🌿 Kilpipiilea:

Viherkasvien selviytyjä 

Vihreät sielut, kuulkaa tunnustus, sillä olin tuhota. En mitään fyysisesti, mutta olen vastuussa useiden viherkasvien, erityisesti yhden vanhan Kilpipiilean, eli Pilea peperomioidesin hiljaisesta poistumisesta meidän kukka ikkunalta.

Kilpipiilea, tuo pyöreälehtinen viherkasvi, joka on sisustuslehtien ja Instagramin vakiokasvo, on kaunis ja näennäisen helppohoitoinen. Mutta pinnan alla piilee ovela yksilö. Se on kuin taikuri, joka ei pyydä aplodeja, vaan niukkaa, tarkkaa kastelua. Ja minä, hyvää tarkoittava mutta liikaa kasteleva, epäonnistuin. Vettä  oli sille liikaa.

Kun Piilea alkoi räytyä, lehdet lerpattavat kuin juopuneen korvat ja väri muuttui eloisan vihreästä epämääräisen keltaiseksi, minä toivoin. Toivoen, kunnes huomasin karun totuuden: juuria ei ollut enää. Ne olivat lahonneet olemattomiin liikakastelun, seurauksena. Siksi, jos teidän Kilpipiileanne näyttää hautautuneelta sateenvarjolta, kaiva se heti ylös!

1. Älä hukuta kastelulla

Kilpipiilea on kotoisin Kiinan vuoristosta, missä sille ei ole tarjolla loputtomia spa-hoitoja. Sen pahin vihollinen ei ole kuivuus, vaan mätä.

• Testaa sormella: Työnnä sormesi multaan vähintään kahden sorminivelen syvyyteen. Jos multa tuntuu kostealta, ÄLÄ KASTELE. Jos se tuntuu kuivalta, vasta sitten on aika antaa pieni hörppy.

• Vesi pois! Älä koskaan, ikinä, jätä ruukun aluseen seisovaa vettä. Se on juurimädän kutsukortti.

• Talviuni: Talvella, kun valoa on vähän, lopeta kastelu .

2. Valon määrä on VALLAN määrä

Kilpipiilea on sosiaalinen kasvi, joka kaipaa valoa, mutta se pelkää paahtavaa kesäpäivän aurinkoa.

• Paras paikka: Itä- tai länsi-ikkuna. Eteläikkunalla se palaa poroksi kuin iho  kesällä.

• Kääntele: Piilea kasvaa aina valoa kohti, joten muista kääntää ruukkua säännöllisesti (esim. viikoittain), jotta se ei muistuta vinoon kasvaa puolikuuta.

3. Epätoivon hetkellä: Pistokkaat ehkä vielä pelastavat!

Jos emokasvi on menetetty peli, kuten minulla, älä heitä pyyhettä (tai kasvia) vielä kompostiin.

• Pelastus: Leikkaa terävällä ja puhtaalla veitsellä jokin vielä elossa oleva ja reipas lehdellinen latva. Joskus jopa yksittäinen lehti juurineen voi riittää.

• Vesi terapia: Laita pistokas vesilasiin ja vaihda vesi säännöllisesti. Katso, kuinka pieni, valkoinen juuri "ehkä" ilmestyy muutamassa viikossa. Tämä on kasviharrastajan paras tunne!

Vaikka piilea päätyi pistokas hoitoon ja ansaittuun eläkkeeseen, uusi ostettu yksilö kukoistaa. Opin, että kasvien hoito ei tarkoita jatkuvaa kastelua, vaan malttia ja ymmärrystä. Jos et ole varma, kastele vasta huomenna.

Nyt sinun vuorosi: oletko sinäkin ollut liian ahkera kastelija, vai oletko jo ymmärtänyt?

Storybook

Joulustressin aika

 

Kiireinen tuoksina ja kadonnut rauha

Joulu. Sen pitäisi olla valon, lämmön ja rauhan aikaa, eikö niin? Niin meille ainakin Black Friday ja muuta mainokset kertovat. Mutta kun astun marraskuun lopussa ulos ovesta, iskee vasten kasvoja se todellinen joulun henki: kiireen tuoksina.

Tämä ei ole se romanttinen, piparin- ja glögin tuoksuinen kiire, josta elokuvissa nautitaan. Tämä on jotain paljon primitiivisenpää. Se on se kollektiivinen, hampaat irvessä puristettu pyrkimys suorittaa Joulu, ja suorittaa se täydellisesti.

😵‍💫 Kiireen todellisuus

Mihin se rauhallinen joulukuun alku hävisi? Ennen kuin ehtii sanoa "adventti", on jo kalenteri täynnä:

• Pikkujoulut: Pakko mennä, "verkostoitua" ja esittää hauskaa, vaikka mieluummin olisi viltin alla.

• Lahjahankinnat: Paniikki sahausta kauppakeskuksessa muiden samalla tavalla epätoivoisten sielujen kanssa. Kaikki etsivät sitä yhtä, täydellistä, uniikkia asiaa, jota kukaan ei oikeasti tarvitse. Ja mikä pahinta, aikaikkuna tilaamiseen Kiinan Temusta on jo ummessa.

• Joulusiivous: Miksi juuri nyt? Kuka on sanonut, että kodin pitää olla mikro siisti juuri kaamosajan pimeimpään hetkeen mennessä? Tiskaus ja perus siivous riittää mulle!

Tämä "jouluhössötys" ei synny itsestään. Se on itseaiheutettua, yhteiskunnan ja sosiaalisen median paineiden ruokkimaa villitystä. Me juoksemme, raahaudun ja sählätään, vain jotta voisimme jouluaattona romahtaa sohvalle ja huokaista: "Selvisin taas tästäkin!"

🎁 Lahjakierre luo ahdistusta 

Lahjat ovat kiireen polttoainetta. Kuka keksi, että meidän pitää ostaa kymmeniä lahjoja ihmisille, jotka ovat jo ilmoittaneet toivovansa vain rauhaa maahan ja suklaata?

• Lahjojen miettiminen vie aikaa.

• Lahjojen metsästäminen kuluttaa hermoja.

• Lahjojen paketoiminen vie hermot.

Ja kaikki tämä vain siksi, että voimme istua aattona jännittyneinä katsoen, hymyileekö saaja tarpeeksi vakuuttavasti. Jos hymy ei ole täydellinen joulu hymy, koemme epäonnistumisen tuskan. Ei, en halua nähdä sinun hymyilevän. Haluaisin vain, että saisin sen kolme tuntia, jotka käytin sen käsityöläis-saippuan etsimiseen, takaisin elämästäni.

🛑 Joulurauha, mikä se on?

Joulun pitäisi olla stop. Sen pitäisi olla tauko vuoden kiireestä. Sen pitäisi olla hetki, jolloin istumme alas, syömme liikaa ja annamme aivojen levätä.

Sen sijaan se on turbovaihde. Tammikuussa olemme kaikki uupuneita, köyhtyneitä ja turvonneita – valmiita uuteen, stressaavaan vuoteen.

Joten, kun kuulet seuraavan kerran Tv-mainosten kalkatuksen; älä tunne iloa. Tunne pieni, kylmä tuskanhiki. Sillä se tarkoittaa, että kiireen tuoksina on taas päällä. Ja sille emme voi mitään, vai otetaanko vähän rennommin?

🔪 Mihin olet oikein ryhtymässä?

 Islanti on ollut suomalaisille jo pitkään se toinen koti, ainakin henkisesti. Mutta kun ajatellaan Islannin rikollisuutta, mielikuvat ovat tuntemattomia? Siinä astuu kuvaan Satu Rämö ja hänen hurmoksellisen suositut dekkarinsa, jotka ovat tehneet etelä islantilaisesta Akureyrin kaupungista lähes vaellus kohdemaan.

📚 Tervetuloa Rämö-universumiin!

Jos et ole vielä hypännyt mukaan Jakobin ja Hildurin maailmaan, totu siihen, että  alkaa kaivata tuulen tuivertamia rantoja, lammastaloutta, Islanninhevosia ja... jännitystä.

🔪 Mihin olet oikein ryhtymässä?

Rämön kirjat eivät ole vain dekkareita – ne ovat Islanti-tietopaketti, jonka kyljessä on:

1. Hildur – Päähenkilö, joka on kuin Islanti itse: ulkoisesti viileä, sisäisesti täynnä tulivuoren tulta. Hän on taitava poliisi ja monimutkainen nainen, joka ratkoo murhia samalla kun pähkäilee omia, usein kipeitä, menneisyyden solmuja.

2. Jakob – Suomalainen rikospsykologi, joka on muuttanut Islantiin ja löytänyt itsensä keskeltä Islannin poliisien erikoisryhmää. Hän tarjoaa suomalaiselle lukijalle helpon tarttumapinnan ja pääsee esittelemään Islannin omituisuuksia suomalaisesta näkökulmasta.

3. Akureyri ja Etelä-Islanti – Maisema ei ole vain tausta, vaan kirjan hahmo. Odotettavissa on majakoita, karuja rantoja, loputtomia talvi öitä ja paikkoja, joita et edes tiennyt olevan olemassa. Saatat löytää itsesi pian varaamasta lentolippuja Akureyriin.

4. "Hätäisille lukijoille tiedoksi": Juonenkäänteet ovat nopeatempoisia ja koukuttavia, mutta kirjojen suola on arkinen elämä ja Islannin pienten yhteisöjen tiivis, toisinaan tuskallinen, tunnelma.

🐑 Varoitus: Kirjat voivat aiheuttaa sivuoireita

Kun alat lukea Rämöä, varaudu seuraaviin:

• Lampaat: Lampaiden merkitys Islannissa ja tarinoissa nousee uudelle tasolle.

• Kahvinkeitin käy kuumana: Tarinat ovat kuin lämmin, lohdullinen kahvikuppi.

• Oikukkaat nimet: Älä hätäänny monimutkaisten islantilaisten nimien edessä. Yritä keskittyä vain siihen, kuka on kuka, ja salli oman mielen leikkiä konsonanttien kanssa.

Lyhyesti: Jos kaipaat dekkaria, joka tuntuu samalla matkalta karuun Islantiin ja sukelluksesta erilaiseen sielunmaisemaan, ota Jakob ja Hildur kirjat kouraasi. Et tule sitä katumaan. Mutta varo – kirjat eivät päästä lukijaa helpolla irti!

🎁 Pukinkonttiin:

 

Viisi kuukautta paperisilppua –Seura koeajalle

Aina välillä elämä yllättää. Ei sillä iloisella tavalla, että olisin yllättynyt pienestä lottovoitosta tai mainiosta matkasta, vaan sillä kylmän nihkeällä, kun löydän itseni keskeltä viiden kuukauden Seura-lehden tilaus kautta. Ja vieläpä Black Friday tarjouksesta tilattuna, mikä tekee tilanteesta entistä kummallisemman.

Seura – tuo suomalaisen yleis aikakauslehdistön turvallinen, villasukilla reunustettu keskiväylä. Se on lehti, joka tuntuu saapuvan postiluukusta lähinnä siksi, että maailmankaikkeudessa vallitsi jonkinlainen järjestys, ei niinkään siksi, että kukaan sitä todella himotsisi.

Ja nyt se on siinä: "Joululahjaidea". Ei sinulle, vaan postinkantajalle, joka saa kantaa tätä totuutta viisi kertaa kuukaudessa postilaatikkooni. Tässä lahjassa kiteytyy juuri se suomalainen tapa antaa lahjoja: annetaan jotain, jonka hinta-laatusuhde oli hyvä ja jonka vastaanottaja voi hyödyntää, tai sitten ei. Tärkeintä on, että on jotakin annettu.

Viisi kuukautta. Se on 20 viikkoa sielua hiveleviä tarinoita julkkisten dieetti kuureista, jotka eivät toimi, tai koskettavia kertomuksia siitä, kuinka Matti ja Maija selvisivät jostain aivan tavallisesta asiasta, kuten syksyn flunssasta tai kuntokeskuksen asiakaspalvelun lopettamisesta.

📝 Viisi kuukautta paperisia todisteita: Siinä on tarpeeksi aikaa sisäistää se tunkkainen tunne, kun avaat lehden, ja sieltä tuijottaa sinua joku, jonka elämä tuntuu olevan yhtä harmaata ja kuivaa kuin lehtien sivuilla oleva vanhanaikainen Elovena mainos.

Ehkä tämä lahja on todellisuudessa testi. Testi sille, miten kauan pystyy elämään sen ajatuksen kanssa, että olet tukenut suomalaisen lehtimaailman ikuisuusprojektia, vaikka tiesit jo etukäteen, että TV-MAAILMA-liite (se syy, miksi useimmat Seuraa edes vilkaisevat) päätyy todennäköisesti suoraan uusiokäyttöön takan sytykkeeksi.

Hyvä puoli? Ainakin saat joka viikko sähköpostiisi muistutuksen tilauksen päättymispäivästä. Ja viiden kuukauden jälkeen, kun viimeinen lehti on saapunut, voit tuntea sen vapauttavan tunteen, että olet selvinnyt koeajasta. Olet nähnyt suomalaisen sielun syvyyksiin, ja se oli hieman tympeä, mutta pirun edullinen.

Säästän nämä tarjouslehdet. Niistä vaimo saa askarreltua ihan kivan joulukuusenkoristeen jouluksi 2026. Tai ehkä pystyn lahjoittamaan ne eteenpäin seuraavalle sielulle. Kiertää se hyvyys, tai ainakin painettu paperi.

• Niin se tilaus pitää irtisanoa ennen tarjousjakson päättymistä!

✍️ Viisi tapaa kirjoittaa

 1. Luovuus – Ajatusten lähde
Luovuus on läsnä aina, kun käytät ajatuksiasi – olipa kyseessä sitten oivallus, havainto tai itse kirjoittaminen. Syntyvät ideat todistavat mielen rikkaudesta. Kirjoittaminen ei vaadi suuria sanoja tai koreaa kieltä, vaan ajatuksen intensiteettiä ja sen takana piilevää ideoiden ainutlaatuisuutta.

2. Aito Ääni – Rehellisyyden voima

Kirjoittamisen teho piilee siinä, miten sanot asiat. Näytät parhaat puolesi, kun kirjoitat omalla äänelläsi, paljastaen haavoittuvaisuuden ja ainutlaatuisen näkökulmasi.

• Ole aito: Vältä toisten tyylien matkimista. Aito ääni luo syvemmän yhteyden lukijoihin.

• Älä pelkää tunteita: Kirjoita aiheista, jotka herättävät sinussa voimakkaita mielipiteitä. Rehellisyys luo sillan.

• Puhu suoraan: Uskalla olla rohkea ja ilmaise kokemuksesi ja ajatuksesi suoraan sydämestä.

3. Kurinalainen käsityö – Taitava toteutus

Vaikka ideat ja ääni ovat perusta, vain toteutus nostaa kirjoituksesi huipputasolle. Parhaiden puolien esiin tuominen vaatii tietoista harjoittelua ja tekniikan hiomista.

• Lue ahkerasti: Lue monipuolisesti, eri tyylilajeja ja aikakausia. Opi muiden rytmistä, rakenteesta ja sanavalinnoista.

• Korjaa ja hio: Hyvä kirjoittaminen on usein uudelleenkirjoittamista. Älä kiinny ensimmäiseen luonnokseen. Tee tekstistäsi selkeämpää, tiiviimpää ja vaikuttavampaa.

• Hallitse rakenne: Ymmärrä tarinoiden, artikkelien, esseiden ja pakinan perusrakenteet. Vasta kun tunnet säännöt, voit tietoisesti rikkoa niitä.

4. Havainnointi – Maailman syvempi näkeminen

Kirjoittajan keskeinen työkalu on kyky nähdä maailma pinnan alle ja muuttaa arkiset yksityiskohdat oivalluksiksi.

• Tarkkaile yksityiskohtia: Tarinat piilevät pienissä asioissa: eleissä, äänissä ja valon vaihteluissa. Käytä kaikkia aistejasi.

• Kysy "miksi": Älä tyydy pintaan. Paneudu syvemmälle: Miksi jotain tapahtuu? Mitä se kertoo ihmisyydestä?

• Kerää materiaalia: Pidä päiväkirjaa, muistiinpanoja tai äänitteitä havainnoista ja keskusteluista. Ne ovat raaka-ainetta luovuudelle.

5. Resilienssi – Sitoutuminen elinikäiseen oppimiseen

Kirjoittaminen on kuin maraton, ei sprintti. Parhaat puolet eivät synny yhdessä yössä, vaan johdonmukaisen työn ja epäonnistumisten sietämisen kautta.

• Kirjoita säännöllisesti: Päivittäinen rutiini pitää mielen terävänä ja ylittää inspiraation tarpeen.

• Hyväksy epäonnistuminen: Jokainen huono luonnos vie lähemmäs hyvää työtä. Opi kritiikistä ja jatka eteenpäin lannistumatta.

• Nauti prosessista: Muista sisäinen motivaatio. Sitoutuminen on helpompaa, kun tunnet iloa itse tekemisestä.

---

Päätös:

Nämä viisi periaatetta muodostavat sen kehikon, jolla tuen tietoisesti intoa kirjoittajana ja pyrin jatkuvasti tuomaan esiin uusia blogi tarinoita.

🐦 Talven tultua:

 

Avunantoa höyhen palloille

Marraskuun puraisevat pakkaset ovat saapuneet, ja se merkitsee vain yhtä asiaa: talviruokinta aika on virallisesti alkanut!

Kun luonto vetäytyy talvihorrokseen ja maa peittyy hankeen, pienille, pirteille linnuille ravinnon löytäminen muuttuu eloonjäämis kamppailuksi. Nyt on meidän vuoromme astua esiin. Lintujen ruokinta ei ole vain hyväntekeväisyyttä – se on palkitseva harrastus, joka tuo elämää ja iloa muuten muuten niin harmaaseen talvipäivään.

Ruokintapaikan vilske on parasta talvi viihdettä!

Kuka ei nauttisi seurata sinitiaisen akrobatiaa rasvapallojen kimpussa tai punatulkkujen saapumista kuin joulukoristeet kuusen oksille? Valokuvaajille lintulauta on ehtymätön studio mahdollisuus, mutta suurin hyöty koituu tietenkin itse linnuille. Hyvinvoiva lintukanta on keväällä valmis aloittamaan pesinnän.

Mihin ruokinta kannattaa perustaa?

Menestyksekäs ruokintapaikka on suojaisa ja rauhallinen. Valitse paikka, joka on sateelta ja tuulelta turvassa ja josta linnut voivat tarkkailla ympäristöään. Kissat ja oravat ovat usein suurimpia uhkia, joten etäisyys pensaisiin ja puihin on tärkeää.

Hygienia on avainasemassa! Muista, että ruokintapaikka on myös potentiaalinen tautipesäke. Aika ajoin on ehdottoman tärkeää puhdistaa laitteet ja jopa haravoida ruokinnan alle kertyneet kuoret ja jätteet. Likaiseen ruokintapaikkaan kertyneet bakteerit leviävät nopeasti, ja sairastuneiden lintujen auttaminen on paljon vaikeampaa kuin tautien ennaltaehkäisy.

Mitä tarjota? Siemenet esim. auringonkukka, maapähkinät ja rasva tuotteet ovat talven perusruokaa. Muistan, että leipä tai suolattu ruoka ei sovi linnuille. Kun aloitat ruokinnan, jatka sitä kevääseen asti. Linnut tottuvat ruokintapaikkaan ja ovat riippuvaisia tarjoamastasi avusta.

Aloita siis jo tänään! Hanki laadukasta ruokaa, valitse hyvä paikka, pidä se siistinä ja nauti talvisesta luontoelämyksestä suoraan omassa pihassasi! 🐿️🐦