvasta." Tavoitteena oli jotain utopistista, satumaista, mutta kuitenkin tunnistettavasti peräisin siitä samasta, vaatimattomasta kärpässienestä.

Ja voi pojat, mitä sainkaan!

Kuva:

Viesti sytytti Idean:

 

Keiteleen  antimet kotikeittiössä

Ossi kertoi WhatsAppissa käyneensä maanantaina Stadin Silakkamarkkinoilla Helsingissä.

 "Stadin Silakkamarkkinat on yksi Suomen vanhimmista yleisötapahtumista, jota on juhlittu Helsingissä jo vuodesta 1743. Silakkamarkkinat on vuosien mittaan muuttunut kaupunkilaisten ruoanhakumatkasta syyskauden tunnelmalliseksi virstanpylvääksi, jossa yhdistyvät Helsingin merellinen perinne ja moderni ruokakulttuuri. Stadin Silakkamarkkinat tarjoaa syksyisen makumatkan pohjoisen meren antimien pariin eläväisessä markkinatunnelmassa."

Ossi kertoi, miten hienoja, erilaisia kalatuotteita oli tarjolla. Ihan siinä tuli vesi kielelle. Helsinkiin on niin pitkä matka, ettei sinne tule lähdettyä ruokaostoksille, mutta idea jäi kuitenkin itämään.

Tänään kun kävin paikallisessa marketissa, ostin perattua Keiteleen muikkua, josta poistin ruodon ja valmistin etikkaliemen runsailla mausteilla – etenkin valkosipulia ja pippureita – sekä hunajaa sopivasti. Nyt tuo mukautettu ”suutarinlohi” saa tekeytyä jääkaapissa pari vuorokautta, jonka jälkeen se on varmaan ainakin lähes yhtä hyvää kuin Ossin Silakkamarkkinoilta ostama herkku.

Niin se vain joskus käy: idea lähtee pienestä kipinästä! Ehkä seuraavalla kerralla teen suutarinlohta silakoista, joka on tuon herkun perinteinen raaka-aine.

Syksyllä

Pelargoniat talvilevolle

Pelargoniat ovat minusta mukavia ja kiitollisia kukkia. Olemme saaneet niitä lahjaksi, ja osa on vanhaa, kantaa. Joukossa on myös siemenestä itse kasvatettuja yksilöitä.

Nyt kun lähestyvät pakkaset uhkaavat, on aika ryhtyä toimiin. Vaikka osa kasveista joutuu kompostiin, monet kukkivat edelleen komeasti. Hyvin hoidettuna kukinta voi jatkua sisätiloissa jopa marraskuulle. Jos kukintaa halutaan jatkaa myöhään, kasvit tarvitsevat lisävaloa ja sijoituksen valoisaan paikkaan, kuten eteläikkunalle. Tällöin niitä voi lokakuussa vielä laimeasti lannoittaa kukitus lannoitteella. Kuitenkin marraskuussa lannoitus lopetetaan ja kastelu pidetään minimissä, jotta kasvi alkaa valmistautua talveen.

Talvehtiminen

Talven aluksi pelargoniat leikataan lyhyeksi, noin 10–15 cm:n mittaiseksi. Tämän jälkeen ne siirretään talvehtimaan viileään tilaan, jonka lämpötila on alle +10 °C. Tällainen tila voi olla esimerkiksi viileä kuisti, kellari tai varasto. Viileässä ja pimeässä kasvit saavat olla rauhassa maaliskuulle saakka.

Talven aikana pelargonioita kastellaan hyvin harvoin, vain sen verran, että juuripaakku ei pääse täysin kuivumaan. Tärkeää on, etteivät juuret mätäne liian kosteuden vuoksi.

Keväällä maaliskuussa kasvit herätetään uuteen kasvukauteen. Talven yli säilyneiden lisäksi ensi kesäksi hankitaan varmasti myös uusia yksilöitä. Pelargonioita voi hankkia siemenistä, pistokkaista tai ostaa alan kaupoista. Näitä helppohoitoisia silmäniloja ei koskaan ole liikaa.