80-vuotiaan näkökulma
Kun ikää tulee lisää, on helppo unohtaa, että ruoka ei ole vain polttoainetta; se on myös elämänilon lähde. Kahdeksankymppisenä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä lautaselle laittaa. Hyvä ravinto voi olla avain siihen, että voimme nauttia elämän pienistä iloista ja pysyä virkeinä.
Muistan, kun nuorempana syötiin usein mitä sattuu, pizzaa, herkullisia leivonnaisia ja nopeita aterioita. Nyt, kun olen elänyt kahdeksan vuosikymmentä, tiedän, että ravinto on paljon enemmän kuin vain makua. Se vaikuttaa kehoon, mieleen, yön rauhalliseen nukkumiseen ja ehkä jopa sydämeen. Hyvän ravinnon kautta voimme parantaa oloa, vahvistaa immuunijärjestelmää ja pitää mielentilan korkealla.
Tuoreita vihanneksia, marjoja ja toreilla myytäviä kauden herkkuja – ne ovat kuin elämän eliksiiriä. Jokainen suupala, joka on täynnä vitamiineja ja kivennäisaineita, jotka palauttavat minut lähemmäs nuoruuden energiaa. Ja kun lautasella on väriloistoa, myös mielikin voi piristyä!
On myös tärkeää muistaa, että ruokailu on sosiaalinen tapahtuma. Yhteiset ateriat vaimon, koko perheen tai ystävien kanssa luovat muistoja, joista ei koskaan luovuta. Hyvän ruoan jakaminen on kuin voisimme jakaa rakkautta ja huolenpitoa. Kun vielä oppisi hidastamaan ruokailun liian nopeaa tahtia, sillä ruokailuun käytetty aika on, kuin se kasvaisi korkoa korolle.
Yhdessä syöminen ei ainoastaan rikastuta elämää, vaan se tuo myös iloa ja merkitystä arkeen. Kahdeksankymppisenä on aika nauttia ruokailu hetkistä ja tehdä niiden ympärille muistoja, jotka kestävät.
Kaiken kaikkiaan hyvän ravinnon valinta on lahja itselle. Se ei ole vain eloonjäämistä, vaan elämistä. Ja kun jokainen päivä on uusi mahdollisuus, miksi emme tekisi siitä yksinkertaista, mutta mahdollisimman ravitsevaa ja maukasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti