🚽 Öinen seikkailu:

 

Kun kurpitsa ja mehu vaihtuvat

Kirjoittaja: Unenrippeet

Eteisen puulattia tuoksuu mäntysuovalta, pihkalta ja hieman kaukaiselta. Istuuduttuaan sängyn laidalle, juuri kun puhelimen kello osoittaa 22:30, hän käynnistää kuulokkeistaan kuunteluun "Unisatuja rauhattomille aikuisille" -sarjan. Päivän sähköpostit, keskeneräiset projektit ja huolirypyt ovat poistuneet hartioilta kuin liian suuri villapaita.

Juuri sillä hetkellä Kathryn Nicolain kirjan lukijan pehmeä ääni, kuin lämmin ruskea kastike, alkaa kuvata, kuinka aurinko laskee pienen mökin yllä ja kuinka ikkunalaudalla oleva kurpitsalyhty heittää oranssia valoa omenamehu lasiin. Kuuntelija on matkalla syvään unitilaan. Hän hengittää syvään, pitkään. Voi antaa maailman vain olla, ja nukahtaa.

Mutta kesken lumoavan tarinan siitä, miten pikkuinen pikkulintu löytää juuri sopivan oksan ja asettuu nukkumaan, sielun syvimmästä sopukasta nousee ääni. Se ei ole pikkulinnun viserrystä, eikä omenamehun tyynnyttävää huminaa. Se on rakon kutsu.

Tämä arkinen tarve on karkein ja suurin mahdollinen kontrasti Nicolain lupaamaan Zen-tilaan.

Tämä on jo Kierros kaksi – kello on 00:45. Pian olisi luvassa Kierros Kolme (02:15) ja, jos onni on myötä, Viimeinen kierros ennen aamunkoittoa (04:00). Voisiko tätä enää kutsua uneksi? Eikö se ole pikemminkin maraton, toistuva kilpailu sängyn lämmön ja posliinisen pisuaarin välillä?

Hän yrittää noudattaa unihygieniaa Nicolain hengessä, luonnollisesti. Unen aika on mindfulness-periaattein. Ei sähköä, ei kirkkaita valoja, jotta melatoniini saisi jatkaa hiljaista työtään. Pimeässä kulkiessa naapurin koira saattaa haukkua, luullen häntä murtovarkaaksi, joka eteisessä  kompastui hyllyyn. Poks! Nyt ei tuoksu mäntysuopa, vaan pudonnut kynttilä. Täydellinen zen.

Kylpyhuoneessa onneksi on vain himmeä yövalo, joka heittää juuri tarpeeksi valoa, jotta näkee. Päätyö on tehty. Nyt pitäisi vain palata sänkyyn ja rentoutua.

Sänkyyn palatessa hän tuntee ärsytystä. Kuulokkeet pois. Nyt olisi vuorossa oma mielen 'Kardemumma ja Seesami' -tarina. Yritetään keskittyä uneen, kuinka suola ja sokeri sekoittuvat taikinassa juuri sopivalla tavalla, kunnes uni on täydellinen.

Mieli kuitenkin keskeyttää: ”Mutta kuinka monta lasillista vettä tuli juotua lounaan jälkeen? Onko se kaikki jo palaamassa takaisin? Onko tähän olemassa kahta teelusikallista leivinjauhetta, joka estää tämän? Entä jos se olikin se kupillinen teetä, jonka hän nautti kello 18.00? Onko tässä jo kyse siitä, että on ihminen, joka on vanha ja väsynyt?”

Nicolai lupasi, että pienet, tähdelliset asiat tuudittavat uneen. Hän ei vain maininnut, että kaikkein pienin ja säännöllisimmin toistuva asia, yötä rytmittävä rituaali, olisi se posliininen allas.

Hän päätyi siihen tulokseen, että Unisatuja ei ehkä enää pitäisikään kuunnella. Sen sijaan pitäisi kirjoittaa oma kirja ja lähettää se suoraan Nicolaille inspiraatioksi.

Sen kirjan nimi olisi: Yösatuja aktiiviselle rakolle: Tyhjentäviä tarinoita, jotka auttavat laskemaan kierroksia ja välttämään heräämisiä.